Mitä on sukupuolineutraali kasvatus?

Itse kasvatan sukupuolineutraalisti, parempi termi olisi sukupuolistereotypianeutraalisti. Suukupuolia ei siis salata, vihdeta tai pakoteta vastakaisen sukupuolen vaatteisiin, vaan tuetaan omissa taipumuksissa ja kannustetaan stereotypian vastaiseen käytökseen. Esim poikaa kannustetaan empatiaan ja tyttöä rohkeuteen. Lisäksi itse puhun sukupuolineutraalisti enkä yleistä (esim

"Miehet aina remontoi"). Lisäksi itse anamme neutraalin mallin, eli äiti myös remppaa, vaihtaa renkaat, ja isä myös kokkaa ja silittää.

tähän liittyy myös avarakatseisuus eli olen opettanut että sedät voi mennä setien kanssa naimisiin, perheessä voi olla kaksi äitiä, tai tytöt voi tykätä tytöistä jne.

Lisäksi pohditaan paljon yhteiskunnan rakenteita ja arvoja (miksi jokin asia on niinkuin on) ja ylipäätään opetetaan siihen että ei pidä aina tehdä niinkuin muut painostaa, vaan pitää itse pohtia kriittisesti mikä on oikein. Ja kyllä, pojale ostan pinkkejä vaatteita, siksi että tykkää pinkistä. Väkisin en siis tyttöjen vaatteiiin pue: )

En tosin ymmärrä mitä sukupuolineutraalia tässä on, ihan luonnostaan meillä on aina näin eletty ja opetettu lapsia ajattelemaan asioita itse omilla aivoilla, ei automaattisesti tekemään niinkuin kaikki muutkin tekee. Joo ja tosiaan meillä pojat on jo koululaisia joilla on omat mielipiteet ja itse pukevat päällekin. Saavat siis vapaasti olla juuri sellaisia kuin haluavat. Paljon on ja tekevät poikien juttuja mutta herkkyyttä ja "tyttömäiseksi" aikuisten ajattelemiakin asioita tekevät, osaavat jne päivittäin.

HUOM! Pojille on ihan kivoja pinkkejä vaatteita myös siellä poikien osastolla, eikä siinä ole mitään pahaa jos löytää tyttöjen puolelta vaatteensa.

Muistelisin, että Olli Herman kertoi ihan avoimesti shoppailevansa naisten osastolta.

Tyttö saa ihan rauhassa olla tyttömäinen ja poika poikamainen. HUOM! Meillä ei ole koskaan lapsia opetettu leikkimään sukupuolisidonnaisesti vaan esim tytölle osteltu poikien leluja mutta eivät vaan ole kiinnotaneet :D

Meillä tytöt ja pojat saavat leikkiä juuri sellaisilla leluilla kuin sattuu huvittamaan. Pojalleni olen aikoinani ostanut nukkekodinkin, koska hän oli kova leikkimään kotileikkejä. Tosin siinä nukketalossa nukkien sijaan asui dinosaurusperhe. Tyttäreni taas rakasti autoja ekat kolme vuotta elämästään. Sen jälkeen hän onkin halunnut olla prinsessa. Ja minun puolestani ihan hyvä niin. Pääasia, että ylipäätään leikkivät.

Meillä aikuiset tekee kaikkia niitä töitä, joita osaavat. Minä en osaa tehdä autojen kanssa mitään, mutta olen kyllä meillä se remonttitaitoisempi. Mies taas sietää paremmin imurointia kuin minä, joten harvoin lapset näkevät äitiään imurin varressa.

Vaateasiaan en ala kauheasti kommentoimaan, sillä jo vuosikaudet olen pukenut lapseni vähän vanhempien serkkujen vanhoihin vaatteisiin. Ne eivät välttämättä aina ole sellaisia, joita itse ostaisin, mutta tässä kohtaa ilmaisuus ja käytännöllisyys ajavat tyylin edelle. Ideologiset seikat eivät varmaan ole koskaan pieneen mieleeni edes poksahtaneet. Ja taitaisi olla vähän turhaakin siinä mielessä, että itse pukeudun 95%:sesti hameisiin ja mekkoihin - yksinkertaisesti siksi, että ne ovat niiiiin paljon housuja mukavampia!

