Lue keskustelun säännöt.
Miksei anoppi voi kertoa suoraan, ettei meidän perhe kiinnosta?
12.01.2012 |
Meillä on oikein hyvät välit anopin kanssa, ja pidän hänestä muuten, mutta ärsyttää todella, että hän ei voi suoraan sanoa, ettei pojan perhe kiinnosta.
Meillä on 3-v. lapsi, joka toivoisi kovasti, että mummo huomioisi hänet. Olemme tätä yrittäneet kovasti mummolle kertoa, mutta hän vetoaa aina väsymykseensä ja vanhuuteensa (62 v.), ei jaksa viettää aikaa lapsen kanssa eikä tulla käymään, eikä varsinkaan hoitaa lasta. Ihmeellisintä on, että hän jaksaa kuitenkin tehdä vaikka mitä muuta, ja on eläkkeellä.
Esim. viimeksi, kun kysyin, tulisiko anoppi katsomaan lasta pariksi tunniksi, kun minulla oli ultra (toinen lapsi tulossa), anoppi sanoi, ettei kyllä nyt mitenkään jaksa. Seuraavalla viikolla kuulin, että anoppi oli kuitenkin ollut koko viikon tyttärensä luona siivoamassa sillä aikaa, kun lapseton tytär oli miehensä kanssa lomalla.
Minun mielestäni kukin saa päättää, mihin aikansa käyttää, mutta en oikein ymmärrä, miksi anoppi ei voi suoraan sanoa, että meidän perheemme ja lapsemme eivät häntä kiinnosta. Minusta on aika ikävää yrittää jatkuvasti selitellä lapselle, miksi mummo ei tule hänen synttäreilleen, ei halua viettää lapsen kanssa aikaa eikä ole muutenkaan kiinnostunut. Lapsemme on hyvin käyttäytyvä ja rauhallinen, joten siitäkään ei voi olla kyse.
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin ystävät valitaan, enkä minäkään ainakaan pidä läheisiä välejä sellaisiin sukulaisiin, joista en pidä.
Nyt ei ole kyse ystävistä vaan omasta lapsenlapsesta. Mitä ap:n pikkuinen on ehtinyt tekemään, että ei kuulu mummin ystäviin?
Karmeaa luettavaa on kyllä parit kommentit täällä. Mutta ne taitavatkin tulla juuri niiltä, joista kukaan sukulainen, lapsenlapsi tai edes oma lapsi ei tykkää.
jos siellä on vaikka paperille kirjoitettuna tuhat ja sata asiaa ja hommaa, mitä pitää tehdä sillä aikaa kun miniä on poissa niin kyllä siinä voi anoppi kuin anoppi hermostua. Vauvapalstaa lukeneena tiedän kyllä, että sitä on semmoisia miniöitä, että ei niiden kanssa pysty sanomaan edes hyvää päivää kun ne jo vetävät herneen nenäänsä.
En usko, että sillä anopilla varsinaisesti on mitään lasta vastaan, tulee mieleen, että syy on joku muu, vaikka miniä itse.
ap, minä ainakin ymmärrän fiiliksesi.
