Kummalla meistä onkaan kiero suhtautuminen alkoholiin?

ja en kyllä osaa sanoa että kummalla kierompi suhtautuminen, mutta ei tuo ystäväsikään tapa kovin fiksu ole. Olen nimittäin itse huomannut, että vaikka saatan juoda vain sen 2 lasia viiniä kerralla, niin tarvin sen. En mene humalaan, mutta jotenkin miellän aina rentoutumiseen alkoholin, enkä enää tykkää tavastani. Yritänkin päästä siitä eroon :)



Ennen en osannut juoda kohtuudella, ja tykkäsin bilettää paljon, mutta sillon ei tullut kotona tissuteltua. Tissuttelu kyllä haittaa normaalia elämää huomattavasti vähemmän, mutta en usko että sekään elimistölle hyvää tekee, ja jos on pakko saada viikoittain alkoholia (vaikkakin pieni annos), on se jo jonkinasteinen henkinen riippuvuus. Ainakin mulle.

mutta jos on, niin teillä molemmilla.



joku varmaan laskee ongelman tuon "jos juon yhden niin melkeinpä pakko vetää känni", ja ongelmaksi (josta kehkeytyy minun mielestä helpommin pahempi ongelma) on tuo jatkuva siemailu ja naukkailu :D



minä kuulun sun kanssa samaan kategoriaan. vedän pari kertaa vuodessa kännit ja muuten en juo kun korkeintaan juhlissa jonkun skumppalasin tms.



alkoholijuomat on pahoja, ei niitä pirukaan juo maun takia :D

SInä olet sellainen kerralla kunnolla tyyppi, utta pystyt olemaan ilman, jos haluat. Ja pystyt jättämään yhteen, vaikket tilanteeesta pidäkään.



Kaverin ongelmasta ei voi sanoa mitään, kun ei tiedä miten pakollista tuo tissuttelu on. Siis ahdistaako illalla, jos ei ota sitä yhtä. Tapaan ja siihen kevyeen humaltumisen tunteeseenkin voi addiktoitua, ei se vaadi mitään känniä.



Moni kyllä käyttää alkoholia ihan ruokajuomanakin useasti viikossa eikä sen puuttuminen ole sen suurempi ongelma kuin sen, että ei saa/ota juuri sitä ruokajuomaa tai jälkiruokaa kuin olisi halunnut. Näitä valintojahan tehdään esimerkiksi ruokien suhteen koko ajan, jos vaikka laihduttaa tai muuten välttää herkuttelua.

Minäkin ajattelen olevani helposti addiktoituva luonteenlaatu (ei tosin noin paha kuin sinulla), joten en koskaan juo yksin, vaan aina seurassa. Kertoja tulee harvakseltaan, koska mies on abso, eli kotonamme ei ole alkoholia. Tämä on hyvä.



Sanoisin, että teillä on molemmilla yhtälainen "ongelma", sinun tilanteesi tosin parempi, koska tiedät rajasi.

Mietin tässä vaan, että kummalla meistä onkaan kierompi suhtautuminen alkoholiin: minulla, joka tiedän juovani humalahakuisesti enkä siksi juo mitään kuin silloin harvoin, kun tiedän voivani juoda humalaan, vai ystävälläni, joka ei kylläkään juo humalahakuisesti, mutta juo kuitenkin huomattavasti useammin kuin minä...? =D

Kummallakaan teistä ei ole mitenkään erityisen kiero suhde alkoholiin, eikä kumpikaan ole alkoholiriippuvainen. Teillä on vain erilaiset kulutustottumukset. Noita voi myös pystyä tietoisesti muuttamaan.

Esim. itse olin nuorena kova bilettäjä ja ns. ryyppynainen. 10-15 isoa kaljaa illassa meni helposti viihteellä, ja minusta tissuttelu oli syvältä. Ja monta kertaa kävi niin että piti mennä "yhdelle" mutta niin kävi että kotiin kömmittiin umpikännissä klo 4 yöllä. Kolmekymppisenä lihomisongelmien takia minun oli kuiteknin pakko vähentää alkoholista saatuja kaloreita. Tiukimman laihdutusajan 3 kk olin täysin ilman alkoholia. Mutta sittemmin olen siirtynyt ns. tissuttelijaksi eli juon joka päivä lasin viiniä päivällisellä, eikä se enää tuota minulle mitään halua juoda enempää. Kunnon kännit juon ehkä uutenavuotena ja juhannuksena, en säännöllsiesti enää.

mutta AP, kuulut siihen ryhmään ihmisiä joilla on suunnattoman suuri riski tulla nopeasti alkoholistiksi joten on erittäin fiksua että tiedostat jutun ja ymmärrät olla kokonaan ilman silloin kun et tosiaan aio ottaa.



Tokihan myös tissuttelijalta voi pikkuhiljaa lähteä kulutus nousuun ja homma karata käsistä vaikka ihan alkoholismiin ja niin käykin joillekin.