Juurikin tätä että miten nämä sukupuolineutraalisti kasvatetut lapset aikuisina valitsevat vaatteensa? ---

Eihän siinä mitää että pikkupoika tykkää pinkeistä lenkkareista, mutta kai nyt jossain vaiheessa täytyy kertoa totuus naisten ja miesten vaatteiden välillä... vai?

...että se kyllä selviää heille ihan kertomattakin.

Meidän nyt 9-vuotias poikamme käytti ennen kouluikää ihan mitä tahansa vaatteita, ei ollut niistä mitenkään nokon nuuka. Hänellä oli kaksi isosiskoa joten paljon oli tyttöjen vaatteita. Juhliin hän halusi joskus laittaa mekon koska siskoillakin oli, ja sai laittaa. Kyllä hänelle silloin jo kerrottiin, että mekot mielletään tyttöjen vaatteiksi, ja on hyvin harvinaista että poika käyttää mekkoa, tai aikuinen mies, ja hän ymmärsi tämän, mutta kun ilmapiiri kotona oli sellainen että asiaa ei kauhisteltu niin häntä ei tämä tieto häirinnyt.

Esikouluiässä alkoi sitten joistain vaatteista sanoa, että liian tyttömäisiä, ei halua pitää. Ja se oli ok. Vaaleanpunaista väriä käyttää vieläkin, mutta ei mitään kukkakuvioita tms.

Hänellä on kyllä omat vaatemieltymyksensä mutta eivät liity sukupuolikoodeihin vaan esimerkiksi hän pitää vaatteista joissa on nappeja, ja runsaista taskuista. Ja muitakin selkeästi omia makuasioita on.

Olen ihan tyytyväinen, ja uskon että tässä on varsin onnistunut esimerkki sukupuolineutraalisti vaatetetusta lapsesta.

Akateemisten, koulutettujen, älykkäiden ja yhteiskunnallisesti aktiivisten villitys.

Eikä edes villitys vaan tulevaisuutta, halusit sinä sitä tai et...

se väärässä olet.

Samanlainen porukka aikoinaan sympatisoi kovasti Neuvostoliittoa ja kommunismia kuin nyt harrastaa mamutusta ja uutena tätä sukupuolineutraalia kasvatusta.

Kommunismin kävi miten kävi, osa rättipäistä ei koskaan sopeudu tänne ja sukupuolineutraalisti kasvatetut pojat vaan ottava auton ja -hui kauhee-ta -leikkipyssyn käteensä.

Tulevaisuutta näin tuolla hörhöilyllä yhtä paljon kuin pakkoruotsilla tai homeopatialla.

Pienen piirin besserwisseilyä luomuteen äärellä ja sitten kirpparin kautta joukkoliikenteellä kotiin... :)

Luulin sen tarkoittavan sitä ettei ohjata lasta tietynlaiseen roolimalliin mutta mulla on ystävä jonka mielestä esim tyttölasta pitää väkisin pukea poikien vaatteisiin. Tosin poikaansa ei väkisin pue tyttöjen vaatteisiin että sikäli vähän ristiriitaista...

Mun lapsuudessa 90-luvulla ei vouhkattu kasvatuksesta,meidän perheessä oli silti itsestään selvää että saatiin esim.leikkiä millä haluttiin.Veljen kanssa leikittiin yhtä lailla kotia ja barbeilla ku rosvoa ja poliisia ja autoilla. Ei tuputettu valmiita stereotypioita,ja ihan normaaleja aikuisia meistä tuli :) Sitä se mun mielestä tarkoittaa,"sukupuolineutraalisuus".

