Et saa vakityötä ilman 9kk päivä&päivittäistä opiskelua, muta taloutenne ei

ja se on kyllä lopulta palkinnut. Kylmä tosiasiahan on, että taloudellinen tilanteesi on surkea nyt ja jos et tee mitään niin se pysyy surkeana lopun ikääsi. Jos taas opiskelet sen 3-4 vuotta niin joudut sen aikaa pihistämään vielä entisestään - mutta sen jälkeen helpottaa. Sekä taloudellisesti että henkisesti.



On sitäpaitsi mahdollista että jossain vaiheessa opintojen edetessä pystyt tekemään niiden ohella esim iltatöitä.

No kun ei tiedä kokonaistilannetta, mutta



Voiko puoliso tienata enemmän opintojen ajan? Tekemällä siis ylitöitä tai toista työtä?



Voitko itse tehdä töitä myös opintojen ohella?



Voitko saada aikuisopintorahaa ja ottaa opintolainaa?

Ei se n.1000e/kk-verot riitä, siitä esimerkkejä noista työttömyysjaksoistani. Nytkin kun töissä ja saan 1200e/kk käteen niin saa laskea todella tarkkaan että riittää eikä senttiäkään jää sivuun tai ns pahan päivän varalle jos vaikka jokin kodinkone hajoaa, tulee isompi lääkäri/lääkelasku tms.



ap

Uravalinta on jokaisen oma, perheen perustaminen ja sen ajankohta samaten, miehen valinta on oma valinta, samaten asuinpaikka.

Meet aikuisopistoon.Koulut kestää alle 2vuotta.Saa ihan hyvät tuet yms.Saat saman verran tukia mitä sun palkka on nyt.Ja on mukavia kouluja.Sielä opiskellaan vaan kaikki tarvittava.Ja oppisopimus on yks vaihtoehto,jos sellaseen pääsee.PAikkoja ei juuri ole.

ja ymmärrän senkin, että sinulla ei ole ollut kristallipalloa, josta nähdä tulevaisuus. Lukuisat seikat voivat saada talouden epätasapainoon.



Silti viestisi oikein huokuu tietynlaista suunnitelmattomuutta ja ajelehtimista. Vaikka elämä miten koettelisi ja heittelisi, olisi aina hyvä, jos niitä päämääriä olisi asettanut menneisyydessä, koska vain niiden avulla voit nollata tilanteen ja asettaa uuden päämäärät.



Jo ihan alkuun olisi pitänyt miettiä, milloin niitä lapsia tulee, milloin opiskellaan, kuka on töissä jne. Ei voi ajatella, että sitten vain syliini tipahtaa upeapalkkainen työ. Sellaisia ei tipahda tuosta vaan. Koskaan.



Alapa siis suunnitella realsitisesti, mihin kaikkeen kykenet ja miten voit muuttaa elämääsi. Kyllä perheellinenin voi opiskella - työttömänäkin voi opiskella. Kaikkea ei tarvitse saada kerralla. Jos ala, jota haluat opiskella, ei millään mahdu kuvioihin nyt, tee toinen suunnitelma. Opiskele jotain muuta. Tai järjestä asiat niin, että pääset opiskelemaan parin vuoden päästä. Suunnittele!



Tärkeintä maailmassa

ei ole se missä olemme,

vaan mihin suuntaan

olemme menossa.

Satamaan päästäksemme

on meidän joskus

purjehdittava tuulen mukana

ja joskus sitä vastaan.

Mutta purjehdittava

meidän on.

Ei ajelehdittava,

eikä seisottava

ankkurissa

Se on totta, en ole voinut suunnitella elämässäni opiskeluja enkä ammattia joka kiinnostaisi.

Syykin selvä eli äitini joka pakotti hakemaan "johonkin vain" ja peri minulta vuokraa jo ollessani 15v.

Toiseksi kumpikin lapsi tuli ihan suunnitellusti, toinen 26v iäsäs ja toinen pari vuotta myöhemmin.

