Sairaanhoitajat hoi!

Työhöni olen erittäin tyytyväinen, palkkaukseen en. Työskentelen vaativien potilaiden parissa huumevieroitusosastolla.

On riittävän haasteellinen ryö, hyvät työkaverit sekä jatkuvaa koulutusta.

Palkka on onneton työn vastuuseen nähden.

Työsekentelen psykiatrialla.

tykkään työstäni paljon!



En ole tyytyväinen ainaiseen kiireeseen ja ajanpuutteeseen asiakkaille ja palkka on huono ottaen huomion vastuun määrän :/.

olen th/sh ja työskentelen kotihoidossa. Ainut työiloa alentava asia on idiootti ja tyhmä lähiesimies.

Vaikka aina on kiire ja palkka on naurettava vastuuseen nähde

minua on alkanut v*tuttaa koko p*ska. Aina jaksetaan valittaa hoitajista ja vaatia parempaa, mutta välillä tekis mieli alkaa vaatimaan itsekin parempaa. Onko liikaa pyydetty, että potilaa huolehtisi edes alkeellisesta hygieniasta?!? Ja sitten kun tullaan vastaanotolle, niin sen tupakan voisi jättää polttamatta. Tupakan löyhkä on karmeaa, eikä se lähde huoneesta helposti. Toinen vttumainen potilasryhmä on ne, joilla on valmiiksi haista p*ska -asenne. Pikkasen arvostusta hoitajaa kohtaan. Me olemme siellä vain töissä.

Tietenkin tykkään. En kai muuten olisi alalle kouluttautunut. Jos en tykkäisi niin vaihtaisin toki alaa.

Olen lastenosastolla sairaanhoitajana ja tykkään todella paljon työstäni. Kiireisinä päivinä harmittaa, kun en ehdi olemaan potilaiden/heidän vanhempiensa kanssa riittävästi. Mutta jos on sopivasti hommia niin tykkään!



Varsinkin lastenosastolla tuntuu, että olisi todella tärkeää ehtiä muutakin kuin vain lääkkeiden antamisen ja voinnin/kivun tarkkailemisen.

Kysymys voi tosiaan olla hassu, mutta itse olen kotisairaanhoitajan työhöni niin kypsä, että en näe työssäni mitään hyvää. Alan vaihto varmaankin ainoa ratkaisu... 35-vuotiaana on kurjaa huomata olevansa aivan väärässä paikassa:(

uuvuin vanhainkodissa työmäärään. Hain ohjaajan paikkaa lastenpuolelle ja nyt rakastan työtäni. Kannattaa kokeilla paikan vaihtoa...

Minusta on ihailtavaa että jaksaa opiskella vielä "tuollakin" iällä. Ja ei ole pakko tehdä elämän työtä yhdellä alalla.

Turhan usein näkee töissä niitä jotka on ihan kypsiä työhönsä, mutta eivät ole koskaan uskaltaneet/tajunneet lähteä muualle.

Tsemppiä!

Kysymys voi tosiaan olla hassu, mutta itse olen kotisairaanhoitajan työhöni niin kypsä, että en näe työssäni mitään hyvää. Alan vaihto varmaankin ainoa ratkaisu... 35-vuotiaana on kurjaa huomata olevansa aivan väärässä paikassa:(

Kysymys voi tosiaan olla hassu, mutta itse olen kotisairaanhoitajan työhöni niin kypsä, että en näe työssäni mitään hyvää. Alan vaihto varmaankin ainoa ratkaisu... 35-vuotiaana on kurjaa huomata olevansa aivan väärässä paikassa:(

vaan vaihda työpaikkaa! Voit myös jatkokouluttautua ylemmän amk-tutkinnon (tai hoitotieteen maisteriksi yliopistossa). Itse ajattelin työn ohessa tyota ylempää amk-tutkintoa, sitten kun tarvittavat 5v työkokemusta tulee täyteen :) . Sen voi opiskellä työn ohella, ja saa taas mukavasti parannettua "uranäkymiä"!

