Opettajankoulutuslaitos. Kuka pääsee sisään?

Useimmiten kiikastaa haastattelusta tai psykologisesta testistä. Et sovi alalle.

Useimmiten kiikastaa haastattelusta tai psykologisesta testistä. Et sovi alalle.

En ole koskaan hakenutkaan sinne, nyt haavelisin.

Ja onhan tämä tarkoittamani henkilö kutenkin ollutkin koulumaailmassa töissä ennenkin ja nyt siis opettajan sijaisena.

Niin, miten ei sovi alalle?

-ap

Hakuprosessi on voinut muuttua siitä kun itse hain ja pääsin sisään yli kymmenen vuotta sitten, mutta näin minun aikana:



-Ensin haetaan ylioppilaskokeiden perusteella. Lisäpisteitä saa työkokemuksesta alalta (esim. kouluavustajana toimiminen) ja kasvatustieteiden opinnnoista (esim avoimen yliopiston puolella)



- Sitten jos pääsee toiseen vaiheeseen eli pääsykokeisiin, niin ne koostuvat kirjatentistä ja soveltuvuusosuudesta.



-Kirjatenttiä varten on täytynyt lukea pari kasvatustieteiden opusta.



-Soveltuvuusosuus on erilainen riippuen yliopistosta. Meillä oli ryhmätilanne (muistaakseni täytyi keskustella jostain annetusta aiheesta) ja henkilökohtainen haastattelu. Jossain paikoissa täytyy valmistella näytetunti.

Aika vaikea on täysin tuntemattomasta sanoa miksi ei sovi alalle. Alat vaikuttaa niin blondilta että tuskin löydät edes oikeaan pääsykoesaliin.



Kai nyt sijaiseksi ja töihin voi päästäkin, ura ja virat on sitten päteville.

Mahdottomalta vaikuttaa. Olen alalle soveltuva ja alalla työskennellyt. Motivaatiokin on kohdallaan ja realistinen kuva alasta. Oopiskelupaikkaa en vain ole onnistunut saamaan. Ehkä yritän vielä tänä keväänä, tai sitten en.

Hakuprosessi on voinut muuttua siitä kun itse hain ja pääsin sisään yli kymmenen vuotta sitten, mutta näin minun aikana:

-Ensin haetaan ylioppilaskokeiden perusteella. Lisäpisteitä saa työkokemuksesta alalta (esim. kouluavustajana toimiminen) ja kasvatustieteiden opinnnoista (esim avoimen yliopiston puolella)

- Sitten jos pääsee toiseen vaiheeseen eli pääsykokeisiin, niin ne koostuvat kirjatentistä ja soveltuvuusosuudesta.

-Kirjatenttiä varten on täytynyt lukea pari kasvatustieteiden opusta.

-Soveltuvuusosuus on erilainen riippuen yliopistosta. Meillä oli ryhmätilanne (muistaakseni täytyi keskustella jostain annetusta aiheesta) ja henkilökohtainen haastattelu. Jossain paikoissa täytyy valmistella näytetunti.

Useimmiten kiikastaa haastattelusta tai psykologisesta testistä. Et sovi alalle.

Alkukarsinta tehdään monivalintatestillä, joka ei siis millään muotoa mittaa soveltuvuutta alalle.

Ja en ottanut opiskelupaikkaa. Olin aikuishakija, jolla oli ykkössijalla ihan toinen paikka. Ei se nyt niin vaikeaa ollut. Hyvät ylioppilaspaperit, pääsykokeeseen luin pari päivää (ennestään yliopistotutkinto, joten rutiinia opiskella on enemmän kuin nuorilla ja osasin kai keskittyä oleelliseen) ja pääsykokeessa otin rennosti. Sain huippupisteet myös soveltuvuudesta. Ryhmäkeskustelussa tärkeää oli kuunnella toisia, kertoa omat mielipiteensä ja nyökytellä toisten mielipiteille ja täydentää niitä. Osallistua aktiivisesti, mutta antaa toisille tilaa. Yksilöhaastattelussa taas olin oma itseni. Juteltiin haasteista koulussa ja ylipäätään maailmalla. Helppoa oli jutella politiikasta, kun ikää/elämänkokemusta on ja seuraan aikaani aktiivisesti. Itseasiassa koko haastattelu puhuttiin eduskuntavaaleista toisin kuin muiden kanssa olivat kuulemma puhuneet jotain koulukokemuksia, harrastuksia jne. Multa ei edes kysytty, kun juututtiin samantein noihin poliittisiin kuvioihin, globalisaatioon ja sen semmoisiin.



Plussia olin saanut mm. ryhmätyötaidoista, sivistyksestä, koulutettavuudesta.

ihmisistä jotka ovat päässeet sisään.



Tuntemani opettajat ja nämä ei-sisäänpäässeet eivät minun silmissäni mitenkään poikkeavan erilaisilta vaikuta.

Päinvastoin monesta opettajasta ihmettelen, että miten ihmeessä on voinut päästä sisään.





Ja sulle, joka ehkä haet nyt tai ehkä et enää jaksa, niin onko sulla erityisen huonot yo-paperit vai tunnetko että toinen vaihe menee totaalisen pieleen vai onnistutko mielestäsi tosi hyvin pääsykokeissa?

