Lue keskustelun säännöt.
Mitä on sukupuolineutraali kasvatus?
12.01.2012 |
Luulin sen tarkoittavan sitä ettei ohjata lasta tietynlaiseen roolimalliin mutta mulla on ystävä jonka mielestä esim tyttölasta pitää väkisin pukea poikien vaatteisiin. Tosin poikaansa ei väkisin pue tyttöjen vaatteisiin että sikäli vähän ristiriitaista...
Kommentit (71)
Meillä nimittäin oli niin, että minä, tyttö, olin raisu ja perinteisen poikamainen, kun taas veljeni oli rauhallinen, hiljainen ja monella tapaa tyttömäinen. Silloin 1970-luvulla asiaa ei oikein hyväksytty, vaan minua pidettiin vaan ongelmallisena ja tottelemattomana, koska harrastin asioita jotka pojille olivat sallittuja mutta hiljaisena ja kiltteinä pidettyinä tytöille ei, ja toisaalta veljeäni pidettiin nössönä koska hän ei ollut kiinnostunut poikien touhuista.
Me molemmat ollaan kyllä pärjätty aikuiselämässämme oikein hyvin -ja ollaan ihan heteroitakin ;-) - mutta olisi se sitä lapsuutta kummasti helpottanut, jos ei olisi ollut sukupuolistereotypioita joihin olisi pitänyt mahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vikaa on siinä jos tyttö tykkää pinkistä?
Se tuntuu olevan pahin asia näille.Usein kuitenkin (sukupuolineutraalisti kasvatettu) tyttö alkaa tykätä pinkistä siinä kohtaa, kun esimerkiksi menee päiväkotiin ja oppii siellä kavereiltaan, että pinkki on ihana ja tyttöjen juttu. Ja keneltäs muulta ne kaverit ovat sen oppineet kuin toisilta kavereiltaan ja vanhemmiltaan.
Kuten yksi vastaaja kirjoitti, ei se pinkistä tykkääminen ole geeneissä, se on ympäristöltä opittu juttu, ja voimakkaasti kulttuurisidonnainen. Kummasti tytön oppivat (sopeutuvat?) pitämään pinkistä, kun heidät siihen vauvasta asti puetaan.
Minulla on kaksi tyttö ja kaksi poikaa. Aivan eri aikakausina ja aivan erilaisen vallalla olevan yhteiskunnan ilmapiirissä kasvaneita.
Molemmat pojat tykkäsivät väreistä mutta tämä nuorempi ei tahdo löytää enää itselleen vaatteita. Väriä pitäisi olla, mutta ei liikaa eikä liian paljon, harmaasta ja mustasta ei huoli.
Siinä kun vanhempi tyttö meni ja rikkoi rajoja, järkytti ympäristöään ja herätti pahennusta aikoinaan erikoisella pukeutumisella, erikoisella hiusten leikkaustyylillä ja vähän rempseillä poikamaisilla harrastuksilla, inhosi glitteriä, vaaleanpunaista, hörhelöjä, tämä toinen, nuorempi tyttö on oikein perus-perus-tyttö joka on tarkka siitä, mikä ero on vaaleanpunaisella ja pinkillä, haluaa pukeutua mekkoihin, legginseihin, kimalluksiin, ja on muutenkin oikein tyttömäinen.
Vanhempi tyttö on jo aikuinen, ei tullut lesboa hänestä eikä hinttiä pojasta, joka olisi tykännyt vaaleanpunaisesta toppatakista, mutta päiväkodissa muut pojat nosti metelin - sen sijaan vaalenpunainen satiinikravaatti oli aivan mielettömän hieno, ja pienenä rakasti juhlapukeutumista. suorat housut, puvun takki jne. Ja älämölön sijaan pohti asioita.. ja nyt aikuisena on erittäin hyvin pukeutuva ja itsestään huolehitva nuori mies, tyttären mennessä milloin minkäkinlaisessa hörhössä.
Pojista nuoremoi taas inhoaa juhlavaatteita ja haluaa vain verkkareita..
ainakin suhteellisen hyvin oman sukupuolensa stereotyyppiin, mikä juuri onkin syy miksi nämä stereotyypit ovat syntyneet ja säilyneet. Useimmat tytöt ovat enemmän "tyttömäisiä" kuin "poikamaisia" ja useimmat pojat enemmän "poikamaisia" kuin "tyttömäisiä".