Minun tyttöni käyttää paljon poikien vaatteita, koska pitää niistä. Hänen lempivärinsä on sininen ja idolinsa Salama McQueen, joten olen ostanut hänelle vaatteita joissa on tuo Salaman kuva. Joinain päivinä tykkää vaaleanpunaisesta ja silloin saa valita kaapista vaaleanpunaista. Usein hänen suustaan kuulee että mekkoa hän ei päälleen laita. Juhliin on kuitenkin laitettu mekko, mutta värin saa valita itse, muuten en pakota mekkoa käyttämään. Leluja löytyy laidasta laitaan, lemppareita ovat autot, mutta leikkii myös barbeilla ja muilla nukuille, mikä nyt milloinkin huvittaa. Hän on alkanut itse erotetella että tämä on tyttöjen juttu ja tämä poikien, mutta valitsee silti sitä mikä itseään miellyttää eniten sillä hetkellä ja sen olen hänelle suonut. Tyttö on nyt 4v, enkä anna tietenkään kaikkivaltaisesti päättää asioista, mutta hänelle on rajatusti sananvaltaa ja mahdollisuus omiin valintoihin. Jopa jotkut läheiset ovat kommentoineet että miksi puen tytön poikien vaatteisiin ja olen sanonut että mitä väliä sillä on, ne on lasten vaatteita ja tyttö saa valita sitä mistä itse pitää..

tänään näin marketissa pinkit bokserit, joissa oli Darth Vader tms. star wars pahiksen kuva. Harmi kun ei ollut pojan kokoa enää jäljellä, olisi ollut kiva nähdä mitä olisi sanonut. Lempivärit ovat tällä hetkellä oranssi ja punainen. Tytöllä turkoosi ja musta. Koululaisia ovat molemmat ja tykkäävät eniten legoista ja aku-ankoista.

Sitä kun poika kasvatetaan tyttömäisesti ja tyttö tyttömäisesti. Vanhemmilla paha aivovamma.

meillä ainakin pojat ja tytöt ovat kaikki erilaisia keskenään, mutta ihan selkeästi sukupuolileiman omaavia. Eikähän siinä mitään huonoa ole, katsokaapas eläinmaailmaa. Ei meilläkään kenenkään tytön lempiväri ole ollut hento vaaleanpunainen vaan oranssit, keltaiset, turkoosit ja vihreät. Lempiväreissä pojillakin on olleet voimakkaat oranssit, vihreät, punainen jne. Tytöt ovat leikkineet nukeilla, pehmoilla, barbeilla, bratzeillä jne., pojat junilla, autoilla, traktoreilla...ihan ohjailematta. Esikoistyttären aikaan meillä oli jo junaradat, autoradat jne, muttei nuo ketään neljästä tyttärestä ole kiinnostanut. Pelaaminen, piirtely/maalaaminen, askartelu sekä musiikki kiinnostaa "tasa-arvoisemmin" kaikkia yhtälailla.

Vaatteista voin sanoa tyttöjeni aina suosineen naisellisia vaaateita pitseineen, frilloineen ja ripsuineen. Mekot ja hameet ovat olleet pidettyjä. Pojat eivät ole halunneet pukeutua isosiskojensa hepeniin, mieluummin munasillaan kuin hame päällä!

Juurikin tätä että miten nämä sukupuolineutraalisti kasvatetut lapset aikuisina valitsevat vaatteensa? Onkohan heistä ihan yhtä luontevaa mennä vastakkaisen sukupuolen osastolle ja esim 45v miehenä sovitella leninkejä koska niistä tulee hyvä mieli kun äitikin ennenvanhaan hymyili kun hän niitä sovitteli.

Eihän siinä mitää että pikkupoika tykkää pinkeistä lenkkareista, mutta kai nyt jossain vaiheessa täytyy kertoa totuus naisten ja miesten vaatteiden välillä... vai?

Mutta kyllä minä ihan luontevasti menen vastakkaisen sukupuolen osastolle katsomaan vaatteita. Esimerkiksi H&M:n miesten neuleet ovat yleensä villaa tai puuvillaa, kun taas naisten puolelta löytyy lähinnä niitä akryylihirvityksiä. Sopivuus on toki välillä ongelma, mutta yllättävän pieniäkin kokoja löytyy.

