Lue keskustelun säännöt.
Anna Wahlgrenin Lapsikirjahan on loistava!
14.01.2012 |
En ollut ennen tätä kohua lukenut ja nyt uteliaisuudesta ajattelin vilkaista, kun alkuperäispainos naapurin kirjahyllyssä on näyttänyt olevan. Kirjahan on aivan mahtava! Tervettä järkeä ja hyviä käytännönläheisiä neuvoja. Paras kasvatusopus, minkä olen ikinä lukenut ja uskokaa, että kasvatustieteen maisterina olen joutunut muutamankin lukaisemaan :) Luin sen kannesta kanteen parissa päivässä, vaikka piti vain vilkaista :)
Siis eukko on hullu varmaan ei siinä mitään ja tehnyt helvettiä lastensa elämästä eikä ole omia oppejaan noudattanut, mutta kirja on todella hyvä!
Kommentit (11)
Multa mennyt ihan ohi.
Itselläkin on se kirja mutta ei mikään sen ihmeempi opus mielestäni. Ainakaan meidän vauvaan ei toiminut ne vauvanhoitoniksit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä, kirja pääpiirteissään on hyvä. Vinkit ovat kuitenkin kovin yksityiskohtaisia ja voi olla, että osa lukijoista ottaa ne hyvin kirjaimellisesti.
Itse olen saanut paljon apua kirjasta; osa neuvoista on sopinut minunkin lapsiini hyvin, osa ei. Pidän Annan humoristisesta ja lämpimästä kirjoitustyylistä.
En pidä hänen ehdottomuudestaan ja siitä, että hän olettaa kaikkien lasten olevan samanlaisia kuin hänen omansa.
Uskon, että kunhan kohu laantuu, Lapsikirjaa arvostetaan edelleen yhtenä aikakautensa merkittävimmistä kasvatusoppaista.
Minussa tämä kohu on herättänyt järkyttyneitä ja surullisia ajatuksia. Olen toki kirjaa lukiessa ollut kauhuissani AW:n tupakoinnista raskauden aikana ja kertomuksista kapakkakäynneistä ym. mutta en tosiaan tajunnut, että hän on täysi psykopaatti.
Samoja silti olen miettinyt, että eihän se itse kirjaa huononna. Olen tosi kiitollinen siitä, että esikoisen kohdalla uskoin Lapsikirjaa enkä anoppia, kun vauva huusi ja uskalsin antaa hänelle ruokaa, vaikka neuvolassa neuvottiin vielä kolmen tunnin syöttöväliä siihen aikaan. Kirjassa on paljon hyviä ja toimivia ohjeita.
Olisi niin kovasti toivonut, että kirjoittaja itsekin olisi pystynyt niitä noudattamaan. Mutta ymmärrän kyllä, että sellaisen lauman yksinhuoltajana se ei onnistu. Eihän ihan tasapainoinen ihminen tietenkään tee sellaista lapsilaumaa ja muutenkin vietä sellaista elämää.
Silti edelleen pidän kirjaa hyvänä ja luen sitä vieläkin silloin tällöin, kun kaipaan vahvistusta ja neuvoja.
se ruotsalainen? joka jo joitain vuosia sitten kirjoitti kirjan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ruotsalainen joo, mutta taisi olla 12 lasta, 3-4 neljän eri miehen kanssa.
Hänen lapsensa on kirjoittanut kirjan, jossa kertoo äidistään ja vaihtuvista miehistä.
Siinä huomaa, että teoilla (nukkumarituaaleilla tms) ei kasvateta tasapainoisia lapsia. Tasapainoisuus tulee ihan muualta.
Onko se tosiaan sitä mieltä, ettei koliikkia ole olemassakaan, vaan vauvat huutaa vain nälkäänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se tosiaan sitä mieltä, ettei koliikkia ole olemassakaan, vaan vauvat huutaa vain nälkäänsä?
Joo on ja on siinä asiassa ihan oikeassa! Nimittäin tuohon aikaan opetettiin neuvoloissa, että vauvaa saa syöttää vain neljän tunnin välein ja 10 minuuttia kerrallaan. Jos vauva itkee siinä välissä, sillä ei ole nälkä vaan koliikki...
Eli tuossa asiassa Wahlgrenska oli kyllä ihan oikeassa. Siihen aikaan vauvat huusi hengenhädässä nälkäänsä ja äidit hyssytti ja antoi vesitilkkaa neuvolan tädin ohjeiden mukaan.
Mutta onkohan koko totuus ihan niinkään kuin tytär nyt kirjoittaa? Oliko AW kuitenkaan täysi hirviö äitinä? Voiko olla, että tyttärenkään versio ei ole ihan totuus siitä perheestä?
Miksi muut lapset ei ole kertaakaan kommentoineet mitään, jos lapsuus kerran on ollut tuollainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se hyvä kirja, mutta kiinnostaisi lukea myös tämä tyttären versio.
oppaita, vaikka itse oliskin ihan paska mutsi. Tietäähän sen itekin, kuinka helppoa on sanella niitä neuvoja muille, mutta kuinka vaikea itse noudattaa...
Johan se tiedettiin 90-luvulla, että mamma on mm. röökannut kaikki raskautensa läpi eikä toi mieselämäkään oikein vakuuta.