Miksi uskovat ette ajattele järjellä, vaan tukeudutte pelon verhon taakse

Mielenkiintoinen sanavalinta. Miksi puhut muiden puolesta etkä vain itsesi?

ja totta kai ihminen jostain on kokenut ja kokee syyllisyyttä joistain asioista. Välillä pienistä, välillä isoista asioista (jotka ovat kriiseissä tavallisia). Se kuuluu ihmisyyteen.

Mielenkiintoinen sanavalinta. Miksi puhut muiden puolesta etkä vain itsesi?

Koska puhun meidän kaikkien oikeudesta elää ilman helvettiin heittämistä, ilman vähättelyä. Kristitty, muslimi, ateisti, juutalainen, alkuperäisuskontoon kuuluva, wicca, naapurin Teuvo, kaupungilla asuva Saara, Muhammadi, Tatjana. Aivan sama. Puhun meistä ihmisist ja samalla itsestäni. Kuulun kuitenkin ihmislajiin. Voin toki ryhtyä huutamaan minun yksinoikeuttani kulkea omaa polkuani, mutta se ei taitaisi oikein olla oikein. Samalla rajaisin sinut, hänet, nuo, nämä ja tekin pois.

tutustupa Joyce Meyeriin? TV7 näyttää hänen ohjelmiaan harva se päivä ja on yksi maailman arvostetuimmista naisia puolustavista aidosti kristityistä ihmisistä. Hänen isänsä käytti häntä törkeästi hyväksi lapsena ja hän on sellainen jääräpää ihminen, kovantuntuinen, mutta silti sellainen, joka osaa kertoa sinullekin totuuden kaikesta!!



Suosittelen ap. SUURELLA RAKKAUDELLA! :)

Mielenkiintoinen sanavalinta. Miksi puhut muiden puolesta etkä vain itsesi?

Koska puhun meidän kaikkien oikeudesta elää ilman helvettiin heittämistä, ilman vähättelyä. Kristitty, muslimi, ateisti, juutalainen, alkuperäisuskontoon kuuluva, wicca, naapurin Teuvo, kaupungilla asuva Saara, Muhammadi, Tatjana. Aivan sama. Puhun meistä ihmisist ja samalla itsestäni. Kuulun kuitenkin ihmislajiin. Voin toki ryhtyä huutamaan minun yksinoikeuttani kulkea omaa polkuani, mutta se ei taitaisi oikein olla oikein. Samalla rajaisin sinut, hänet, nuo, nämä ja tekin pois.

Ehkä oikea ihminen vastaamaan, kun olen ihan tavisluterilainen, mutta eikös jokainen uskonto koe olevansa se ainoa oikea? Ei ihminen heitä toista ihmisyä helvettiin. Kristityillä ainoa tie taivaaseen on usko Jeesukseen, joten tottakai "muita" yritetään pelastaa ja saada uskomaan Jeesukseen myös. Lähetystyötä tehdään myös jotta ihmiset kuulisi Jeesuksesta, heräisi harhasta...

Itse uskon myös että Jeesus on ainut pelastaja, mutta en silti koe olevani parempi ihminen kuin ei-kristityt. En yritä ketään käännyttää, mutta kerron kyllä avoimesti näkemyksistäni, jos joku on kiinnostunut.

tutustupa Joyce Meyeriin? TV7 näyttää hänen ohjelmiaan harva se päivä ja on yksi maailman arvostetuimmista naisia puolustavista aidosti kristityistä ihmisistä. Hänen isänsä käytti häntä törkeästi hyväksi lapsena ja hän on sellainen jääräpää ihminen, kovantuntuinen, mutta silti sellainen, joka osaa kertoa sinullekin totuuden kaikesta!!

Suosittelen ap. SUURELLA RAKKAUDELLA! :)

Nyt on pakko sanoa, että vähän veti vakavaksi naama. Lähinnä hämmästyksestä eli siitä mistä ihmeestä sinä hyväksikäyttökortin tähän vedit ja mitä ihmeen tarkoitusta sinä nyt ajat takaa. Hyväksikäyttö on vakava asia, sillä ei saisi pelleillä noin.

Uskonnosta riippuen varmasti painotetaan aggressiivisemmin tai vähemmän aggressiivisesti omaa oikeellisuutta ylitse muiden. Eikä vain uskontojen ohelta, vaan myös ateititkin ovat kunnostautuneet.



Kahden ihmisen tasaveroisessa kohtaamisessa omista näkemyksistä kertominen ja itselleen tärkeiksi kokemien asioiden jakaminen on minustakin tärkeää. Päälimmäinen syy on se, että siten ehkä ymmärrämme toinen toisiamme paremmin. Siten vähennämme ennakkoluuloja toisiamme kohtaan. Voi pyytää mukaan, voi herättää uteliaisuudenkin toisessa, yhtäkaikki. Parhaimmillaan se voisi syntyä hyväksyvässä ilmapiirissä, vaikka samaan pisteeseen näkemyksissä ei päästäisikään.



