Miksi uskovat ette ajattele järjellä, vaan tukeudutte pelon verhon taakse

Tunne itsesi ihminen, vaikka se tekisi kipeää. Rakasta itseäsi ja rakasta muita. Anna heille oikeus ihmisyyteen, anna heille tunnustuksesi siitä, että jokainen joka planeetalle syntyy on tasa-arvoinen sinuun nähden. Jokaisella on oikeus omaan uskontoon, omaan poliittiseen kantaansa, oikeus olla rakastettu, oikeus rakastaa, oikeus tulla kohdelluksi hyvin, oikeus elää, oikeus tulla kuulluuksi, oikeus olla itsensä. Sillä kieltäessäsi yhden, kiellät nopeasti muutakin. Älä keskity syntiin, keskity hyvään, sillä peittäessäsi korvasi sillä mitä toinen sanoo olemalla ihminen, alennat hänet huonommaksi kuin itsesi.

Voisin lisätä ajatuksen: "Älä tuomitse, jotta sinua ei tuomittaisi." Klassikko, mutta pätevä. Kunpa uskovaiset noudattaisivat niitä omia ohjeitaan.

Mitä ap. tarkoitat? Pelkäätkö itse jotakin?

2:19. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,

20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

Alennan ja mitätöin hyvin heterogeenistä ryhmää ihmisiä saadakseni hänet astumaan esiin.

koska Jumala on niin sanonut laissaan, joka on kaiken perusta.



Kuitenkaan kukaan aidosti sydämestään kristitty ihminen ei ole oikeutettu tuomitsemaan ketään, koska kaiken voi saada anteeksi Jeesuksen nimessä.



Jos uskoo aidosti, haluaa eroon syntisestä elämästä ja yrittää elää Jumalan ja Jeesuksen oppien mukaan. Kun tulee uskoon aidosti, eikä ole mikään tapakristitty, vaan usko on sydämessä, niin välttää syntiä parhaansa mukaan. Jumala antaa anteeksi ja kun rukoilee ahkeraan, tulee pikkuhiljaa tai yhtäkkiä vähemmän syntiseksi. Kukaan ei ole synnitön ikinä kuitenkaan tässä maailmassa. Jumalalle ja Jeesukselle kelpaavat ihan kaikki:)



Katsokaa TV7:n ohjelmia ja löytäkää Jeesus elämäänne!

Mitä ap. tarkoitat? Pelkäätkö itse jotakin?

Ei. Riippuu siitä mistä peloista puhutaan. Pelkään ampaisia. Se pelko lienee luonnollista. Mutta pelkäänkö näitä... elämään, pyhään tai vastaavaan liittyviä asioita. En. Esimerkiksi kuolemanpelosta en kärsi. Luonnollisesti en pelkää myöskään yliluonnollista, koska uskoni siihen on nolla. En pelkää mitä tapahtuu, koska tiedän mitä minulle tulee tapahtumaan. En pelkää yliluonnollisen kaiken näkevää silmää. Minä en pelkää siis tuomiotakaan.

Minä vastaan itse siitä mitä täällä teen. Kukaan muu ei minun taakkaani ole kantamassa. Olenko siis ihminen ihmiselle sen vuoksi, että haluan taivaaseen vai sen vuoksi, että haluan oikeasti olla hyvä ihminen? Ainoa pelkoni siis voisi olla, että unohdan ihmisyyteni. Sen mikä minä olen. Mitä tuskin tulee tapahtumaan, ellen saa hyvin vakavaa aivovammaa ja persoonallisuuteni kokisi hyvin syvän ja vakavan muutoksen.

Miksi pelkäisin ja mitä minun tulisi pelätä. Minä teen itsestäni ihmisen niissä teoissa, joissa toiset päivittäin kohtaan. Minä teen itsestäni ihmisen sanoissani ja sanomatta jättäessäni. Minä en tee itsestäni ihmistä yliluonnollisen vuoksi, en taivaspaikan, en helvetin pelon, en ulkopuolisen vuoksi. Minä teen itsestäni ihmistä muiden vuoksi.

Alennan ja mitätöin hyvin heterogeenistä ryhmää ihmisiä saadakseni hänet astumaan esiin.

Ei Hän, vaan sinut mitä luultavammin. Sinut, joka tuomitsee. Sinut minä haluaisin niin kovasti saada näkemään. Minkä tiedän olevan turhaa. En pyydä oikeasti sinua luopumaan vakaumuksestasi. Pyydän sinua luopumaan halustasi tuomita ja tuottaa jopa pahaa.