On kuitenkin ongelmallista, että ihmiset täytyy lokeroida käyttäytymisstereotyyppeihin. Tuskallisinta se on sille vähemmistölle, joka ei sovi oikein ollenkaan oman sukupuolensa stereotyyppiin, mutta kyllä se rajoittaa mahdollisuuksia niiltäkin, jotka kyllä ovat sovitettavissa pääosin sukupuolensa stereotyypppin, mutta joilla on myös ominaisuuksia, jotka nähdään lähinnä vastakkaiselle sukupuolelle luontaisina. Ok, tyttö voi luonnostaan haluta leikkiä vauvanukkeleikkejä ja pitää pinkistä, mutta hän voisi olla myös huippulahjakas insinöörialoille, mikä voi jäädä toteutumatta, jos tyttöä liikaa ohjataan opettaviin ja hoivaaviin hommiin. Tai päinvastoin pojalla, jonka taipumukset viittaavat perinteisesti naisten aloina pidetyille aloille.
Ei sp-neutraalia kasvatusta tarvita. Lapset kasvavat ittestään siihen mihin pitääkin.
Muistan ajan, 1963, kun Beatles tuli tunnetuksi. Hiukset kasvoivat, ja pukeutuminen muuttui rennommaksi. Opettajat ja vanhemmat olivat kauhuissaan, koska luulivat että pitkät kutrit ja rento käytös/pukeutuminen saa aikaan homoutta. Muutamaa vuotta myöhemmin hippiliike toi miesten pukeutumiseen lisää naisellisia elementtejä, - hapsuja ja hipsuja, värejä ymym, mutta toisinajattelijat eivät enää viittiny lotkauttaa korvaansa koko touhulle. Oli ero hippimiesten ja perinne-miesten luukissa.
Nyt eletään 2013 vuosilukua, ja vielä näkee parikymppisiä häiskiä gartsalla mimmit kainalossaan. Antaa lasten kasvaa pojat pojiks ja tytöt tytöiks, eikä mennä niiku tääl Ruotsissa jossa päiväkodit yrittää kasvattaa sekasin.
Annetaan tytöilla katebillareita ja pyssyjä ja pojille barbie-taloja, eeheiii!
Kyllä ne pojat hakee vaikka väkisin ne autonsa ja tytöt nukkensa, ei sille voi mitään.
Kysyisin: Ovatko nykykasvattajat menettäneet järkensä??
meillä ainakin pojat ja tytöt ovat kaikki erilaisia keskenään, mutta ihan selkeästi sukupuolileiman omaavia. Eikähän siinä mitään huonoa ole, katsokaapas eläinmaailmaa.
Ylöeensä eläinmaailman esimerkkiin vetoavat poimivat sieltä omaan agendaansa sopivan eläimen ja perustavat sitten argumenttinsa siihen. Mutta miksi muutenkaan hakea esikuvia jostain kärpäsistä, talitinteistä tai leijonista, koska me ihmiset emme ole kärpäsiä, talitintteja tai leijonia?!
esim. erikseen hede- emikasvit, eivätkä ne yritä olla muuta kuin ovat ;-D, eivätkä koiras tiaiset koita näyttää naaraalta, tai urosleijona helpolla ota naaraan roolia,
kysymyshän kuitenkin on siitä että ihmiset nyt kuitenkin ovat yleensä jompaa kumpaa sukupuolta:
se paranna tai pahenna ketään, mutta turha sitä on piilottaa tai kieltää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. erikseen hede- emikasvit, eivätkä ne yritä olla muuta kuin ovat ;-D, eivätkä koiras tiaiset koita näyttää naaraalta, tai urosleijona helpolla ota naaraan roolia,
kysymyshän kuitenkin on siitä että ihmiset nyt kuitenkin ovat yleensä jompaa kumpaa sukupuolta:
se paranna tai pahenna ketään, mutta turha sitä on piilottaa tai kieltää!
