Kaikki omasta tahdostaan yhden lapsen vanhemmat

...lapsiluvun jättämistä yhteen pitäisi jotenkin pätevästi perustella.. Ihan yhtä itsekästä on mielestäni tehdä iso lauma lapsia "turvaksi" kun itse on vanha. Työttömyys kasvaa ja maailma muutenkin koko ajan pahempi, huumeet ja pedofilia yleistyvät pelottavasti ja tuomiot ihan naurettavia. Näiden syiden takia mietin pitkään ennen kun tein edes ainokaistani, vaikka erittäin lapsirakas olenkin.

Saimme tyttäremme, kun olimme molemmat mieheni kanssa 32-vuotiaita. Emme halua useita lapsia, koska



a) perheemme tuntuu kokonaiselta nyt (tämä siis puhdas tunne, koemme, ettei mitään puutu)



b) olemme molemmat kokopäivätyössä ja kumpikaan ei ole kovin halukas jäämään enää kotivanhemmaksi (olimme molemmat, kun lapsemme oli pieni. ensin minä, sitten mieheni lyhyemmän ajan)



c) pk-seudulla eläminen maksaa jo kolmenkin hengen perheenä aika paljon. meillä on isohko asunto, muttei autoa. 3 hengen perheenä emme autoa tarvitsekaan, ja nykyinen asunto riittää loppuikämme.



d) työmatkat vievät päivästä molemmilla melkein 2 h. kahden tai useamman lapsen kuljettaminen päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin hankaloittaisin logistiikkaa entisestään. nyt pystymme toinen viemään lapsen päivähoitoon ja toinen hakemaan, ja vuorotellen viemme lasta harrastuksiin.



Monen asian summa siis.

on ihana esikoinen, halusimme antaa hänelle kaiken myös sisaruksen leikkikaveriksi. Ja onhan toisessa lapsessa myös se etu, että se on varalla, jos esikoiselle käy jotain.



Aina kannattaa hankkia lisälapsia varalle ja ekalle leikkeihin.



Huoh. Provosoiduin. Sorry.

eikä meiltä mitään enää puutu.

raskaana olo oli mielestäni kauheaa, synnytys hirveä, vauva-aika toidella raskas ja uhma-iät rasittavia. Nyt lapsemme on 10-vuotias ja elämä on ihanaa ja helppoa hänen kanssaan. Ei tarvitse kuunnella ainaisia riitoja ja katsella sisarkateutta. Meillä on aina siistiä ja rauhallista. Lapsella on kavereita silloin kun hän sitä kaipaa. Rahat riittää hyvin kaikkeen mitä lapsi tarvitsee: vaatteisiin, harrastuksiin ym. Matkustamme paljon. Se on ollut aina helppoa yhden kanssa. Yhden lapsen onn saanut aina helposti hoitoon isovanhemmille, kun olemme halunneet viettää kahdenkseskistä aikaa miehen kanssa. Koiran otimme lapselle kaveriksi, että oppii huolehtimaan jostain. Tämä on meidän elämäämme, johon olen erittäin tyytyväinen. Ja lapsikin on tyytyväinen ja onnellinen.

Olen vauvakuumeillut mutta kun tulin oikeasti raskaaksi vahingossa, tajusin ettei siitä olisi tullut mitään. Meni onneksi kesken. Tässä esikoisessa on ihan tarpeeksi hommaa, syntyi erityislapsena ja arki on raskasta.

minä minä -asenne. Entäpä sen lapsen tahto tai

miehen tahto?

Luuletko, että lapsesta on onnellista jäädä ilman sisaruksia, vai onko äidin onnellisuus ainoa, joka merkitsee?

T: kahden äiti

pelkän raskausmyrkytyksen takia, niin turhaan jätit. Googlaapa aiheesta, niin selviää, että seuraavissa raskauksissa sen todennäköisyys vain pienenee olettaen, että isä pysyy samana. Jos isä vaihtuu, niin raskausmyrkytyksen todennäköisyys on taas suuri.



Kyseessä äidin elimistön vastustus vieraita "aineita", siis niitä miehestä tulleita geenejä, valkuaisaineita, proteiineja ym ym vastaan. Kun elimistä on ensimmäisessä raskaudessa jo päässyt hieman tottumaan niihin, niin seuraavassa vastareagtio ei ole niin paha.



Meillä kävi myös näin, ensimmäisessä raskaudessa paha myrkytys jo aika aikaisin, toisessa vasta lasketun ajan tietämissä, ja kolmannessa ei enää ollenkaan vaikka meni viikon yli. Onneksi tehtii monta. Muuta vaihtoehtoa ei kyllä ollutkaan, sisarukset on tärkeitä.



Mutta tämä (teko-?)syy useamman lapsen tekemiseen ei ole pitävä.