Läheisin isovanhempi?

Mun ääni menee kyllä miehen äidille. On omakin äitini mun lasten kanssa, mutta esimerkiksi yökylässä ovat olleet vaan miehen äidillä (molemmilla ok-talot ja tilaa, eli ei johdu tilanpuutteesta). Miehen äitiä näkevät vähän usemmin, vaikka kaikki asutaan lähekkäin. Ehkä se johtuu siitä, että olen itse läheisempi miehen äidin kuin omani kanssa.



Lapset kaikki kouluikäisiä.

miehen isä, sitten miehen äiti, sitten minun isä. Äitini on kaukainen hahmo vaan. Itselleni aikoinaan läheisin isovanhempi oli äitini isä.

Ennen olikin varmaan noin, ja uskoisin tuohon tutkimukseen vastanneisen olevan niitä,joilla hyvät välit vanhempiin (eli tutkimusotanta vääristynyt). Nyt kuitenkin suurten ikäluokkien isovanhemmuus on erilaista. Ennen mummot hoisivat ja auttoivat aina, halusivat tai et, koska siihen oli kova sosiaalinen paine ja aito tarve.

Nykyisovanhemmat ovat ihan eri kaliiperia. Meillä lapsillani on neljä tervettä oloneuvos isovanhempaa, eläkkeellä, varhaiseläkkeellä tai koiouvana, kaikki terveitä, talous ok, ja YKSIKÄÄN heistä ei välitä tipan vertaa lapsistamme. Heille on sietämätön ajatus että pitäisi nähdä vaivaa, ja tästä syystä eivät ole kokaan edes hetkeä leikkineet lasten kanssa, saati sitten hoitaneet tai viettäneet aikaa. Pahin on oma äitini joka ei ole viitsinyt käydä ikinä ristiäisissä, synttäreillä eikä ole ikinä huomioinut lapsia mitenkään (ei kortia, lahjaa, puhelua, vierailua). Viimeksi äitini kanssa olin yhteyksissä viisi vuotta sitten.

Ei siis ole mitään riitaa, äitiäni ei vaan kiinnosta. Haluaa harrastaa, matkustella, viettää helppoa elämää. Ilmoitti jo esikoisen synyessä että on sitten niin vanha ettei aio ikinä auttaa mitenkään, oli siis 54v. ;)

Tämä on nykypäivää, eii tästä voi katkeroita. Osa isovanhemmista on aktiivisia ja iso osa passiivisia.ennen passiivisia pidettiin laiskoina, nykyään he vain toteuttavat itseään.

Eli ei se äidinäitiys ole tae läheisistä väleistä, meillä eo lapsilla ole mitään konkreettista käsitystä siitä, mitä on mummo, kun heillä ei sellaista elämässä ole.



Itse aion aikanaani olla todellakin täysin erilainen mummo kuin mitä nämä suurten ikäluokkien jotkut minäminä-mummot ovat....

Nähtiin yhtä paljon ja esim. äidinäiti hoitikin, kun oli maatilan emäntä ja muut palkkatöissä kodin ulkopuolella. Mutta isänäidille minä ja sisarukseni olimme ainoat lastenlapset ja aina oli aikaa. Äidinäidillä oli paljon muitakin lastenlapsia, joiden kanssa leikimme ja itse isovanhempi jäi siinä vähän enemmän sivuun. Molemmat kyllä olivat aikanaan läheisiä, aikuisena isänäiti vähän läheisempi edelleen.



Omilla lapsillani kaikki isovanhemmat ovat kiinnostuneita heistä, mutta isänäidin luona on vanhin ollut yökylässä ja siellä ovat ne kivat serkut. Omat vanhempani haluavat kyllä, että tulemme kylään mutta pikkulapsiarki on heistä rankkaa eivätkä kovin mielellään hoida vaikka pyydettäessä aina hoitavatkin. Lapset ehkä vaistoavat tämän ja viihtyvät paremmin sen mutkattoman isovanhemman luona, joka ei niin höösää vaan ottaa lapset mukaan omiin puuhiinsa.



Itse toivon myös olevani sellainen isovanhempi, joka ottaa lapset mukaan puuhiin eikä pidä heitä turhaan jalustalla mutta eipä tuo toinenkaan malli paha ole.



Läheiset välit on siis kaikkiin isovanhempiin.

Hänen arvoillaan ja asenteillaan ja opeillaan tässä mennään.



Äitini on elossa, mutta häntä en päästä lähellekään perhettäni ikinä!



Miehen isä on katkera ja kaunainen kurppa, anoppi on kuollut.

yksi lapsi, vauva. Olemme aika paljon tekemisissä minun vanhempieni kanssa, joten väittämä pitää meidän kohdalla paikkansa. Äitini on todella omistautunut lastenlapsilleen.



Miehelläni on etäiset välit lapsuudenperheeseensä, lisäksi he asuvat kaikki meistä kaukana. Toivoisin, että lapsella syntyisi suhde myös isän puolen sukuun.