[/quote]
Ihmiset ovat toki yleensä (ei aina) joko miehiä tai naisia, mutta eihän sukupuolineutraalilla kasvatuksella pyritä poistamaan biologista sukupuolta. Ei ainakaan siinä merkityksessä kuin minä ja käsitykseni mukaan useimmat asian ymmärtävät. Vaan kyse on siitä, ettei lasta tungeta tietynlaiseen muotiin ja ettei hänestä tehdä ennakko-oletuksia sen perusteella kumpaa sukupuolta hän on. Esim. tuetaan samalla lailla samoissa leikeissä sekä tyttöjä että poikia, ei anneta käsitystä, että vain tytöt/pojat voivat olla hyviä jossain taidossa jne.
Biologiset tekijät aiheuttavat kyllä sen, että tytöt ja pojat ovat keskimäärin hieman erilaisia, mutta vaikka tiettyjen värien kuuluminen tietylle sukupuolella on kyllä puhtaasti ihmisten kulttuuria, sillä ei ole mitään biologista pohjaa.
Siksi en ymmärrä näitä talitintteihin vetoajia.
Ja jos ette ole vielä huomanneet, niin voin kertoa, että eläimillä lähespoikkeuksetta se väreillä ja kaikenmaailman ulokkeilla koreilija on koiras eikä naaras...
että aika monet täällä sanoo, ettei ostaisi tyttärelleen mitään yli rimpsu hömppä vaaleanpunaista överiä... mutta sitten kuitenkin ovat niin avomielisiä ja kyllä meillä lapsi saa itse päättää mitä haluaa. niin poika saa pukeutua pinkkiin ja tyttö poikien vaatteisiin, mutta tyttö ei saa olla super överi tyttömäinen, edes halutessaan.
tämä asiaa vaan pisti silmään näistä viesteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukupuolineutraali kasvatus on sitä, että ihminen ottaa taas yhden askeleen kauemmas luonnosta.
Näin biologin näkökulmasta on vähän vaikeaa ymmärtää näitä "luonnollisuuten" ja luontoon vetoamisia.
Esimerkiksi vaikka homoseksuaalisuutta vastustetaan usein sillä, että se on "luonnotonta". Kuitenkin eläinten keskuudessa esiintyy varsin paljon homoseksuaalista käyttäytymistä.
Vielä villimmäksi tää meni nyt kun jo lasten pukeminen samoihin vaatteisiin sukupuolesta riippumatta (pukeutumista muuten btw ei luonnossa esiinny....) on luonnosta etääntymistä. Kaipa tää oli vaan heitto, mutta aika mielenkiintoista, että jollekin edes tuli mieleen vetää luonnollisuus tähän keskusteluun.
Työskentelen päivittäin eläinten kanssa, ja kyllä tiedän että esim sonnit aika usein homostelevat. En nyt tarkoittanut sitä, etteikö luonnossa esiintyisi homoseksuaalisuutta. Mielestäni en kommentissani puhunut sanaakaan seksuaalisuudesta vaan sinä, oikeen biologi, vedit sen jostain tähän mukaan.
Eläinmaailmassa on koiraita ja naaraita. Niiden käytös on hyvin sukupuolileimaista. Eläinmaailmassa ei ole sukupuolineutraalia, jos ei kaksineuvoisia eläinlajeja lasketa.
Olet väärässä tuossa kommentissasi, että eläinmaailmassa ei pukeuduta. Kylläpäs pukeudutaan, ei ehkä vaatteisiin kuten ihminen, mutta esim linnuilla koiras on usein hyvinkin näyttävä ja naaras vaatimattomampi sulkapeitteeltään. Uros leijonalla on komea harjas, mitä naaraalla ei ole.
Mutta nyt, poikani tarvitsee iltapalaa, ja minä äitinä menen sitä hänelle laittamaan.
Sukupuolineutraali kasvatus on sitä, että ihminen ottaa taas yhden askeleen kauemmas luonnosta.
Näin biologin näkökulmasta on vähän vaikeaa ymmärtää näitä "luonnollisuuten" ja luontoon vetoamisia.
Esimerkiksi vaikka homoseksuaalisuutta vastustetaan usein sillä, että se on "luonnotonta". Kuitenkin eläinten keskuudessa esiintyy varsin paljon homoseksuaalista käyttäytymistä.