Sen sijaan en ymmärrä miltä pohjalta lähtisi käännytystyö (älä lue siten, että syyttäisin sinua tästä), jossa alusta lähtien lähdetään arvottamaan toisen maailma omasta käsin ja kerrotaan asiaa siltä pohjalta miten väärässä ja huono sitä onkaan. Jos rakkautta kohti pitää pyrkiä, niin mitä rakkaudenosoitusta se silloin on. Onko se moraalisesti oikein? Onko vaikea sanoa toiselle "Kunnioitan sinua ja sinun uskoasi, vaikka emme jaakaan samaa näkemystä." Onko vaikea kunnioittaa sitä, ettei osa meistä halua kenekään uskoa itselleen ja voivat olla hyviä, tasapainoisia, onnellisia, moraalisesti jämptejä ihmisiä ilman vaikka krisityn Jumalaa?

Uskonnosta riippuen varmasti painotetaan aggressiivisemmin tai vähemmän aggressiivisesti omaa oikeellisuutta ylitse muiden. Eikä vain uskontojen ohelta, vaan myös ateititkin ovat kunnostautuneet.

Kahden ihmisen tasaveroisessa kohtaamisessa omista näkemyksistä kertominen ja itselleen tärkeiksi kokemien asioiden jakaminen on minustakin tärkeää. Päälimmäinen syy on se, että siten ehkä ymmärrämme toinen toisiamme paremmin. Siten vähennämme ennakkoluuloja toisiamme kohtaan. Voi pyytää mukaan, voi herättää uteliaisuudenkin toisessa, yhtäkaikki. Parhaimmillaan se voisi syntyä hyväksyvässä ilmapiirissä, vaikka samaan pisteeseen näkemyksissä ei päästäisikään.

Sen sijaan en ymmärrä miltä pohjalta lähtisi käännytystyö (älä lue siten, että syyttäisin sinua tästä), jossa alusta lähtien lähdetään arvottamaan toisen maailma omasta käsin ja kerrotaan asiaa siltä pohjalta miten väärässä ja huono sitä onkaan. Jos rakkautta kohti pitää pyrkiä, niin mitä rakkaudenosoitusta se silloin on. Onko se moraalisesti oikein? Onko vaikea sanoa toiselle "Kunnioitan sinua ja sinun uskoasi, vaikka emme jaakaan samaa näkemystä." Onko vaikea kunnioittaa sitä, ettei osa meistä halua kenekään uskoa itselleen ja voivat olla hyviä, tasapainoisia, onnellisia, moraalisesti jämptejä ihmisiä ilman vaikka krisityn Jumalaa?

Tämä siis sinulle nro 50, joka vastasit meille. Kiitos näkökulmasi tuomisesta keskusteluun.

tutustupa Joyce Meyeriin? TV7 näyttää hänen ohjelmiaan harva se päivä ja on yksi maailman arvostetuimmista naisia puolustavista aidosti kristityistä ihmisistä. Hänen isänsä käytti häntä törkeästi hyväksi lapsena ja hän on sellainen jääräpää ihminen, kovantuntuinen, mutta silti sellainen, joka osaa kertoa sinullekin totuuden kaikesta!!

Suosittelen ap. SUURELLA RAKKAUDELLA! :)

Olen tässä nyt taas odotellut ja vähän pettynytkin. Pyydän sinulta edelleen vastauksia kysymyksiini ja siihen mitä tällä ajat takaa. Tarkoitatko sitä, että sinä oletat minun olevan hyväksikäytetty lapsuudessa syyttäen siis jotain lähestäni insestistä ilman sen parempaa tietoa. Mihin tämä ajatus perustuu?

Toinen mihin ystävällisesti pyydän vastausta on se, että oletatko minun olevan ateisti sen vuoksi, että olen jotenkin rikottu? Eikö se olisi samanlainen paha ja yksioikoinen yleistys kuin minun sanoa jokaisen uskovan olevan jotenkin rikottu, koska silloin uskovaisen on pakko saada jotain tukea eheyttääkseen ja korjataakseen sisäisesti kokemansa väärä. Minusta tuo ainakin kuulostaa ihan yhtä väärältä miten päin tahansa tarkasteltuna.

että minä joka viimeksi kirjoitin viestin:



"Sinun ja muiden?

Mielenkiintoinen sanavalinta. Miksi puhut muiden puolesta etkä vain itsesi?"



kirjoitin tässä ketjussa:

10, 11, 13, 15, 18, 20, 27, 33, 41, 44 ja 46.





t. Se "harmaa uskovainen" :)

että monesti "uskoviin" liitetään heti tuomitseminen ja itsensä ylentäminen.

OIKEA uskominen ei ole kiinni teoista vaan sydämen uskosta. Myös uskovat ovat vain ihmisiä ja voivat sanoa ja tehdä typeryyksiä. Pakko myöntää, että minuakin joskus ottaa päähän ne jotka meuhkaavat suureen ääneen uskonnosta, mutta samalla lankeavat itse muiden tuomitsemiseen jne.. Mutta kukaan ei ole täällä ole täydellinen.