Meillä vastaava tilanne, että anoppi viihtyy tyttärensä perheen kanssa paremmin kuin meidän. Meillä on anopin kanssa ihan hyvät välit ja jutellaan kaikenlaisesta, mutta kai hänestä vaan on kivempaa olla tyttärensä kanssa (ymmärrän kyllä). Usein he tapaavat 4-5 kertaa viikottain ja mummo myös aktiivisesti hoitaa tyttärensä perheen lapsia n. 2krt/vko. Usein mummo lähtee mukaan kauppareissuille, neuvolakäynneille ja lääkäreihin avuksi heille. Me puolestaan tavataan noin kerran viikossa ja yleensä ehkä 3vko välein lapsia hoitaa tunnin-pari kun me käymme kaupassa tai kävelyllä tmv. Tämä tahti on hieman harmillista mutta periaatteessa ihan ok, kun en enempää oikein kehtaa pyytääkään, tuntuisi että vaivaan anoppia kohtuuttomasti. Mutta välillä sitten anoppi on perunut meille tuloa mennäkseen tyttären perheen luo tai heidän kanssa johonkin, ja silloin olen kyllä loukkaantunut niin kuin miehenikin. On aika vaikea lapsillekin selittää, että ei se mummo nyt tulekaan vaikka sovittu oli kun hänelle ilmaantui tärkeämpää tekemistä, ja toki myös oma mieli on mustana kun tuntuu ettei mummo välitä lapsista. Mummo on esim. perunut lasten esiintymisiin ja harrastuskilpailuihin tuloa välillä koska mennytkin hoitamaan siskon lapsia (he päättäneet lähteä esim. syömään tai joskus on tullut työeste siskolle, mutta ei ole kuitenkaan pyytänyt tuota toista mummoa hoitajaksi vaan oman äitinsä).
Asiasta on myös puhuttu sekä anopin että mieheni siskon kanssa, tai siis mies on puhunut. On yrittänyt saada heitä ymmärtämään, että meidän lapsilla on vain tämä yksi mummo (oma äitini kuollut, isä asuu kaukana), siskon lapsilla taas on mummo myös miehensä puolelta ihan siinä naapurissa. Jonkin aikaa yleensä asiat sujuvatkin näiden keskustelujen jälkeen ok ja mummo itsekin soittelee, että mitä jos tulisi kylään eli yrittää itsekin lapsia huomioida. Sitten taas asiat holahtavat "normaalille" tolalle ja siskon perhe on toistuvasti etusijalla.
Tilanne on jatkunut muutamia vuosia ja nyt ollaan ikään kuin luovutettu. Ei enää kutsuttu mummoa joulujuhlaan eikä viimeisimpään kilpailuun, joka harrastuksesta oli kun ajateltiin, että tulee niin huono mieli itsellekin. Toisaalta sitten miettii että lapselle kuitenkin mummon tulo olisi tärkeää, pitäisikö pyytää vaikka itse pahoittaisi mielen kun ei pääse? Aikamoista taiturointia on.
Parasta on, että on puhuttu tästä tilanteesta lasten kummeille ja sitä kautta saatu onneksi heitä enemmän mukaan lasten arkeen. Lapsille on kuitenkin tärkeää että on muitakin läheisiä aikuisia kuin vanhemmat vaan, etenkin just tuollaisia että saa esittää taitojaan esityksissä ja kilpailuissa, kun muillakin niissä mukana isovanhempia.
Mutta toivottavasti ap sinun kohdalla kävisi toisin - että kun lapset kasvavat, anoppi alkaa kiinnostua heistä. Jospa hän tosiaan ei vaan pidä pienistä lapsista, ja sitten kun tyttärellä onkin pienet lapset ja teillä isommat, mummoa huvittaa olla teillä :)
jos ei vaan kiinnosta? Koita nyt jo uskoa, että se sun kullannuppus ei ole kaikkien maailman keskipiste, vaikka sun silmäteräs onkin.
Eivät meidänkään lapset ole koskaan appivanhempia kiinnostaneet siinä määrin kuin tyttären lapset ja toisen pojan lapset. Tytär on aina tytär, jonka luokse anoppi menee mielellään, kun siellä on kaikki samassa järjestyksessä kuin kotonakin, lusikka-haarukka-veitsilootasta alkaen. Ja toisen pojan luo anoppi menee mielellään, koska se on ulkomailla. Joskus anopin suusta pääsi, että ei ole tarjonnut apua vanhimmalle pojalle, koska "x on aina huolehtinut hyvin omista asioistaan muutenkin". Eli siis niille, jotka ovat avuttomampia, kuuluu antaa apua ja muille ei. No, hyvin ollaan pärjätty ominkin voimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no minusta sinulla on asiat hyvin jos mummo edes JOSKUS hoitaa lastanne tai käy edes pari kertaa vuodessa kylässä.