Vielä villimmäksi tää meni nyt kun jo lasten pukeminen samoihin vaatteisiin sukupuolesta riippumatta (pukeutumista muuten btw ei luonnossa esiinny....) on luonnosta etääntymistä. Kaipa tää oli vaan heitto, mutta aika mielenkiintoista, että jollekin edes tuli mieleen vetää luonnollisuus tähän keskusteluun.
Työskentelen päivittäin eläinten kanssa, ja kyllä tiedän että esim sonnit aika usein homostelevat. En nyt tarkoittanut sitä, etteikö luonnossa esiintyisi homoseksuaalisuutta. Mielestäni en kommentissani puhunut sanaakaan seksuaalisuudesta vaan sinä, oikeen biologi, vedit sen jostain tähän mukaan.
Eläinmaailmassa on koiraita ja naaraita. Niiden käytös on hyvin sukupuolileimaista. Eläinmaailmassa ei ole sukupuolineutraalia, jos ei kaksineuvoisia eläinlajeja lasketa.
Olet väärässä tuossa kommentissasi, että eläinmaailmassa ei pukeuduta. Kylläpäs pukeudutaan, ei ehkä vaatteisiin kuten ihminen, mutta esim linnuilla koiras on usein hyvinkin näyttävä ja naaras vaatimattomampi sulkapeitteeltään. Uros leijonalla on komea harjas, mitä naaraalla ei ole.
Mutta nyt, poikani tarvitsee iltapalaa, ja minä äitinä menen sitä hänelle laittamaan.
En mä väittänyt, että sä olisit puhunut seksuaalisuudesta. Se oli vain esimerkki siitä, miten typeriä ja heikkoja useimmat "luonnollisuuteen/luonnottomuuteen" vetoavat perustelut on.
Eläinten koristeelliset asut taas ovat niiden biologisia ominaisuuksia, mitä taas ihmisten vaatteet eivät ole. Mikään biologinen tekijä ei selitä, että pojat eivät saa käyttää hameita tai tytöt tykätä autoista. Nämä "luonnonlait" ovat ihmisten kulttuurin tuotetta. Ja koska kaikki eivät koe sopivansa saati edes halua sopia tähän valmiiksi sorvattuun muottiin, näitä rajoja on haluttu lähteä kyseenalaistamaan ja poistamaan ns. sukupuolineutraalilla kasvatuksella.
Se että haluaa antaa lapselleen mahdollisuuden tehdä asioita, joista hän pitää ja joissa hän on hyvä, riipumatta siitä ovatko ne "tyttöjenjuttuja" vai "poikienjuttuja", ei ole millään lailla biologian vähättelyä ja kieltämistä.
Tämä ei vain tunnu menevän jakeluun kaikille. Jos menisi, ei ruvettaisi huutelemaan luonostavieraantumisesta, jos joku haluaa antaa myös pojilleen mahdollisuuden pukeutua pinkkiin hameeseen ja leikkiä nukeilla tai kannustaa tyttäriään myös matematiikassa ja jalkapallossa.
t. se "oikeen biologi"
(sekö sua ärsytti, että vedin koulutukseni tähän mukaan?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä en ostaisi pojalleni tyttöjen vaatteita joissa on rimpsua tai barbien kuvia :)
Minä en osta sellaisia ikinä tytöilleni. Koska itse en pidä niiden ulökonäöstä, ja lapsia miellyttäviä löytyy neutraalimmilla kuvillakin kuin joku barbie! mutta kukin tyylillään...
Mutta vaatteet johtuiu ihan siitä että en kestä lapsiani niissä katsella. ns "poikien" vaatteissa on muuten usein reilumpi mitoitus ja enemmän tilaa liikkuam, eikä joku vihreä mielestäni ole mikään poikaväri puhtaasti.
Jonkun verran teen sitä, että puhun lapselle aikuisista ja lapsista, en tytöistä, pojista, miehistä ja naisista. Muuten meillä ei erityisemmin ole kiinnitetty huomiota
tähän asiaan.
-mahdollisuutta valita itse vapaasti
Tällä hetkellä lapset ovat hyvin kiinnostuneita sosiaalisesta sukupuolien tunnusmerkistöstä. Tyttö haluaa pinkkiä ja prinsessaa, poika haluaa olla vahva ja paras. Olen käsittänyt, että tämä on 5-7 vuotiaiden maailmassa ihan peruskamaa. Halutaan kiinnittyä "omaan ryhmään" ja yksi tapa muodostaa omaa identiteettiä on kiinnittyä omaan sukupuoliseen ryhmään.