Olin valinnan edessä tuolloin 25v ikäisenä, jatkanko pätkätöissä ja odotan että saan vakinaisen paikan ja sitten lapsen tekopuuhiin vai nytkö lapsi koska enhän tiennyt kauanko mene tärppiin ja tuleeko sitä lasta edes biologisesti.

En halunnut lapsuudesta asti ollutta haavetta ja unelmaa äitiydestä uhrata pätkätyöalttarille ja koska olin jo 25v täyttänyt niin minusta oli aikakin lapsille.

Kaikilla ei katsos mene elämä niin että voi nauttia kotona palveluista 20v tai ylikin sen ikäiseksi, opiskellaan unelma-ammattia ja saadaan taloudellista tukea kotoakin, valmistutaan ja saadaan parin vuoden sisällä vakityö.



ap

Ei äitisi ole estänyt sinua opiskelemasta. Jos teet valintoja, pitää kestää myös seuraukset.

Ei se estänyt minua opiskelemasta, valitsemasta fiksua miestä, hankkimasta kunnon työpaikkaa ja ajoittamasta perheen perustamista oikein.



Sinä haet vain tekosyitä omille töpöillesi!

haet meiltä kannustusta sille, että jäät kotiin ja loppuikäsi olet köyhä. Asia OK; se on oma valintasi.

Luuletko oikeasti, että kaikilla muilla on kaikki niin kamalan ruusuisesti? Ei ole. Toiset vaan sitten ei jumita siihen vanhaan virteen. Mene terapiaan.



9 kuukauden koulutuksen nyt kuka tahansa aivokääpäkin vääntää vaikka päällään seisten. Mene jakamaan lehtiä aamuisin ennen koulua tai siivoamaan iltaisin/viikonloppuisin, jos ei rahat muuten riitä. Niin me muutkin tehdään!

jos alakin tuntuu väärältä, en panostaisi sen opiskeluun enempää. Menet aikuispuolelle ammattikouluun hakemaan uuden ammatin. Pari iltaa viikossa koululla, ja työharjoittelut tietysti on "kokopäiväistä" mutta ne nyt on semmoisen 5vko kerrallaan. Pystyt oikein hyvin tekemään samalla keikkatöitä. 2,5 vuoden kuluttua sulla on uusi ammatti ilman taloudellista kärsimystä.

pitää lukea "vakinainen"? Jos kerran pätkätöitä riittää, teet nyt sitten niitä ja opiskelet itsesi päteväksi ja vakinaiseksi paremmassa elämäntilanteessa (tai vaihdat alaa, kun lapset ovat isompia ja/tai talous parempi).



Kuule, ei tässä kaikki muutkaan saa elämältä juuri sitä mitä eniten toivoo KAIKILTA osa-alueilta ihan jokaisessa elämäntilanteessa. Täytyy tehdä kompromisseja ja olla kärsivällinen. Kuten sanoit, et halunnut uhrata unelmaasi äitiydestä vaikka taloudellinen- ja opintotilanne ei ollut paras mahdollinen perheellistymiselle. Niinpä valitsit lapset; nauti siis heistä! Ihan kaikkea ei aina voi saada. Täytyy tehdä ratkaisuita niiden korttien kanssa, joita kädessä on. Niille asioille, joille voi tehdä jotain, tekee parhaan harkintansa mukaan ja reunaehtojen puitteissa. Ja niille joille ei just tietysstä elämäntilanteessa voi tehdä mitään, ei sitten vaan voi. Täytyy keskittyä oleelliseen ja hyvään elämässään. Valittaminen on turhaa, jos ei tilanne siitä miksikään muutu.



Itsekin tavallaan ajauduin alalleni ja teen epäpätevänä (täten myös useamman satasen pienemmällä palkalla ja pätkäsoppareilla) töitä, joista en varsinaisesti nauti. Omakaan talouteni ei juuri nyt salli puolen vuoden opiskelijuutta, jota pätevyyden hankkiminen vielä vaatisi. Yritän kuitenkin nähdä työssäni sen hyvät puolet ja tärkeyden ja iloita siitä, että töitä kuitenkin on (oikeasti, mitä väliä, mitä työsopparissa lukee, jos joka aamu kuitenkin töihin voi mennä?). Keskityn parisuhteeseeni, perhe-elämääni, ystäviini ja harrastuksiin, jotka tuovat minulle iloa. Ja säästämme miehen kanssa molemmat palkastamme sivuun sen minkä pystymme, jotta voin parin vuoden sisällä harkita opiskelupätkää.

kestäisi useiden vuosien kurimuksen jälkeen moista, miten toimisit?

