Kaverin mies tienaa noin 4 000 e/kk bruttona
Kaverini opiskelee ja etsii töitä. Ei kuulemma nosta opintotukea, eli ei saa mitään. Silti heillä jää kuitenkin melkein 3 000 e kuussa käteen. MITEN voi olla mahdollista, ettei heillä olisi varaa lapseen? Hän siis sanoi ihan suoraan (eikä minulla ole syytä epäillä hänen valehtelevan minulle), ettei heillä ole kiirettä lapsen hankinnassa ja totesi sitten, että "eikä meillä kyllä ois varaakaan, esimerkiksi muuttaa isompaan asntoon".
Kommentit (22)
mutta voihan miehellä olla vaikka paljon opintolainaa jäljellä yms. Neljän tonnin brutosta jää karkeasti arvioituna 2700 käteen kuussa. Jos asuu vähääkään kalliimmalla seudulla vuokralla, voi siihen mennä jo tuosta yli kolmannes. Sitten jos tosiaan vielä maksaa opintolainoja pois ja sillä rahoittaa molempien kaikki elinkustannukset, niin ei se nyt niin mahdottoman suuri tulo ole.
Kyllä sillä toki elää, mutta jos on haaveena se oma koti ja perunamaa, niin joutuu miettimään.
Asumiseen (pikkuinen kämppä) menee noin 1000 e kuussa, eikä tosiaankaan olisi varaa isompaan, eikä ainakaan mihinkään perhemalliin. Me ei asuta Suomessa, ja tää meidän kaupunki on yksi maailman kalleimmista kaupungeista asua. Eikä Helsinkikään ole mikään edullinen, todellakaan.
Ja silti olemme epävarmoja olisiko nyt varaa lapseen. Ehkä sitten joskus.
ja hommata sen jälkeen edes jokunen vuosi työkokemusta ennen kuin alkaa lapsentekoon. On sitten paljon helpompi päästä takaisin työelämään ja äitiyspäivärahakin on ihan eri luokkaa kuin jos alla on nollatulot.
Lapsiin kyllä menee tosi paljon rahaa. Kaikki vaunut, turvaistuimet ja -kaukalot, vaatteet, vehkeet, jossain vaiheessa isompi asuntokin.
Onneksi niitä lapsia ehtii tehdä vielä mummoäitinäkin ;)
ja hommata sen jälkeen edes jokunen vuosi työkokemusta ennen kuin alkaa lapsentekoon. On sitten paljon helpompi päästä takaisin työelämään ja äitiyspäivärahakin on ihan eri luokkaa kuin jos alla on nollatulot.
Lapsiin kyllä menee tosi paljon rahaa. Kaikki vaunut, turvaistuimet ja -kaukalot, vaatteet, vehkeet, jossain vaiheessa isompi asuntokin.
Onneksi niitä lapsia ehtii tehdä vielä mummoäitinäkin ;)
ap
ja hommata sen jälkeen edes jokunen vuosi työkokemusta ennen kuin alkaa lapsentekoon. On sitten paljon helpompi päästä takaisin työelämään ja äitiyspäivärahakin on ihan eri luokkaa kuin jos alla on nollatulot.
Lapsiin kyllä menee tosi paljon rahaa. Kaikki vaunut, turvaistuimet ja -kaukalot, vaatteet, vehkeet, jossain vaiheessa isompi asuntokin.
Onneksi niitä lapsia ehtii tehdä vielä mummoäitinäkin ;)
työmarkkinoilla siis, että ei todellakaan kannata sen varaan laskea lastentekoa.
t. työtön maisteri
ja hommata sen jälkeen edes jokunen vuosi työkokemusta ennen kuin alkaa lapsentekoon. On sitten paljon helpompi päästä takaisin työelämään ja äitiyspäivärahakin on ihan eri luokkaa kuin jos alla on nollatulot.
Lapsiin kyllä menee tosi paljon rahaa. Kaikki vaunut, turvaistuimet ja -kaukalot, vaatteet, vehkeet, jossain vaiheessa isompi asuntokin.