Mutta meillä ei sanota, että pojat tai tytöt tekevät näin tai noin. Ovat niin saman ikäisiä, että kokeilevat samoja harrastuksia yhdessä sekä leikkivät sekaisin kaikilla leluilla.
Mieheni on kai perinteisesti miehekäs, mutta minä en ole koskaan kokenut "naisenmuottia" itselleni sopivaksi. Ostan osan vaatteistani miestenosastolta. Käytän mekkoja kun huvittaa. Ulkoisilla tekijöillä tai uravalinnallani en ole aina "perusmamman" näköinen ja esim äitini on joskus kokenut sen kiusalliseksi ja painostanut panostamaan naisellisuuteen. Minä en ole siitä jaksanut välittää, koska mielestäni se on turhaa kohkaamista epäolennaisista asioista.
Tiedän olevani kaunis ja vetävä. Ulkonäöllä sitä on mahdollista tehostaa, jos olisi tarvetta sukupuolimarkkinoilla. Itse en ole koskaan niillä avuilla halunnut "pelata" vaan kulkenut paljolti meikittä ja esim miesten housuissa. Seksuaalisuuteni ei ole koskaan ollut riippuvainen ulkonäöstäni vaan ennemminkin itsetunnostani. Kun koen itseni hyväksi ja hyväksytyksi koen itseni viehkeäksi. Jos itsetuntoni on alhaalla ei viehkeys tule ulkoisilla tekijöillä.
Ehkä nämä on ne ajatukset, joilla tahdon lasteni kasvavan. Tärkeintä on, että itse hyväksyy itsensä omine taipumuksineen sekä valitsee sellaisen kumppanin ja lähipiirin, jotka rakastavat minua kokonaisena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tyttö oli paljon kiinnostuneempi pehmoleluista ja eläimistä ja poika taas kovaa melua pitävistä vempaimista kuten autoista ja moottoripyöristä. Lelut olivat yhteisiä, oli nukkeja, nalleja, autoja eikä me vanhemmat mitenkään tyrkytetty autoja pojalle tai nukkea tytölle, vaan saivat ihan itse valita lelunsa. Tyttö valitsi lähes aina nuken tai nallen ja poika niitä autoja. Ihan samalla tavalla kohdeltiin ja kasvatettiin, ihan tietoisesti yritettiin olla tyrkyttämättä mitään poika- tai tyttömalleja.
Sukupuolineutraali kasvatus EI tarkoita:
1. Toiseen sukupuoleen pakottamista.
2. Sukupuolien kieltämistä tai lapselta sen salaamista.
3. Lapsen rajoittamista.
4. Lapsen identiteetin sekoittamista.
5. Jotain mikä häiritsisi lapsen seksuaalista kehitystä.
6. Sitä että väitettäisiin, ettei naisilla ja miehillä ole MITÄÄN yleisiä luontaisia luonne-eroja.
Sukupuolineutraali kasvatuksen tarkoitus ON:
1. Antaa lapselle tilaisuus kehittyä ilman rajoitteita.
2. Antaa lapselle tilaisuus kehittyä juuri omanlaisekseen persoonaksi.
3. Välttää sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiin liittyviä ristiriitoja ja ongelmia.
4. Taata lapselle parhaat mahdolliset eväät elämään ja esim. koulunkäyntiin.
5. Tuoda esiin, että synnynnäiset erot tyttöjen ja poikien välillä ovat TODELLA VÄHÄISIÄ, lähes olemattomia. Vasta murrosiässä tulee hieman isompia eroja. Siltikin 95% eroista johtuu kasvatuksesta ja kulttuurista - EI synnynnäisistä SUKUPUOLESTA johtuvista eroista.
Te kaikki punaniskat, jotka olette sitä mieltä, että maapallo siirtyy radaltaan, jos ikiaikaiset naisten ja miesten roolit sekoittuvat - miettikää seuraavia asioita:
1. Haluatteko todella rajoittaa lapsenne/lastenne todellista täyttä potentiaalia? Sen sijaan että lapsi voi löytää oman itsensä ja tiensä 100% mahdollisuuksista - haluatteko typerien normien mukaan rajoittaa sen 50%:n ?