Kurimus tarkoittaa sitä että olet ollut säänn useita kuukausia täystyötön ja töissä ollessasi matalapalkka-alan antimia nauttiva.

Tarkennetaan ettet saa hevillä sijaisuuksiakaan ja tällä hetkellä nautit 1500e bruttopalkkaa.

Sokerina pohjalla ja pisteenä iin päälle ala jolla olet ollut ei nappaa sitten yhtään mutta opiskelepa sitten (ja mitä??)esim 3-4v jos edes opiskelemaan pääsisit...

-musta aukko ei valon hippuakaan, suo siellä vetelä täällä, kuula kai kalloon-

Itsestä se on kiinni,aikuiskoulutustuki jos sulla on vakityö,jne lainaa voi nostaa.Ihan on susta kii ootko kurja vai et.

Itse opiskelen vakuutusyhtiön rahalla nyt

mä aion yksinhuoltajana opiskella kaksi vuotta ja bruttotuki on n. 750 euroa miinus ne verot. Mutta silti saa siihen asumistukea yms. niin että ei saada edes toimeentulotukea.





Keinoja löytyy, kun vain etsit. Ja jos sinulla on mies, niin nykyinen palkkasi riittää kyllä. Pienentäkää menoja, miettikää asumisenne uudelleen. Älkää pitäkö lainaa.

Minä tiedän monta erittäin hyvässä ammatissa ja taloudellisessa tilanteessa olevaa keski-ikäistä ihmistä, jolla ei ole elämänkumppania. Eivät he ole tyytyväisiä elämäänsä.

pitää lukea "vakinainen"? Jos kerran pätkätöitä riittää, teet nyt sitten niitä ja opiskelet itsesi päteväksi ja vakinaiseksi paremmassa elämäntilanteessa (tai vaihdat alaa, kun lapset ovat isompia ja/tai talous parempi).

Kuule, ei tässä kaikki muutkaan saa elämältä juuri sitä mitä eniten toivoo KAIKILTA osa-alueilta ihan jokaisessa elämäntilanteessa. Täytyy tehdä kompromisseja ja olla kärsivällinen. Kuten sanoit, et halunnut uhrata unelmaasi äitiydestä vaikka taloudellinen- ja opintotilanne ei ollut paras mahdollinen perheellistymiselle. Niinpä valitsit lapset; nauti siis heistä! Ihan kaikkea ei aina voi saada. Täytyy tehdä ratkaisuita niiden korttien kanssa, joita kädessä on. Niille asioille, joille voi tehdä jotain, tekee parhaan harkintansa mukaan ja reunaehtojen puitteissa. Ja niille joille ei just tietysstä elämäntilanteessa voi tehdä mitään, ei sitten vaan voi. Täytyy keskittyä oleelliseen ja hyvään elämässään. Valittaminen on turhaa, jos ei tilanne siitä miksikään muutu.

Itsekin tavallaan ajauduin alalleni ja teen epäpätevänä (täten myös useamman satasen pienemmällä palkalla ja pätkäsoppareilla) töitä, joista en varsinaisesti nauti. Omakaan talouteni ei juuri nyt salli puolen vuoden opiskelijuutta, jota pätevyyden hankkiminen vielä vaatisi. Yritän kuitenkin nähdä työssäni sen hyvät puolet ja tärkeyden ja iloita siitä, että töitä kuitenkin on (oikeasti, mitä väliä, mitä työsopparissa lukee, jos joka aamu kuitenkin töihin voi mennä?). Keskityn parisuhteeseeni, perhe-elämääni, ystäviini ja harrastuksiin, jotka tuovat minulle iloa. Ja säästämme miehen kanssa molemmat palkastamme sivuun sen minkä pystymme, jotta voin parin vuoden sisällä harkita opiskelupätkää.