Onneksi niitä lapsia ehtii tehdä vielä mummoäitinäkin ;)
työmarkkinoilla siis, että ei todellakaan kannata sen varaan laskea lastentekoa.
t. työtön maisteri
Nyt kun heittäytyy lasten kanssa kotiin, niin löytää helposti sieltä itsensä vielä viiden-kuuden vuoden kuluttua, ilman mitään työkokemusta ja opiskelut unohtuneina.
30-vuotiaalla on vielä 10 vuotta aikaa tehdä lapsia. Tilanne saattaa muuttua hyvinkin nopeasti, kun töitä löytyy.
Harvinaisen fiksu kaveri, toisin kuin kotona lorvivat työttömät, tyhmät yh.t jotka pukkaavat pentuja pihalle minkä kerkiävät.
Ei se työnsaanti siihen lopu, jos lapset tekee (oikeasti saa) ennen työuraa. Osa työnantajista arvostaa myös sitä, että lapset on jo tehty ja vasta sitten aloittaa työelämässä. Eipä tarvi työnantajan jännittää milloin työntekijä on "taas" äitiyslomalla.
Paljon on myös yrityksiä, joissa ei mietitä haastateltavien kohdalla, tekeeköhän tuo lapsia vielä tmv.
Nykypäivänä luodaan aivan liikaa sairasta pelkoa naisten keskuudessa siitä milloin lapsia voi tulla ja milloin ei, koska työurahan voi loppua äitiyteen!! =D
"Elämä loppuu siihen kun hankit lapsia, erityisesti jos hankit ennen työelämään siirtymistä. Elämässäsi ei ole edessä enää muuta kuin kotinurkissa pyörimistä. Kukaan ei huoli sinua, tulevaisuutesi on yhteiskunnan hylkiö" sanoi eräs viisas. ;)
jotkut haluavat turvallisuudentunnetta myös taloudellisesti esimerkiksi ison puskurirahaston muodossa, toiset paljon tilaa ympärilleen, jotkut mahdollisuuden olla lapsen kanssa kotona pitkään ilman, että tarvitsee kituuttaa, jotkut tarjota lapselleen kaikki mahdollisuudet, joita itsellä ei ollut, joillakin on isoja ja tärkeitä harrastuksia, joihin menee rahaa jne.
Jotkut taas eivät halua näistä mitään. Mutta silti aina on parempi olla hankkimatta lasta, olipa syy mikä tahansa, kuin hankkia lapsi silloin, kun itsestä ei tunnu oikealta.
Syy: Minä tienaan tuosta summasta 6000 €/kk, ja työelämästä pois jääminen pudottaisi tulojamme vastaavalla summalla. Menot on mitoitettu kymppitonnin mukaan, joten neljällä tonnilla me ei tehdä mitään.
ja silloinkin voit tehdä sunnuntait ja pyhät surutta töitä.
Asutaan Helsingin keskustassa kolmiossa ja rahaa jää säästöönkin joka kuukausi 500 e!!! Ja lapsi on tulossa, eikä mistään ole pulaa, reissataan, syödään ulkona jne. Ihmiset ei vaan osaa käyttää rahaa.
"ikäriskilaskuri tekay" ja näette, että onko 30 vuotiaalla vielä oikeasti 10 HYVÄÄ vuotta aikaa yrittää lasta tai lapsia. Ja riski jäädä tahtomattaan lapsettomaksi vielä...
asumme ulkomailla, jossa ei ole aitiystukia ym. ja vaikka tienaamme erittain hyvin, meilla ei olisi varaa lapseen (ja minun koriin jaamiseen).
minusta on erittain vastuuntuntoista harkita tarkasti kykeneeko ottamaan lapsen elamaansa vastaan.
ja olen yli 30 itsekkin, ei se ole viela "mahdoton" ika.
Sisältää jo elarit ja lapsilisät. Asumiseen (lainakulut+vastike) menee lähes 1000e/kk, autoon +bensaan noin 700e (pitkä työmatka). Elän kohtuu huolettomasti ja silti rahat riittää ihan hyvin kolmen lapsen ja omiin kuluihin.
Mun miehen liksa 5000€, lisäksi korkovähennyksiä ja käteen jää 2500€. Tosin meillä vie autoetu muutaman satasen.
ei jää kolmea käteen.