2. Luuletteko todella, että geeneihin on kirjattu, että naiset tykkäävät vaaleanpunaisesta ja pojat autoista? Tutkimukset osoittavat, että lapsilla on yksi hienonhieno sukupuolittunut eroavaisuus. Tytöillä on hieman enemmän taipumusta haluta luoda sosiaalisia yhteyksiä ja pojilla on hieman enemmän taipumusta hakea valtaa. Ja tämäkään ei päde jokaiseen lapseen. Murrosiässä testosteroni muuttaa miesten käytöstä hieman enemmän.
3. Luuletteko tosissanne, että pojastanne tulee homo jos annatte hänen pukeutua mekkoon lapsena? Tai että voitte ESTÄÄ häntä huomaamasta olevansa homo? Teettekö hänelle palveluksen, jos hän viettää puolet elämästään "kaapissa", ahdistuneena ja ristiriitojen repimänä?
4. Tajuatteko, että nämä "ikiaikaiset" miesten ja naisten "kuvat" ovat vain joitain kymmeniä vuosia vanhoja ja TÄYSIN kulttuurisidonnaisia. Esim. vaaleanpunainen ja punainen olivat tuhansien vuosien ajan MIESTEN värejä ja vasta 50-luvulla tämä alkoi kääntyä toisinpäin ja lopulta 80-luvulla markkinamiehet keksivät iskostaa tämän kuluttajien päähän myydäkseen tuplaten vauvanvaatteita.
5. Tajuatteko mitä vahinkoa teette lapsillenne stereotyyppisellä lastenkasvatuksella? Kulttuurissamme tytöt kasvatetaan näkemään itsensä objekteina - yleensä voimakkaasti seksualisoituina objekteina. Tämä lähtee jo siitä prinsessaksi pukemisesta. Pojat taas eivät saa olla herkkiä ja heidän on esim. hyvin vaikea oppia ymmärtämään ja hallitsemaan terveellä tavalla omia tunteitaan. Pojat menestyvät koulussa keskimäärin tyttöjä huonommin, koska heidän _odotetaan_ tekevän näin; tytöt pärjäävät huonommin matikassa, koska heille on uskoteltu että näin on (on monta kertaa tieteellisesti todistettu, miten paljon odotukset ja stereotyypit vaikuttavat ihmisiin).
Sukupuolistereotyyppisellä tai sukupuolineutraalilla kasvatuksella on kauaskantoiset vaikutukset siihen, miten ihminen näkee ja kokee itsensä, millaisia uravalintoja hän päätyy tekemään, minkälaisia rajoituksia hän itselleenkin asettaa, millainen itsetunto hänelle muodostuu, minkälainen hänen suhteensa omaan seksualisuuteensa tulee olemaan, kuinka hyvin tai huonosti hän kykenee toteuttamaan itseään ja omaa täyttä potentiaaliaan ihmisenä.
Älkää rajoittako lapsianne. Antakaa heidän tulla juuri niiksi ihmisiksi millaisiksi heidän persoonansa heitä ajaa. Antakaa poikanne tykätä Hello Kittystä ja leikkiä hoivaleikkejä - hänestähän saattaa tulla vaikka maailmankuulu eläinlääkäri isona! Antakaa tyttönne pukeutua rönttöisiin farkkuihin ja kiipeillä puissa älkääkä kiinnittäkö huomiota vain hänen ulkonäköönsä. Pelkästään käytetyt sanatkin muokkaavat lasta. Ennenkaikkea - kohdelkaa tyttöjänne ja poikianne LAPSINA, ihmisinä, persoonina - ei "tyttöinä" ja "poikina" - kohdelkaa heitä täysin yhdenveroisina. Ja suojelkaa heitä ympäröiviltä rajoituksilta ja ahdasmielisyydeltä, kannustakaa muitakin vanhempia samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kettu, sä olet mäyrä ja meidän lapsi on tapiiri.
