tutti pois

lapselle on tutti kovin tärkeä.



Mä sanoin 2 vuotiaalle että metsässä syntyi orava vauvoja jotka tarvii nyt tutteja enenmmän. Veimme tutit kannon nokkaan eräänä päivänä. lapsi koki mielestäni tuteista luopumisen periaatteessa helpompana, kun asialle oli tuollainen selitys.



Ekat kolme yötä oli huutoa useaan otteeseen, yöllä se tutti oli ollut toivotuin. Mutta koska hammashoitaja oli jo todennut alkaneen avopurennan, jaksoin ne yöt. sitten lapsi tottui eikä enää kaivannut tuttia.



Anna läheisyyttä paljon lohdutukseksi.

Laittaa tuttiin pahanmakuista mehua tms. vaikka sitruunaa (tai mistä lapsi ei pidä, jotain muuta), ja siten tavallaan saada lapsen hylkimään tuttia?

Jos leikkaat tutin rikki, se on petos lapsellesi, sinä sen tutin rikoit, eikä lapsi!



Kyllä ne lapset kouluikään mennessä tutin syönnin lopettavat, kun huomaavat, ettei kaveritkaan käytä enää tuttia..

Lapsi siis 1,5 vuotta, ja tutti oli jo aika tärkeä. Nukkumaan mennessä sitä vain annetiin siihenkin asti. ehkä luopumista helpotti se, että unihommiin jäi edelleen rakas unilelu, jota ei aiotakaan pois ottaa :)

Oli minusta kaikkein selkeintä. Sovittiin miehen kanssa, että kun mennään mökille ( saaressa), niin tutit " unohtuu". Näin ei ollut vaaraa, että oltais itse annettu heikkona hetkenä tuttua takaisin. Ja tarkoitus oli olla pitkä viikonloppu ja molemmat vanhemmat läsnä, joten päätimme vain yhdessä selvitä mahdollisesta protestoinnista. Tyttö oli jo melkein 2v ja tarttui tuttiin enimmäkseen päivisin, oli ikään kuin turva vaikeissa/jännittävissä tilanteissa. Sikäli oli helpompaa, kun yöllä olin jo aikaisemmin vieroittanut helposti tutista, mutta rupesi häiritsemään tuo enenevässä määrin tuttin turvautuminen... Ja kävi lopulta niin vaivattomasti, että vähän harmittaa, ettei tehty sitä aiemmin. Kakkonen ei sitten koskaan tuttia käyttänyt, eli toistaiseksi tämä jäi ainoaksi kokemukseksi:)

sanottiin, että on näköjään mennyt rikki. Kelpasi edelleen ja leikattiin pieni pala kerrallaan kunnes oli pelkkä juuri jälellä. Tenava sai pitää sitä vielä kourassaan pari yötä ja sitten sanottiin, että noin risat kuuluu roskiin ja sinne lapsi sen sitten itse vei. Ei itkua, huutoa eikä parkua.

oravavauvoille lapsen ollessa 1v8kk. Valmisteltiin siihen jonkin aikaa ja sitten yhtenä päivänä heitettiin parvekkeelta alas. Ei itkuja.

Lapsi oli vuoden ja peri kuukautta. Hämmennyin oikein kuinka vähän neiti kaipasi tuttia. Automatkat oli oikeastaan ainoat, jolloin kaipasi tuttia.