Alun unelma-ammatista on tullut jokapäiväinen taistelu jaksaa mennä töihin. Olen akuutilla vuodeosastolla työssä. Vastuu on suuri ja sitä jakamassa liian vähän käsipareja. Koen lähes joka päivä riittämättömyyden tunnetta työstä lähtiessäni. Olisin halunnut jaksaa ja ennättää enemmän. Pelkään usein unohtaneeni jotain oleellista potilaan tilanteessa tai hoidossa. En pysty tekemään työtäni tavalla joka toisi onnistumisen iloa.

Kysymys voi tosiaan olla hassu, mutta itse olen kotisairaanhoitajan työhöni niin kypsä, että en näe työssäni mitään hyvää. Alan vaihto varmaankin ainoa ratkaisu... 35-vuotiaana on kurjaa huomata olevansa aivan väärässä paikassa:(

Olen 34v. Opiskelu aikanani en tuntenut itseäni yhtään. Rehellisesti sanottuna ajattelin ,että vaikka inhosin kaikkea mitä tein työharjoitteluissa, niin niin kuuluukin olla.

Mulla oli narsistinen isä ja niin murjova nuoruus varsinkin, että pääsin henkisessä paranemisessa vasta 30 veenä siihen pisteeseen, että tiesin millainen minä oikeasti olen.

Saan kyllä kiitettäviä työtodistuksia, ja potilaat tykkää musta, mutta uuvun tosi nopeasti, sillä oikeasti olen melko erakkoluonne, eli en haluaisi tehdä työtä ihmisten parissa.

Kotihoidossa olen tehnyt lähihoitajaa, ja olen niin kypsä asiakkaiden ongelmiin. Olen liian herkkä, liian kiltti, ja liian epäsosiaalinen luonne.

Vaikka mulla on kyvyt niin mun persoona haaveilee muusta.

Miten opiskella uutta kun mies saa vaan sairaseläkettä? Täytyypä miettiä oikeasti asiaa.

Kysymys voi tosiaan olla hassu, mutta itse olen kotisairaanhoitajan työhöni niin kypsä, että en näe työssäni mitään hyvää. Alan vaihto varmaankin ainoa ratkaisu... 35-vuotiaana on kurjaa huomata olevansa aivan väärässä paikassa:(

vaan vaihda työpaikkaa! Voit myös jatkokouluttautua ylemmän amk-tutkinnon (tai hoitotieteen maisteriksi yliopistossa). Itse ajattelin työn ohessa tyota ylempää amk-tutkintoa, sitten kun tarvittavat 5v työkokemusta tulee täyteen :) . Sen voi opiskellä työn ohella, ja saa taas mukavasti parannettua "uranäkymiä"!

Missä voisi työskennellä Hoitotieteen maisterin papereilla ??!

Kysymys voi tosiaan olla hassu, mutta itse olen kotisairaanhoitajan työhöni niin kypsä, että en näe työssäni mitään hyvää. Alan vaihto varmaankin ainoa ratkaisu... 35-vuotiaana on kurjaa huomata olevansa aivan väärässä paikassa:(

vaan vaihda työpaikkaa! Voit myös jatkokouluttautua ylemmän amk-tutkinnon (tai hoitotieteen maisteriksi yliopistossa). Itse ajattelin työn ohessa tyota ylempää amk-tutkintoa, sitten kun tarvittavat 5v työkokemusta tulee täyteen :) . Sen voi opiskellä työn ohella, ja saa taas mukavasti parannettua "uranäkymiä"!

Missä voisi työskennellä Hoitotieteen maisterin papereilla ??!

Anteeksi, se on terveystieteiden maisteri, pääaine on hoitotiede :)

Noita näkee ainakin opettajina.

Mutta täällä meillä päin ainakin noita ylempiä amk-tutkinnon sairaanhoitajia on osastonhoitajien lisäksi mm. panemassa alulle ja suunnittelemassa kaikenlaisia uusia terveydenhuollon juttuja, esim. syöpähoitajan vastaanotto tk:een jne.