Sinänsä kyllä ymmärrän niitä jotka puhuvat joskus helvetistä, sillä ajatus siitä, että joku aivan "vapaaehtoisesti" on sinne suuntaamassa on hirvittävä. Moni tekee mitä tahansa, kuulostaa hölmöltä ja tulee pilkattavaksi, että edes joku säästyisi siltä. Itse en ole lainkaan saarnaajahenkinen ja minulla on useita uskosta osattomia tuttavuuksia, joita en osaa sen kummemmin valaista.

Oletko sinä tuo harmaa uskovainen, joka ennustaa jokaiselle ateistille ja vääräuskoiselle helvettiä?

jos tuo kysymys mulle oli:

en ole ennustamassa ensinnäkään mitään, enkä todellakaan ole se, joka ihmisiä helvettiin toivottelee.

Se ei ole minun asiani. Minä en ole kenenkään tuomari. Sellaiset asiat ovat Jumalan kädessä MUTTA luterilainen usko ei perustu helvetin pelkoon, vaan uskoon armahtavaan ja rakastavaan Jumalaan. Minä uskon, että Jumala on hyvä ja että hyvällä on ns viimeinen sana. Ja että rakkauden ja armon voima on sittenkin, kaikesta huolimatta, pahuutta väkevämpi

Kiitos vastauksestasi ja tuomastasi näkemyksestäsi tähän aloitukseen. Toivotan sinulle hyviä illan jatkoja ja pyydän anteeksi jos olen vaikuttanut töykeältä sinua kohtaan.

En tiedä, keitä tai mitä tarkoitat sanalla uskovat, mutta kirkon työntekijänä haluan vastata: pelko ei saa eikä voi olla uskon motiivi ainakaan luterilaisessa kirkossa.

Järki ei myöskään ole mitenkään uskon vastakohta. Uskon Luojan luoneen meille järjen, tunteet, ruumiin, älyn, viisauden, sielun jne mutta myös kaipauksen pyhään. Elämä ei kuitenkaan ole vain ja ainoastaan järjen asia. Siihen kuuluvat mm. edellämainitut elementit.

Pidän lopetuksestasi: rakkautta vaan kaikille. Sitä tahdon itsekin luterilaisen kirkon työntekijänä toteuttaa ja toivotta.

Myös vapaus on mielestäni hyvin kristillinen termi. Jumala antaa meille vapauden elää, emme ole minkään uhrausten kahlehtimia, kuten monissa esimerkiksi idän uskonnoissa, joissa Jumalan vihaa pitää lepyttää uhrein.

Kristitty näkee elämän Jumalan lahjana, josta riittää kaikille.

Tämmöisiä aatoksia herätti avauksesi

diakoni Meijussa

Onko Jeesus Kristus Herra? Pystytkö siis sanomaan ääneen: Jeesus Kristus on Herra!

Minä teen siksi teille tiettäväksi, ettei kukaan Jumalan Hengessä puhuva sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", muuten kuin Pyhässä Hengessä. [JKR: 1Kor. 12:3]

Toiseksi: Hyväksytkö naispappeuden? Entä homoliittojen siunauksen kuten luterilaisessa kirkossa on yleistä? Onko homosuhteessa eläminen sinun mielestäsi synti? Hyväksytkö homosuhteessa elävän kirkon työntekijäksi?

Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut. [JKR: Room. 10:9]

Oletko sinä tuo harmaa uskovainen, joka ennustaa jokaiselle ateistille ja vääräuskoiselle helvettiä?

jos tuo kysymys mulle oli:

en ole ennustamassa ensinnäkään mitään, enkä todellakaan ole se, joka ihmisiä helvettiin toivottelee.

Se ei ole minun asiani. Minä en ole kenenkään tuomari. Sellaiset asiat ovat Jumalan kädessä MUTTA luterilainen usko ei perustu helvetin pelkoon, vaan uskoon armahtavaan ja rakastavaan Jumalaan. Minä uskon, että Jumala on hyvä ja että hyvällä on ns viimeinen sana. Ja että rakkauden ja armon voima on sittenkin, kaikesta huolimatta, pahuutta väkevämpi

että jos ihminen ei ota Jeesusta vastaan niin hän joutuu kadotukseen. Vaikka se ei olekaan lähetystyön lähtökohta, millä se jutustelu aloitetaan, niin ei saa myöskään kieltää helvetin olemassaoloa.

Jos olen esittänyt erityisesti sinulle kohdistettuja kysymyksiä, niihin voi edelleen esittää omia vastauksia ja pohdintaa



T; alkuperäinen

up

MUTTA luterilainen usko ei perustu helvetin pelkoon, vaan uskoon armahtavaan ja rakastavaan Jumalaan.

Lue raamattua. Jumala on kostonhimoinen ja ankara. Jumala ei muutu sellaiseksi kuin sinä toivoisit.