Neuroottista siivoustako?
Olen tässä alkanut miettimään onko mulla joku pakkoneuroosi siivouksen suhteen.. :D En halua mitään ylimääräistä tavaraa kämppääni, jos jotain en tarvitse niin heitän sen surutta roskiin tai laitan myyntiin (samoin teen lastenvaatteiden kanssa, huonot pienet heitän heti roskiin ja paremmat myyn). Haluan pitää mahd. vähän tavaraa esillä ja myös kaikki kaapit ovat järjestyksessä ja joka tavaralle oma paikkansa. Haluan myös että mm. sohvatyynyt ja kaukosäätimet ovat suorassa.
Pesen tiettyjä pyykkejä tiettyinä päivinä ja siivoan myös tiettyinä päivinä (2 kertaa viikossa nopea pölyjen pyyhintä+imurointi, kerran viikossa perusteellisempi). Aamurutiini mulla on TODELLA säännöllinen, ehkä jopa pakkoneuroosiin viittaava.. Teen joka asia tietyssä järjestyksessä; esim. vessakäynnit, pukemiset, meikkaamiset, aamupalan jne.
Silti mua ei ahdista jos teen nuo asiat eri järjestyksessä tai jätän jotain tekemättä, kun eikös pakko-oireisilla ala ahdistamaan? Mun mielestä tuo vain helpottaa arkea TODELLA paljon, tiedän että tänään teen nämä asiat ja huomenna jotain muuta, ikinä ei pääse syntymään kaaosta. Myöskään lasten lelut eivät häiritse, sen verran niitä päivän mittaan keräilen että ovat vain olohuoneessa tai lastenhuoneessa ja illalla kerään kaikki lelukoreihin. Kaikki tavarat laitan käytön jälkeen heti paikalleen ja suoristelen ohimennen sohvatyynyjä.. Onhan tämä jonkun mielestä ehkä vähän liikaa, mutta itse pidän siisteydestä :)
Kommentit (14)
vaan vaadit itseltäsi (ja muilta) muutenkin niin paljon - työssä, harrastuksissa, aina verenmaku suussa. Olet huoliteltu ja timmi, et voisi kuvitella että voisit vähän relata jalat pöydällä chipsejä pussista hamuillen, vaan mitä syödään, se syödään pöydän ääressä. Olet ankara äiti ja ankara vaimo jne.jne.jne. Suoritat elämää. Kuulostaa aikamoiselta pakkopaidalta.
vaan vaadit itseltäsi (ja muilta) muutenkin niin paljon - työssä, harrastuksissa, aina verenmaku suussa. Olet huoliteltu ja timmi, et voisi kuvitella että voisit vähän relata jalat pöydällä chipsejä pussista hamuillen, vaan mitä syödään, se syödään pöydän ääressä. Olet ankara äiti ja ankara vaimo jne.jne.jne. Suoritat elämää. Kuulostaa aikamoiselta pakkopaidalta.
En koe että vaatisin itseltäni paljon, mutta kuitenkin riittävästi! :) Töissä teen työni kunnolla mutta työasiat eivät seuraa kotiin mukaan. Harrastuksia minulla ei ole, koska en niitä kaipaa :) En ole mitenkään timmi, normaalipainoinen olen ja syön terveellisesti ja todellakin pystyn heittäytymään sohvalle syömään sipsiä ja katsomaan elokuvaa! En ole ankara äiti, mutta tietyt rajat lapsillakin on oltava ja heidän kanssa touhuan myös paljon.
Huvittaisko tänne meille tulla siivoamaan? ;) Mun mielestä on vähän neuroottista, jos haluaa kaikesta ylimääräisestä tavarasta aina eroon, mutta toisaalta mä ihmettelen myös sitä, että mikään tavara ei ilmeisesti merkitse sulle mitään, koska itse en pysty heittämään mitään pois kun kaikesta tulee muistoja tai niille voi vielä löytää käyttöä... Mutta sitten taas noi aamurutiinit niin vaikka en millään muotoa ole järjestelmällinen ihminen, mun aamurutiinit ovat hyvinkin samanlaiset joka aamu. Yksi syy on varmaan se, että mulla on minuuttiaikataulu, kun haluan nukkua mahdollisimman pitkään... Jos meinaa ehtiä kaikki tarvittavat tehdä, ne kannattaa tehdä järjestyksessä. ;) Elämän suorittaminen kuitenkin on kurjaa, mutta jos et koe suorittavasi elämääsi niin onko sen väliä onko vähän neuroottista vai ei. Itse ainakin ajattelen neuroottisista tuttavistani, että he varmaan kärsivät, vaikka eivät ehkä kärsikään oikeasti.
Olen itse sottapytty, mutta inhoan irtotavaraa. Mielestäni ympärillä oleva selkeys ja järjestys heijastuu myös mieleen.
yksi tuntemani henkilö, ehkä oletkin juuri hän.. missä päin asut? vaikka ihan maa kunta riittää =)
yksi tuntemani henkilö, ehkä oletkin juuri hän.. missä päin asut? vaikka ihan maa kunta riittää =)
tällaisia ihmisiä on varmaan suht paljon :) Mutta voin sen verran kertoa että Satakunnassa asun.