Näin näen maailman. Hämmästyn aina, jos joku yllättäen vaikka kiinnittää huomiota, että olen esim. porukan ainoa nainen. Tai että paikalla olevista taaperoista yksi on "mies talossa" - eli ainoa poikalapsi paikalla. Minä näen ensisijaisesti eri persoonia. Isomman joukon lapsia saatan ensisilmäyksillä jakaa mielessäni eri ikäisiin joukkoihin. Ikä luo huomattavasti suurempia eroja taaperoiden välille kuin heidän sukupuolensa. Itseasiassa jos jollain 2-vuotialla on mitään eroa sukupuolesta johtuen johtuu se puhtaasti kasvatuksesta ja haluttuun rooliin ajamisesta.
Miksi on tärkeää erottaa kuka on tyttö ja kuka poika? Miksi on niin noloa, jos joku luulee poikaasi tytöksi tai tyttöäsi pojaksi?
Minua OKSETTAA se, ettei ole mahdollista nähdä alle kouluikäistä lasta, jonka päällä ei olisi jotain vaaleanpunaista.
Minulle sanotaan, että kaikille tytöille tulee "prinsessavaihe", jokainen tyttö alkaa jossain vaiheessa himoita vaaleanpunaista. Ikäänkuin se johtuisi geeneistä? On kammottavaa, että jo 3-4 -vuotiaat lapset ovat ymmärtäneet, että tytön/naisen arvo on hänen ulkonäössään ja että häneltä odotetaan pukeutumista tietyllä tavalla ja tiettyjä mieltymyksiä. Vaikkeivat yksittäiset vanhemmat tyrkyttäisikään tätä, mutta viimeistään päiväkodissa otetaan mallia muista. Lisäksi lelumarkkinat tuputtavat tätä prinsessaunelmaa tytöille.
Minä puen lastani vaatteisiin, jotka ovat minusta käytännöllisiä ja kauniita. Joinain harvoina juhlapäivinä on ollut jotain "fiinimpää". Suosin kirkkaita värejä - minua harmittaa, että lapsille löytyy kaupoista pääasiassa kahta värimaailmaa: pinkkiä tai v****n tylsää, eli tummia sävyjä harmaata mustaa. Toistaiseksi lastani ei kiinnosta pukemisessa muu kuin se, että kuhan vaatteet saa päälle että pääsee äkkiä ulos seikkailemaan.
Joskus lapseni sukupuolesta erehdytään. Yleensä en vaivaudu korjaamaan, koska sillä ei mielestäni ole tuon taivaallista merkitystä, kun lapsi on 1-vuotias. Mutta jos korjaan erehdyksen, teen sen vain sen takia, että ihmiset tajuaisivat, että lapsia ei ole pakko pukea typerien ahtaitten normien mukaan.
Vihaan sitä, kun lapset jaotellaan tyttöihin ja poikiin. Vihaan sitä, kun lapsia kohdellaan eri tavalla sukupuolen perusteella. Esim. poikien autokiinnostuksesta kysellään - tytöiltä ei vaikka olisivat hulluina autoihin, heitä kehutaan näteiksi tai kilteiksi. Vihaan sitä, kun taaperoikäisia kaveruksia tituleerataan "tyttö- ja poikaystäväksi" - hyi v****, oikeasti.
Kohtelen lastani pelkästään persoonana, en kiinnitä mitään huomiota hänen sukupuoleensa. Sitten kun hän on tarpeeksi vanha kiinnostuakseen aiheesta kerron hänelle, että ihmisiset on (yleensä) joko tyttöjä tai poikia ja tietenkin kumpi hän on. Aion myös parhaani mukaan tehdä hänelle selväksi, että yleiset käsitykset siitä mitkä näiden erot ovat ovat lähes silkkaa humpuukia, ja että hänen ei tarvitse niistä välittää vaan saa olla juuri sellainen kuin on.
Juuri nyt lapseni suurin intohimo ovat autot. Kannustan häntä hänen innostuksessaan, vaikka olen itse pikemminkin innokas autoilun vastustaja... Jos hän jossain vaiheessa innostuu prinsessajutuista, ompelen hänelle kulmakunnan komeimman mekon - sellaisen joka saisi Disney-prinsessat vihertymään kateudesta. Mutta kannustan häntä leikkimään toisinaan myös tarinan lohikäärmettä tai sankaria.
Nyt 1,5-vuotiasta lastani katsoessani olen onnellinen; koska näen hänen ikätovereittensa jo alkaneen "rajoittua", alkaneen mukautua sukupuolensa mukaisiin odotuksiin; lapseni on täysi oma itsensä, juuri sellainen kuin "pitää" täydellinen oma itsensä.