2:19. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,

20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

Missäs minä olin kun tämä sopimus tehtiin? Kuka väärensi siihen sopimukseen minun nimeni? Minä elän tälle elämälle, läheisilleni, rakkailleni. Minussa on kyky rakastaa ilman kristusta, koska olen ihminen. Tietoisuus elämän rajallisuudesta on lahja ihmisyydeltä ei mytologisilta hahmoilta. Tämä päivä, tämä elämä on arvokas ilman jumalia ja pelastajia. Tämä elämä on arvokas ilman kuolemanjälkeisyyttä. Minun pahat tekoni ovat omiani, enkä tarvitse niiltä yliluonnollisen anteeksiantoa, minussa on tarpeeksi kantaakseni ne itse, koska olen niihin itse syyllinen. Heikkous on minun oikeuteni, enkä luovuta sitä kenellekään jumalille.

Alennan ja mitätöin hyvin heterogeenistä ryhmää ihmisiä saadakseni hänet astumaan esiin.

Ei Hän, vaan sinut mitä luultavammin. Sinut, joka tuomitsee. Sinut minä haluaisin niin kovasti saada näkemään. Minkä tiedän olevan turhaa. En pyydä oikeasti sinua luopumaan vakaumuksestasi. Pyydän sinua luopumaan halustasi tuomita ja tuottaa jopa pahaa.

Onko sinulla syyllinen olo jostain?

Voisi tehdä ihan hyvin toisinkin päin, aloittamalla "miksi te uskomattomat ette ajattele järjellä.."

Tottakai ymmärrän että joidenkin ihmisten on helpompi kieltää Jumala ja samalla kaikki yliluonnolinen... Niitäkun ei voi todistaa millään fyysisillä kokeilla. Voi tuntea olevansa parempi uskovia kun ei usko huuhaahan vaan ajattelee niillä omilla aivoillaan..?

Itse en pelkää mitään, ehkä juuri siksi että Jumala antaa turvan. Saan olla oma itseni, koska tiedän että kelpaan Jumalalle tällaisena kuin olen, ihmisistä ei niin väliä. En kuvittele olevani parempi tai huonompi kuin ateistit tai muihin uskontokuntiin kuuluvat. Mielestäni ei ole korrektia korostaa omaa paremmuuttaan toitottamalla kaikille että Jeesus on herra...vaikka hän onkin.

T. Eräs tapakristitty ja vähän enemmänkin.

Ps. Minusta Isä meidän- rukous on voimallinen, vaikkei sitä ehkä kaikki vapaat suunnat arvosta. Hädän hetkellä se voi olla ainoa joka tulee mieleen, kun on sen kerran sinne kunnolla painanut. Samaantapaan kuin Maamme -laulu tai kertotaulu..

Persoonallisuuteni rakenne on muodostunut valitettavasti siten rankkojen lapsuudenkokemusteni takia. Miten usko olisi erilainen muista elämänilmiöistä?



Kuitenkin peloista huolimatta, olen uskon kokenut arvokkaimmaksi asiaksi elämässä: usko on vapauttanut minua peloistani enemmän kuin mitä 2-3 kertaa viikossa tapahtuva psykoterapia. (tähän mennessä olen käynyt 7 vuotta) Terapiankaan saavutuksia en mitenkään väheksy. Suosittelen terapiaa kaikille, jotka ovat sen tarpeessa, mutta uskoni on tuonut iloa, hyväksyntää ja anteeksiantoa enemmän kuin psykoterapia.

---pelko ei saa eikä voi olla uskon motiivi ainakaan luterilaisessa kirkossa---





Ei tästä niin montaa vuotta ole kun vielä luterilaisessa kirkossa oli helvetti! Onko se vielä? Odotan vastausta ja perusteluja.

]Onko sinulla syyllinen olo jostain?

Mistä voisin kokea syyllisyyttä? Millaisena sinä koet tai näet tämän olettamasi syyllisen oloni? Ehkä jos avaat tuota vähän ja kerrot omin sanoin niin minä ymmärrän paremmin.

Voisi tehdä ihan hyvin toisinkin päin, aloittamalla "miksi te uskomattomat ette ajattele järjellä.."

Tottakai ymmärrän että joidenkin ihmisten on helpompi kieltää Jumala ja samalla kaikki yliluonnolinen... Niitäkun ei voi todistaa millään fyysisillä kokeilla. Voi tuntea olevansa parempi uskovia kun ei usko huuhaahan vaan ajattelee niillä omilla aivoillaan..?