Jos haluat kaukosäädintenkin olevan suorassa :) Muu kuvailemasti ei kuulosta neuroottiselta. Tiedän muutaman ihmisen, jotka siivoavat neuroottisesti. Heidän luonaan on ahdistavaa olla, etenkin lasten kanssa, kun syödessä ei saisi yhtään murua tipahtaa lattialle. Pahin tietämäni tapaus kerää vieraiden jättämän sukkanöyhdänkin matolta pois.
Jos haluat kaukosäädintenkin olevan suorassa :) Muu kuvailemasti ei kuulosta neuroottiselta. Tiedän muutaman ihmisen, jotka siivoavat neuroottisesti. Heidän luonaan on ahdistavaa olla, etenkin lasten kanssa, kun syödessä ei saisi yhtään murua tipahtaa lattialle. Pahin tietämäni tapaus kerää vieraiden jättämän sukkanöyhdänkin matolta pois.
olevani vähän neuroottinen :) Juuri sen asian suhteen että tavarat täytyy olla juuri oikeilla paikoillaan, jos ei nyt sentilleen niin melkein ainakin :D Mutta niinkuin sanoin niin ei ahdista vaikka ne olisivatkin vinossa tms. :) Lapset eivät kaukosäätimiin tai koriste-esineisiin koske joten saavat olla ihan meidän aikuisten käytössä.
enkä koe asiaa stressaavana.
koe tätä stressaavana :) Olen vain havahtunut siihen kun mies ja yksi kaveri on sanonut mulle että mun täytyisi vähän relata ettei aina tarvitse olla niin siistiä. Ja että on muka luonnotonta että kaukosäätimet ovat suorassa jne.. Mä vain tykkään "esteettisyydestä" eikä tämä tuo mulle minkäänlaista lisästressiä niin mikäpä tässä :) Jos joskus alkaa stressaamaan niin hellitän vähän ja jos ei onnistu niin hankkiudun ammattiauttajalle.. Jos huolitaan siis
Että jos mielestäsi tavaroiden "täytyy" olla melko tismalleen oikealla paikalla, mutta et kuitenkaan ahdistu jos ne eivät ole, niin minkälainen tunnereaktio sitten syntyy jos huomaan lastesi heittäneen takit lattialle tai miehesi jättäneen sen kaukosäätimen sohvalle?
Itse en mikään hirmusiivoaja, ja meillä onkin usein aika sotkuista ja tavarat hujan hajan. Silti koen pienen ärtymyksen ja ahdistuksen tunteen kun kerään miljoonannen kerran miehen sukat makkarin lattialta pyykkikoriin.
Että jos mielestäsi tavaroiden "täytyy" olla melko tismalleen oikealla paikalla, mutta et kuitenkaan ahdistu jos ne eivät ole, niin minkälainen tunnereaktio sitten syntyy jos huomaan lastesi heittäneen takit lattialle tai miehesi jättäneen sen kaukosäätimen sohvalle?
Itse en mikään hirmusiivoaja, ja meillä onkin usein aika sotkuista ja tavarat hujan hajan. Silti koen pienen ärtymyksen ja ahdistuksen tunteen kun kerään miljoonannen kerran miehen sukat makkarin lattialta pyykkikoriin.
se kyllä ärsyttää jos ihan jatkuvasti joutuu esim. miehen jälkiä siivoilemaan.. Osaa kuitenkin laittaa takin naulakkoon ja kengät kenkätelineeseen ja pyykit pyykkikoriin eli ainoa asia mistä yleensä huomautan että voisi laittaa käyttämänsä astiat tiskikoneeseen.. Eli ärsyttäähän se välillä hetkellisesti mutta ei saa mitään suurempaa tunnereaktiota aikaiseksi ellei oikeasti toistu monta kertaa päivässä.. Jos mieheni olisi todella sotkuinen luonteeltaan niin sitten varmaan ahdistaisi..
Silti lasten sotkut eivät ahdista :) Vaikka levittävätkin lelujaan pitkin kämppää mutta se silti kuuluu asiaan mielestäni, lasten kuuluu olla lapsia enkä halua heitä rajoittaa liikaa leikeissään. Sitten mua ahdistaa kyllä jos monta päivää olisi ollut sotkuista..
Sen takia myös epäilen jotain lievää neuroottisuutta (vaikka se tod. näk. onkin vain järjestelmällisyyttä), kun esiteininä ja vielä teininäkin olin niin siisti että harjasin matonhapsutkin.. Silloin oli jotain vialla.. Ei ollut hyvä olla enkä tullut isäpuolen kanssa toimeen lainkaan, mutta nykyään on aivan eri tilanne enkä koe sellaista "pakkoa" pitää järjestystä yllä mitä nuorempana..
Järjestys ja siisteys on pelkästään hyvä asia.