-ap

jos olet kiinnostunut alasta! Ethän mitään menetäkään. Opettajaksi tarvitaan ihmisiä, jotka todella haluavat alalle ja välittävät lapsista ja nuorista.



Opettajankoulutus on tosi suosittua ja kilpailu kovaa. Mutta älä anna sen lannistaa. Jos sun ylioppilaskokeiden pisteet ei riitä toiseen vaiheeseen, niin opiskele avoimessa tai mee töihin päiväkotiin tai kouluun vuodeksi, niin siinä myös näkee onko ala se oma.

jos olet kiinnostunut alasta! Ethän mitään menetäkään. Opettajaksi tarvitaan ihmisiä, jotka todella haluavat alalle ja välittävät lapsista ja nuorista. Opettajankoulutus on tosi suosittua ja kilpailu kovaa. Mutta älä anna sen lannistaa. Jos sun ylioppilaskokeiden pisteet ei riitä toiseen vaiheeseen, niin opiskele avoimessa tai mee töihin päiväkotiin tai kouluun vuodeksi, niin siinä myös näkee onko ala se oma.

ja työkokemuksen perusteella.

Ja olen ollut koulussa töissä.

Lisää vaikeutta päästä sisälle vain ammattitukinnon perusteella...

Mutta siinä olet oikeassa, että eihän siinä häviä, jos hakee. Tietääpähän sitten, ettei pääse, ei tarvi stten olemattomia haaveilla.

-ap

Olen opiskellut jo yhden yliopistotutkinnon enkä silti ole onnistunut läpäisemään VAKAVA-koetta. En siis ole päässyt toiseen vaiheeseen lainkaan.

ihmisistä jotka ovat päässeet sisään.

Tuntemani opettajat ja nämä ei-sisäänpäässeet eivät minun silmissäni mitenkään poikkeavan erilaisilta vaikuta.

Päinvastoin monesta opettajasta ihmettelen, että miten ihmeessä on voinut päästä sisään.

Ja sulle, joka ehkä haet nyt tai ehkä et enää jaksa, niin onko sulla erityisen huonot yo-paperit vai tunnetko että toinen vaihe menee totaalisen pieleen vai onnistutko mielestäsi tosi hyvin pääsykokeissa?

-ap

Tutustuin viime vuoden VAKAVAan.

Sinänsä helppoja, mutta kun niitä on sata peräkkäin...

Ja tiedät, että väärä vastaus antaa 2 miinuspistettä.

Varmaan puolivälissä ei enää niin jaksa miettiä ja rastittaa vaan jonkun..

Voin kuvitella, että saisin kaikkien aikojen enten miinuspisteitä :D

-ap

todennäköisyys päästä sitä kautta on paljon parempi kuin muuta kautta. SUuri osa Vakava-kokeeseen tulijoista kun on sellaisia, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä kokeessa, jo tuo lukemiseen perustuva ykkösvaihe menee heikosti, kun ei olla luettu kunnolla. Saati sitten se soveltuvuus...

sinne pääse kun vakavan kautta!

Suurin osa kysymyksistä on todella helppoja, jos vain on lukenut tarpeeksi paljon. Vasta ne viimeiset kokee kysymyksistä vaatii päättelyä, ja vaikka niitä ei tekisi, saa riittävät pisteet kokeesta. Viime keväänä riitti, että sai suunnilleen 135 pistetä 188:sta, että pääsi jatkoon! Ne kysymykset, mihin ei osaa vastava satavarmasti, voi jättää tyhjiksi!

Ainakin minä sain sillä "tekniikalla" hyvät pisteet.



Luin huolellisesti kokeeseen, kolme viikkoa, sen mitä perheellisenä (ja huonosti nukkuneena) ihmisenä on mahdollisuutta. Pääsykokeessa huomasi, että osa oli tullut ihan vaan kokeilemaan, koska he lähtivät jo puolessa tunnissa pois.

jos on valmiiksi soveltavat korkeakouluopinnot takana? Muistan nähneeni tällaisen vaihtoehdon.

todistuspisteillä ym. ei merkitystä.



Vakava-kokeessa kannattaa taktikoida - jos et ole täysin varma vastáuksesta niin jätä tyhjäksi.

Itse pääsin jatkoon sillä, että olin lukenut vakava-kirjan kerran ja vastasin vain niihin, joista olin täysin varma.



Pääsykokeen kakkososio riippuu yliopistosta, osassa on haastattelu, osassa ryhmätehtävä, osassa lisäksi matemaaattis-luonnontieteellinen koe.



Vaikea, muttei mahdotonta päästä sisälle.



Nimimerkillä opiskelupaikka ensi yrittämällä

myös niille joilla jo toinen tutkinto + kasvatustieteen opintoja takana. Eli eri kiintiö, mutta sama pääsykoe (ja samat pistemäärät).

Ei mikään pilvilinnojen rakentelija.



On hyvä osoittaa tiedostavansa koulumaailman ja alan haasteet. Ja että kuitenkin haluaa alalle, työhön lasten ja nuorten pariin, siinä on hienot edellytykset pärjätä työssä.



Tsemppiä!