"Antakaa poikien olla poikia", "antakaa tyttöjen olla tyttömäisiä". Pyh, minä annan lapseni olla oma itsensä 100%, enkä rajoita että vain tyttö tai vain poika.
Se tuntuu olevan pahin asia näille.
mulla on 2 hyvin tyttömäistä tyttöä ja 1 hyvin poikamainen poika. Heidät kaikki kyllä kasvatettu olemaan rohkeita, hyvän itsetunnon omaavia ja empaattisia. Vaatetus ei estä näitä kehittymästä. Silti nainen saa olla nainen ja mies saa olla mies sillä sukupuolilla nyt vaan on kromosomiensa mukaiset luonne-erot!
Mutta vain pieni ero. Suurin osa "tyttömäisyydestä" ja "poikamaisuudesta" tulee suoraan kasvatuksesta.
Miten kromosomit muka ohjaa sitä pitääkö lapsi "tyttöjen väreistä" tai "poikien vaatteista"? Miten KROMOSOMIT voivat tietää mikä meidän kulttuurissamme koetaan naiselliseksi/miehiseksi? Aivan, ei mitenkään.
Kulttuuri kasvattaa.. Vierailin juuri maassa, missä 90 prosenttia miehistä käyttää hametta päivittäin. Mites ne kromosomit nyt niin menivät vikaan..?
että tyttö oli paljon kiinnostuneempi pehmoleluista ja eläimistä ja poika taas kovaa melua pitävistä vempaimista kuten autoista ja moottoripyöristä. Lelut olivat yhteisiä, oli nukkeja, nalleja, autoja eikä me vanhemmat mitenkään tyrkytetty autoja pojalle tai nukkea tytölle, vaan saivat ihan itse valita lelunsa. Tyttö valitsi lähes aina nuken tai nallen ja poika niitä autoja. Ihan samalla tavalla kohdeltiin ja kasvatettiin, ihan tietoisesti yritettiin olla tyrkyttämättä mitään poika- tai tyttömalleja.
Lapseni eivät ole kaksoset, mutta isompi on poika, ja hänelle ostetut lelut olivat aika sukupuolettomia, esim. ekat autot sai varmaan vasta kun huomasin että perhekerhossa kaivoi lelulaatikosta aina autoja. Myös sukulaiset ostivat hänelle esim. punaisia marimekkopaitoja ja pehmolelua, ei juuri koskaan "poikien" tavaroita, ennen kuin osasi itse pyytää. Kun tyttö syntyi, talo oli jo täynnä autoja, junia jne. joilla tyttö kyllä leikki, mutta eri tavalla: autolla vietiin lapsia kouluun ja juniin lastattiin pikkunukkeja. Vauvanukkea poika hoiti muutaman viikon kuin sisko syntyi, tyttö leikkii nukeilla edelleen. Nyt molemmilla on omat leikkinsä ja kaverinsa, mutta myös yhteiset kiinnostukset, kuten Legot, SuperMariot ja Aku Ankat.
Asiaa! Sukupuolineutraalilla kasvatuksella on hyvä mahdollisuus vähentää sukupuolien välisiä eroja. Kannatan ehdottomasti sitä roolimallia, että molemmat vanhemmat osallistuvat "miesten ja naisten" kotiaskareisiin, koska yhdessähän sitä eteenpäin mennään? Ei minulla ole mitään ongelmaa hoitaa niitä "miestentöitä", mitä suinkin osaan. Sama se pätee miehelle.
Ajatelkaa esimerkiksi sitä, että miten miestenkin kauneudenhoito on mennyt eteenpäin? Ei ole enää hinttien hommaa hoitaa epämiellyttävä hilse pois, tuoksua puhtaalta ja mahdollisesti käyttää tuoksua. Sehän on paljon mukavampaa, kuin pallihien ja rasvan hajuinen ukko.
Miksi pienelle pojalle sanotaan tarhassa, ettei saa itkeä, kun äiti lähtee? Siksi, että miesten ei anneta olla tunteellisia. Minusta on hienoa, että miehetkin ilmaisevat tunteitaan, niin surua kuin iloa. Ei se ola akkojen puuhaa.