Meillä on kahdet täysin piittaamattomat ja tunnevammaiset isovanhemmat. Kukaan heistä ei ole koskaan hoitanut lasta edes viittä minuuttia, ei ole leikkinyt lasten kanssa edes minuuttia tai edes ottanut syliin hetkeksi. Heitä ei kiinnosta.
Omat vanhempani ovat nähneet vain esikoiseni ja viimeksi tosiaan nähtiin viisi vuotta sitten. Heitä ei kiinnosta, eivät soita koskaan, eivät halua käydä kylässä eivätkä halua sinne kylään. Ovat sanoneet että elävät nyt elämäänsä ITSELLEEN.
Anoppilassa sama juttu, hoitavat joka päivä tyttären lapsia ja jatkuvasti ovat jomminkummin yökylässä (tytär heillä tai he tyttärellä). Meillä eivät käy KOSKAAN, maksimissaan kerran vuodessa tunnin vierailun.
Eivät ikinä ole auttaneet mitenkään, hoitaneet lapsia, osoittaneet kiinnostusta lapsia kohtaan tai edes soittele ja kysele kuulumisia. Tylyä on.
Itse olen yrittänyt kaikkeni tilanteen korjaamiseksi mutta ei auta. Olen kutsunut kylään, ostanut lahjoja, ollut ystävällinen, lähetellyt lasten kuvia ja piirustuksia, mutta MIKÄÄN ei auta eikä herätä vastakaikua.
Olen viimein luovuttanut. Tämä on todella kova ja katkera paikka huomata että omalla avoimuudella ja ystävällisyydellä ei ole mitään merkitystä tilanteessa jossa toinen on piittamaaton.
Toista ei voi pakolla muuttaa, eikä saada kiinnostumaan omista lapsenlapsistaan. Näin se vain on, ja asia on hyväksyttävä, vaikka onkin katkeraa kalkkia nieltäväksi :(
Tsemppiä ap, tiedän miten surulliselta ja hylätyltä sinusta tuntuu, niin tuntuu minustakin.
jaksanut kaikkea lukea, mutta minusta se on äärettömän surullista, mikäli isovanhempia ei kiinnosta olla mukana lastenlastensa elämässä. Eihän sitä nyt tarvitse aina olla auttamassa ja kyläilemässä, varsinkin kun välimatkatkin on usein pitkiä. Mutta silti voisi pitää yhteyttä ja osoittaa kiinnostusta, muistaa synttärit ja tavata edes muutaman kerran vuodessa. Ulkomailtakin monet on yhteydessä skypen kautta, vaikka livenä ei näkisikään juuri koskaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lisää lapsia ei saa hankkia ja se yksi on riittettävä.
Täytyy sanoa, että olen kyllä pahoittanut mieleni tästä todella pahasti, mielummin ottaisin semmoisen "en mä nyt jaksa" anopin.
Minä olen se sama tyyppi, mutta älä nyt sekoita aloittajaa minuun: ma anoppini, lasteni ainoa mummo, sanoi ihan suoraan, päin naamaa, että pojan perhe ei kiinnosta, hän rakastaa vain tyttären perhettä ja aikoo olla mummo vain tyttären lapsille!
Eli ap, mieti kahdesti haluatko kuulla anopiltasi suoraan nuo sanat, ei nimittäin kuulosta kivalta lainkaan!
Minun 3-v lapsen lapsi osaa kaivata minua ja kysyy usein aamuisin minua ja jos olen heille päiväunien aikana mennyt, niin herättyään, tietämättä minusta, kyselee sängyssään, onko mummi meillä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse laittaisin ainakin kattosin kumpi soittaa ensin.
Nyt ei ole kyse ystävistä vaan omasta lapsenlapsesta. Mitä ap:n pikkuinen on ehtinyt tekemään, että ei kuulu mummin ystäviin?
Karmeaa luettavaa on kyllä parit kommentit täällä. Mutta ne taitavatkin tulla juuri niiltä, joista kukaan sukulainen, lapsenlapsi tai edes oma lapsi ei tykkää.