En näe tässä mitään ongelmaa, enkä tarvitse ketään "kertomaan totuutta naisten ja miesten vaatteiden välillä". Jos joku mies haluaa käyttää leninkiä, en tiedä miksi siitäkään pitäisi tehdä ongelma. En tosin tiedä, miksi kukaan mies haluaisi käyttää naisten vaatteita, kun ainakaan noista materiaalivalinnoista päätellen ketjuliikkeissä ei liiemmälti arvosteta naisia tai heidän vaatteitaan.

Mitä vikaa on siinä jos tyttö tykkää pinkistä?

Se tuntuu olevan pahin asia näille.

Usein kuitenkin (sukupuolineutraalisti kasvatettu) tyttö alkaa tykätä pinkistä siinä kohtaa, kun esimerkiksi menee päiväkotiin ja oppii siellä kavereiltaan, että pinkki on ihana ja tyttöjen juttu. Ja keneltäs muulta ne kaverit ovat sen oppineet kuin toisilta kavereiltaan ja vanhemmiltaan.

Kuten yksi vastaaja kirjoitti, ei se pinkistä tykkääminen ole geeneissä, se on ympäristöltä opittu juttu, ja voimakkaasti kulttuurisidonnainen. Kummasti tytön oppivat (sopeutuvat?) pitämään pinkistä, kun heidät siihen vauvasta asti puetaan.

Mitä vikaa on siinä jos tyttö tykkää pinkistä?

Se tuntuu olevan pahin asia näille.

Usein kuitenkin (sukupuolineutraalisti kasvatettu) tyttö alkaa tykätä pinkistä siinä kohtaa, kun esimerkiksi menee päiväkotiin ja oppii siellä kavereiltaan, että pinkki on ihana ja tyttöjen juttu. Ja keneltäs muulta ne kaverit ovat sen oppineet kuin toisilta kavereiltaan ja vanhemmiltaan.

Kuten yksi vastaaja kirjoitti, ei se pinkistä tykkääminen ole geeneissä, se on ympäristöltä opittu juttu, ja voimakkaasti kulttuurisidonnainen. Kummasti tytön oppivat (sopeutuvat?) pitämään pinkistä, kun heidät siihen vauvasta asti puetaan.

Olen omasta mielestäni saanut sukupuolineutraalin kasvatuksen. Ei ole rajoitettu, on saatu puuhastella ja leikkiä ns tyttöjen ja poikien touhuja/leikkejä jne. Samaa yritän toteuttaa omien lasteni kanssa. Ympäristö ja kaverit muokkaavat lasta siinä missä kotiolotkin, joten kyllä ne sukupuolisidonnaiset jutut ehtivät tulla myöhemminkin kuvioihin.

Tärkeintä on hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on, osoittaa se ja kannustaa häntä tekemissään valinnoissa elämässä (toki ohjaten toimimaan järkevästi). Lempivärit vaihtelevat ja jos pojalla on puolen vuoden mittainen "vaaleanpunainen kausi", niin paijon haitallisempaa hänen kehitykselleen on kieltää.

Meitä oli sisaruksia neljä, kumpaakin sukupuolta kaksi. Aina leikittiin yhdessä milloin mitäkin. Riekuttiin metsässä ja kiipeiltiin puissa. Itse en koskaan pitänyt nukeista, leikin mielummin pehmoleluilla tai autoilla. Veljeni taas nukkui ala-asteikäiseksi saakka "Taneli"-vauvansa kanssa.



Silti meistä tytöistä on tullut naisellisia naisia ja pojista raavaita miehiä.



Täällä nyt on lässytetty vaatteiden merkityksestä ja monessa on käynyt tekstistä ilmi, että ÄITI ei pidä pinkeistä ja röyhelöistä lapsensa vaatetuksena eikä harmaista ja tummista sävyistä. Eikö se neutraalius tule siitä, että lapsi saa itse valita ne värit mitä päällään käyttää.