Itse en pelkää mitään, ehkä juuri siksi että Jumala antaa turvan. Saan olla oma itseni, koska tiedän että kelpaan Jumalalle tällaisena kuin olen, ihmisistä ei niin väliä. En kuvittele olevani parempi tai huonompi kuin ateistit tai muihin uskontokuntiin kuuluvat. Mielestäni ei ole korrektia korostaa omaa paremmuuttaan toitottamalla kaikille että Jeesus on herra...vaikka hän onkin.

T. Eräs tapakristitty ja vähän enemmänkin.

Ps. Minusta Isä meidän- rukous on voimallinen, vaikkei sitä ehkä kaikki vapaat suunnat arvosta. Hädän hetkellä se voi olla ainoa joka tulee mieleen, kun on sen kerran sinne kunnolla painanut. Samaantapaan kuin Maamme -laulu tai kertotaulu..

Tämä aloitus on tehty juuri sen vuoksi, että aloitukset ja viestit uskonnottomien järjettömyydestä ovat minusta järjettömiä Ja sen vuoksi, että täällä tulee niitä kuin sieniä sateella. Kuten olen kertonutkin tuolla aiemmin. Tulee tänne milloin vaan, niin on joku kertomassa jo minne mennään ilman oikeaa uskoa. En minäkään oikeasti kuvittele oleavani yhtään sen parempi ihminen kuin rinnallani työskentelevä uskova. Kritisoin silti muutaman uskovaisen tapaa tuoda asiaansa julki.

Persoonallisuuteni rakenne on muodostunut valitettavasti siten rankkojen lapsuudenkokemusteni takia. Miten usko olisi erilainen muista elämänilmiöistä?

Kuitenkin peloista huolimatta, olen uskon kokenut arvokkaimmaksi asiaksi elämässä: usko on vapauttanut minua peloistani enemmän kuin mitä 2-3 kertaa viikossa tapahtuva psykoterapia. (tähän mennessä olen käynyt 7 vuotta) Terapiankaan saavutuksia en mitenkään väheksy. Suosittelen terapiaa kaikille, jotka ovat sen tarpeessa, mutta uskoni on tuonut iloa, hyväksyntää ja anteeksiantoa enemmän kuin psykoterapia.

Olen erittäin onnellinen sinun puolestasi. Olet joutunut kokemaan sellaista, mitä kenenkään lapsen ei kuuluisi joutua kokemaan tai kohtaamaan. Olen iloinen siitä, mitä uskonto on sinulle sekä tuonut, että mahdollistanut. :) Toivotan sinulle erittäin hyvää jatkoa.

minkä minä koin kun tulin uskoon ja sain syntini anteeksi. Pidän itseäni ihan järkevänä ihmisenä. Järjellä ajatellen ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että kaiken tämän takana on Luoja.

]Onko sinulla syyllinen olo jostain?

Mistä voisin kokea syyllisyyttä? Millaisena sinä koet tai näet tämän olettamasi syyllisen oloni? Ehkä jos avaat tuota vähän ja kerrot omin sanoin niin minä ymmärrän paremmin.

Kunpa kaikki saisivat kokea sen ilon ja vapauden minkä minä koin kun tulin uskoon ja sain syntini anteeksi. Pidän itseäni ihan järkevänä ihmisenä. Järjellä ajatellen ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että kaiken tämän takana on Luoja.

Sinun ilosi ja vapautesi on samalla subjektiivinen kokemus, mutta saman aikaisesti ei vain uskovaisen ihmisen yksinoikeus. Se ilo ja vapaus on saattanut jollekin toiselle tulla tietoisuutena, ettei yliluonnollista ole. Tai Allahista. Tai vaikka esi-isien henkien olemassaolosta jos niikseen lähdetään. Pidän itseäni myös ihan järkevänä ihmisenä. Järjellä ajatellen minusta jumalia ei voi olla olemassa, mutta ymmärrän sen että toiselle se on se totuus, tie ja elämä. Kunhan vain annatte minun ja muiden kulkea sitä omaa polkuaan.

Vastaatko useinkin kysymyksellä kysymyksiin?

Vain kun tarvitsen ja odotan vastausta tai tarkennusta johonkin, joka minussa herättää pohdintaa.

Se oli hyvin yksinkertainen kysymys

Johon pyysin tarkennusta. Johon odotan sinun vastaavan. Ja muihinkin kysymyksiini, joihin et ole vielä vastannut. Jos vastaukseni saa sinulta jotain kunnollista argumenttia, kritiikkiä, vastausta tai edes kunnollsiia kysymyksiä ilman puolustautuvia hymynaamoja niin vastaan mielelläni. En, en koe mistään syyllisyyttä. En näe syytä miksi kokisin.