Mutta enemmän huolestuttaisi silti AP:n taipumus, sillä olen työni puolesta nähnyt AP:n tyypin ihmisiä joilla homma on edennyt hallitusta silloin tällöin kohtuukäytöstä alkoholismiin todella nopeasti, ihan parissa vuodessa kun esim. opiskeluaikana on annettu itselle lupa ottaa useammin.

Tämän perusteella jos itse olisin AP:n kaltainen, lopettaisin todennäköisesti alkoholinkäytön kokonaan päästäkseni eroon riskistä.

Olen itsekin pähkäillyt juomistani viime vuosina ja tullut siihen lopputulokseen, että käytän alkoholia vain harvoin - silloin, kun on oikeasti syytä juhlaan, enkä aina silloinkaan. Muutama kerta vuodessa sopii minulle. Toisaalta minulle yhden tai kahden ottaminen ei ole ongelma, vaikka melko usein silloin huomaan tuon saman "kutinan" ottaa enemmän.



En kuitenkaan usko, että kummallakaan teistä on mitään suurta ongelmaa. Se, että pystyt myöntämään tuon halun humaltua on jo iso juttu enkä usko kaikkien siihen pystyvän.

Jos viina ei sinulle tunnu sopivan tai överiksi menee, älä juo.



Kenellekään ei tarvi selittää mitään. Vain sivistymätön ihminen utelee syitä mikset juo. Ole ylpeä raittiista valinnastasi!



terveisin 5 vuotta ilman alkoholia

Niin, olen taipuvainen vähän samaan ajatteluun: kummatkin ollaan kyllä näemmä alkoholin perään, mutta tuskin ongelmaa on kuitenkaan kummallakaan. Tietysti itselläni ne riskit ovat suuremmat, kun tissuttelu ei riitä silloin kun otan, mutta niin, tissuttelu taas helposti ja huomaamatta voi livetä suurempaankin käyttöön. Lähinnä tuo ystävän kommentti mun alko-ongelmasta toi mieleen "rikka omassa silmässä"-sanonnan, kun ei ihan ilman pysty olemaan hänkään (ei mun ole tarkoitus tässä häntä mitenkään nokitella).



On se tosiaan eriskummallinen juoma, sanon vaan. =) Kiitos kommenteista, mielenkiintoista lukea!

juona muutaman lasin punaviiniä/valkkaria ruoan kanssa, se on meillä ihna tapa, koska viikonloppuun kuuluu erilaisten ruokien kokeilu ja juomien yhdistäminen niihin. Loppuillan juonkin sitten vissyä tms eli mitään himoa/koko pullo mullennyt ei tule. Huppelissa olen muutama kerran vuodessa baarireissulla, silloinkin äkkiä kotiin jos alkaa liikaa menemään päähän :)

Ennen meni tosi helposti överiksi. En vain pystynyt lopettamaan juomista ja sitten olin aika huonoa seuraa humalassa. Tajusin tämän itsekin ja jossain vaiheessa omatunto kolkutti niin paljon kun aina olin pyytelemässä seuraavana päivänä anteeksi milloin mitäkin, että yksinkertaisesti aloin ostaa niin vähän juomaa ettei sillä saa päätä kovin sekaisin.



Isäni on alkoholisti ja taitaa tuo taipumus periytyä isältä tyttärille, joten varovainen saa olla. Tunnistan viinanhimoni, joten pakko on aina tarkkailla kun yhdenkin ottaa ja olla juomatta niin paljon että kontrolli menee koska muuten juon itseni säädyttömään kuntoon.



Nykyisin juon joka viikonloppu pe-la sen yksi tai kaksi illassa. ehkä kaksi kertaa vuodessa on tilanteita, jolloin tulee juotua enemmän ja väkevämpiä, mutta ei läheskään niin paljon kuin ennen.



Itsekontrollia ja -tarkkailua tämä koko ajan vaatii. En usko että minusta tulee koskaan vapautunutta alkoholinkäyttäjää, eli etten ottaessani joutuisi miettimään alituisesti annoksia ja toleranssia.

Isäni on alkoholisti ja taitaa tuo taipumus periytyä isältä tyttärille, joten varovainen saa olla.

Ruotsissa tehdyssä kuuluisassa tutkimuksessa selvitettiin lähes 2000 ensimmäisten elinkuukausien aikana biologisista vanhemmistaan erotetun ja ennen 3 v. ikää adoptoidun henkilön alkoholin käyttöä, ja siinä selvisi, että pojat, joiden biol. isä tai äiti oli alkoholiriippuvainen, alkoholisoituivat ainakin 2 krt useammin kuin pojat, joiden kumpikaan biol. vanhempi ei ollut alkoholisti.

Isän alkoholiriippuvuus ei kuitenkaan lisännyt tytärten sairastumisriskiä, mutta äidin alkoholiriippuvuus sen sijaan lisäksi riskiä kolminkertaiseksi.

Viisasten juoma, in deed... :)

Sinulla on jonkin sortin alkoholiongelma, mutta hyvä on että tiedostat sen. Ihan tarkkaa kuvausta en nyt jaksa kaivaa, mutta juuri sehän viittaa alkoholiongelmaa, ettet pysty juomaan "vain" yhtä lasillista viiniä esimerkiksi.