Meillä lapsena oli sen verran köyhää, että käytettiin niitä vaatteita mitä halvalla sai tai ilmaiseksi sukulaisilta. Mutta eipä me niistä vaatteista pahemmin mitään edes ajateltu kuin vasta teini-iän kynnyksellä.



Kyllä niistä pinkeissä röyhelömekoissa ja mustassa paidassa ja farkuissa kasvaneista tytöistä ja pojista tulee ihan kunnollisia aikuisia vaikkei olekaan äidin maun mukaan väkisin puettu eri roolin vaatteisiin.



P.s. Meidän taaperolla (alta 2v.) on autoradoista nukkeihin, mutta mieluisin leikki on kuitenkin hoitaa nukkea tai pehmoleluja piirtäminen ja tanssiminen on myös pop sekä legoilla rakentelu. Osaa myös erottaa kumpi nukeista on poika ja kumpi tyttö. Meille opetetaan kyllä heti alusta saakka, että on tyttöjä ja poikia.

meillä ainakin pojat ja tytöt ovat kaikki erilaisia keskenään, mutta ihan selkeästi sukupuolileiman omaavia. Eikähän siinä mitään huonoa ole, katsokaapas eläinmaailmaa.

Ylöeensä eläinmaailman esimerkkiin vetoavat poimivat sieltä omaan agendaansa sopivan eläimen ja perustavat sitten argumenttinsa siihen. Mutta miksi muutenkaan hakea esikuvia jostain kärpäsistä, talitinteistä tai leijonista, koska me ihmiset emme ole kärpäsiä, talitintteja tai leijonia?!

tarvitaan, että tytöille ja pojille menee perille oikea vyötärö-lantiosuhde, eli vyötärön oltava sama kuin kaula naisilla. Pojat oppivat tämän paremmin. Myös hra lapseton Laasanen on korostanut sitä, kuinka haitallista on tuhota sukupuoliroolit taaperoille, tytöistä tulee rekkalesboja ja pojista mekkoon pukeutuvia hinttejä ja sitten ei kukaan tykkää kenestäkään. Naisille kukkamekko ja kampaus, miehille maskuliiniset vaatteet, kuten flanellipaidat ja kivipestyt farkut, tytöille vaaleanpunaista ja pojille sinistä. Lelut aina sen mukaan mikä korostaa parhaita puolia lapsessa, tytölle nukke ja pojalle traktori. Kaikki mikä poikkeaa normista on uhka pariutumiselle tulevaisuudessa ja parhaiten toimitte, kun leivotte lapsesta missin tai jääkiekkoilijan. Siinä kasvatusvastuunne. Herra on kai tohtori, joten uskokaa hyvällä tai varautukaa perhesurmaan vähintään. Perinteinen tyyli on paras ja 50 -l. onnela.

Sukupuolineutraali kasvatus on sitä, että ihminen ottaa taas yhden askeleen kauemmas luonnosta.

Sukupuolineutraali kasvatus on sitä, että ihminen ottaa taas yhden askeleen kauemmas luonnosta.

Näin biologin näkökulmasta on vähän vaikeaa ymmärtää näitä "luonnollisuuten" ja luontoon vetoamisia.

Esimerkiksi vaikka homoseksuaalisuutta vastustetaan usein sillä, että se on "luonnotonta". Kuitenkin eläinten keskuudessa esiintyy varsin paljon homoseksuaalista käyttäytymistä.

Vielä villimmäksi tää meni nyt kun jo lasten pukeminen samoihin vaatteisiin sukupuolesta riippumatta (pukeutumista muuten btw ei luonnossa esiinny....) on luonnosta etääntymistä. Kaipa tää oli vaan heitto, mutta aika mielenkiintoista, että jollekin edes tuli mieleen vetää luonnollisuus tähän keskusteluun.

Minäkin äitinä olen pohtinut useasti tätä smaaa sukupuolineutraalista kasvatusta. Onhan tästä plajon ollut juttua.



