Kun isovanhemmat ei välitä lapsenlapsestaan

että tyttären lapset ovat läheisempiä? Liekö taustalla joku tiedostamaton alkukantainen juttu siitä että äidistä ollaan aina varmoja, isästä ei. Tosin usein muutekin pojat miehinä etääntyvät vanhemmistaan, eli tavallaan siirtyvät enemmän sinnen vaimonsa sukuun vert. naiset pysyvät tiiviimmin oman sukunsa lähellä (jos siis sama tilanne molemissa, eikä niin että toiset alkoholisteja tmv. joihin ei edes halua pitää yhteyttä).



Mitä omaa tuttavapiiriä miettii, niin useammin ihmiset ovat yhteyksissä "vaimon perheeseen" mitä "miehen perheeseen". Yksi syy voi olla myös se, että naiset ylipäätään pitävät enemmän yhteyksiä, helppo sopia että tullaan teille jouluna jos muutenkin soitellaan.



Ja nuo YLEISTYKSIÄ, jokaisella tietenkin omanlaisensa tilanne.

Itselläni tilanne jossa kummatkaan isovanhemmat eivät välitä pätkän vertaa. Kukaan ei ole heistä viettänyt aikaa lasteni kanssa koskaan, saati leikittänyt tai hoitanut. Omilla vanhemmillani syy on ihe uusnuoruus, eivät halua olla vanhuksia, ja appivanhemmilla se perinteinen, antavat aikansa ja huomionsa vain tyttärien perheelle. Poikansa lapsista eivät koskaan puhu lapsenlapsina vaan miniän lapsina, ihan kuin lapset olisivat jonkun vieraan miehen.



Vuosia taistelin, yritin, miellytin, pidin yhteyttä, yritin kaikkeni. Ja iaina petyin, itkin, surin ja katkeroiduin.



Tuolle et voi tehdä mitään, ei siis mitään. Ketään ei voi pakottaa toimimaan oman mielen mukaisesti. Ja isovanhemmat itse päättävät mihin aikansa kohdentavat, siihenkään ei voi puuttua mitenkään



Itse viimein luovutin ja tein surutyön siitä että lapsilta puuttuu isovanhemmat kokonaan. Tämän luopumisen jälkeen helpotti. Ainoa mitä kadun on se etten luovuttanut jo aiemmin! Ihan turhaan ponnistelin ja taistelin vääjäämätöntä vastaam.



Muista aina että menetys on ensisijaisesti isovanhempien. Lapsille mummojen puutetta voi kompensoida erityisen rakastava äiti.



Kaikilla ei todelkaan ole perhelehtien hehkuttamaa onnellista isovanhempisuhdetta!

se rakkaampi lapsenlapsi kun ei ole meidän tapauksessa edes tyttären vaan pojan. Meillä myös mies pitää itse yhteyttä vanhempiinsa, eli ei ole minun vastuulla kokonaan.

kirjoitit tosi kauniisti ja viisaassti.



Meillä on sinänsä onnellinen tilanne koska minun vanhempani ovat ihania ja osallistuvia isovanhempia.



Kaikkea hyvää sinulle!



ap.

on mulle kyllä täysin uusi ja todella yllättävä juttu. Ikinä en ole moisesta av-palstan ulkopuolella kuullut. Toki täytyy myöntää että en saa lähipiiristä mieleeni yhtään perhettä jonka isän siskolla olisi lapsia.



Et voi pakottaa isovanhempia välittämään. Totta on että lapset menettävät paljon jos isovanhempia ei ole kuviossa mukana, mutta sinä et asialle mitään mahda.

Mä olen kans luovuttamassa niin omien kuin miehen vanhempien suhteen. Toiset ilmoitti jo esikoisen vauva aikana, etteivät muka pärjää hänen kanssa ja toiset sitten eläköitymisen jälkeen ovat valinneet kaikki mitä ikinä eläkeliiton tapahtumia onkaan ja päälle muut harrastukset. Ei olla lähes kahteen vuoteen saatu minkään laista lastenhoitoapua... Tänä jouluna vielä kaikki tulossa meille, mutta sen jälkeen mulle riittää olen yli viisi vuotta yrittäny kaikkia miellyttää jne. Ovat ilmeisesti molempien vanhemmat tehneet valintansa ja heidän elämäänsä lapsenlapset ei kuulu. Fine pärjätään sit omillaan tai ei. Toivon et löydetään vara isovanhemmat jostain, joilla riittää rakkautta myös meidän naperoille.

Hehän lähettävät paketin sekä jouluna että syntymäpäivänä. Se on enemmän kuin monet tekevät.

mauku kirjoitti:

Mä olen kans luovuttamassa niin omien kuin miehen vanhempien suhteen. Toiset ilmoitti jo esikoisen vauva aikana, etteivät muka pärjää hänen kanssa ja toiset sitten eläköitymisen jälkeen ovat valinneet kaikki mitä ikinä eläkeliiton tapahtumia onkaan ja päälle muut harrastukset. Ei olla lähes kahteen vuoteen saatu minkään laista lastenhoitoapua... Tänä jouluna vielä kaikki tulossa meille, mutta sen jälkeen mulle riittää olen yli viisi vuotta yrittäny kaikkia miellyttää jne. Ovat ilmeisesti molempien vanhemmat tehneet valintansa ja heidän elämäänsä lapsenlapset ei kuulu. Fine pärjätään sit omillaan tai ei. Toivon et löydetään vara isovanhemmat jostain, joilla riittää rakkautta myös meidän naperoille.

Ok, eli ainakin jouluisin olette nähneet puolin ja toisin. Minkä verran noin muuten vuoden aikana?

Komppaan tilannettasi 100%

Omat vanhempani elää täysin itselleen, Itse kyllä käyttivät aikoinaan molempia mummoja tehokkaasti apunaan. Lapsemme on jo 4 v ja omatoiminen, puhuu, syö itse, on kuiva jne, ettei enää voi vedota edes, ettei uskalla pientä vauvaa hoitaa. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta, oma rauha on tärkeämpää ja se on heidän menetys.

Miehen vanhemmat hyppäävät siskon lasten vuoksi pitkin kyliä. Ollaan joskus kysytty, että miksi näin, mutta eivät osaa antaa vastausta, niin minkäs teet..

Eipä tässä, pieni trauma ja univaje, kunnes lapsemme alkoi nukkumaan kunnon yöunia pari vuotiaana, niin enää ei sitäkään. Perheterapeutti opetti, ettei toisia voi muuttaa ja näytti meille, että olemme vahvoja yhdessä. Perheemme onkin hitsautunut tiiviiksi tiimiksi, kun apuja ei ole ollut saatavilla sen kummemmin.

Ihana kuulla, että AP opit hyväksymään ja elämään asian kanssa. Kaikkea hyvää teidän perheelle <3

Olen katkera. Kun anopin tyttären lapset syntyi, omani on jäänyt ihan sivuun