Meillä on pojalle ostettu leikkihella, kauppa, nukenrattaat ja jotakin nukkeja saatu ystävien lapsilta jotka jo isompia. Kotileikeistä poika ei kuitenkaan ole koskaan oikein innostunut. Kauppaa kyllä tykkää kovasti leikkiä. Nukkeleikkeihin ja muihin ei koskaan olla mitenkään "lasta" yllytetty. Mahdollisuudet on ollut ja kaikenlaisia leluja hankittu josta sitten itse on mieleisensä valkannut.



Itse olen aina ollut sitä mieltä että tosimies voi käyttää vaaleanpunaista. Tarkoittaen sitä että jos itsetunto on miehellä kohdillaan niin ei pidä sitä mitenkään tyttöjen värinä.



En usuta lapselle mitään. En myöskään tuomitse väreistä tai leikeistä mistä tykkää.



Tämä on sama asia kun harrastukset mun mielestä. kaikkea saa kokeilla mitä haluaa ja sieltä stten ihan itse päättää mistä tykkää ja mistä ei. Me ei aikuisina haluta vaikuttaa vaan annetaan lapsen itse löytää omat juttunsa.



Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen miten ahdasmielisestikkin lasten annetaan nykyään leikkiä vain leluilla. Omassa lapsuudessani saatiin ottaa kattilat rummuiksi keittiöstä, rakennettiin keittiöntuoleista maja, autotallissa sahattiin ja naulailtiin ja maalattiin. Nikkaroitiin barbien taloon huonekaluja kaikista laudanjämistä ja vanhoilla maaleilla taiteiltiin millon mitäkin. Mummu opetti ompelukoneen käytön jo alle kouluikäisenä ja nukelle suunniteltiin ja tehtiin tyttöjen kesken vaatteita. Virheistä opittiin ihan itse että kaula-aukon täytyy venyä jotta sen saa nuken pään yli. Ei aikuiset meitä ohjanneet. kakkujakin leivottiin ennen kun reseptejä osattiin lukea kunnolla ja havaittiin sen sokerin olevan oleellinen osa leivonnassa kun tuotoksia uunista otettiin ja maisteltiin.



Sellaista tekemisen iloa ja luovuutta haluan omillekkin lapsille valmiiden kaupasta ostettujen lelujen rinnalle.

Eikä hysterisointia aina siitä että lapset sotkevat ja voivat satuttaa itsensä. Antaa niiden toteuttaa itseään ihan käytännön asioissakin joskus.

Yllytetty piti olla heittomerkeissä, eikä lapsi :D

Itse kasvatan sukupuolineutraalisti, parempi termi olisi sukupuolistereotypianeutraalisti. Suukupuolia ei siis salata, vihdeta tai pakoteta vastakaisen sukupuolen vaatteisiin, vaan tuetaan omissa taipumuksissa ja kannustetaan stereotypian vastaiseen käytökseen. Esim poikaa kannustetaan empatiaan ja tyttöä rohkeuteen. Lisäksi itse puhun sukupuolineutraalisti enkä yleistä (esim

"Miehet aina remontoi"). Lisäksi itse anamme neutraalin mallin, eli äii myös remppaa, vaihtaa renkaat, ja isä myös kokkaa ja silittää.

tähän liittyy myös avarakatseisuus eli olen opettanut että sedät voi mennä setien kanssa naimisiin, perheessä voi olla kaksi äitiä, tai tytöt voi tykätä tytöistä jne.

Lisäksi pohditaan paljon yhteiskunnan rakenteita ja arvoja (miksi jokin asia on niinkuin on) ja ylipäätään opetetaan siihen että ei pidä aina tehdä niinkuin muut painostaa, vaan pitää itse pohtia kriittisesti mikä on oikein. Ja kyllä, pojale ostan pinkkejä vaatteita, siksi että tykkää pinkistä. Väkisin en siis tyttöjen vaatteiiin pue: )

hyi olkoon