Jättäisittekö 2 v:n puoleksitoista viikoksi kotiin isälleen työmatkan vuoksi?

mutta toisaalta, en ole joutunut moiseen valintatilanteeseen, joten helppo sanoa.

Pysyvistä traumoista tuskin kukaan voi sanoa mitään varmaa, mutta sen voi sanoa varmastim, että olisihan tuo lapselle nyt tällä hetkellä todella kurja kokemus.

ja lapsillasi huono isä, jos heille olisi kurja kokemus jäädä isän kanssa kotiin?

Ehkä se tosiaan on sitten niin että ero olis itselleni pahempi ja pitäisi antaa isällekin tilaisuus. Vaikka sitä nukuttamista ollaan kyllä koitettu usein. Ap

En ymmarra.

mutta toisaalta, en ole joutunut moiseen valintatilanteeseen, joten helppo sanoa.

Pysyvistä traumoista tuskin kukaan voi sanoa mitään varmaa, mutta sen voi sanoa varmastim, että olisihan tuo lapselle nyt tällä hetkellä todella kurja kokemus.

lapsella oli kivaa ja isä on täysin normaali ja mukava ja kaikki sujui hyvin.



Mutta lapsi kyseli vielä pari vuotta tuon jälkeen, että "koska sä äiti lähdet taas sinne XX:ään". SIihen sävyyn, ettei halunnut minun lähtevän, mutta tiesi, ettei voisi sille mitään jos menisin. Se ei tuntunut hyvältä, vaikka työmatkoja tein jatkossakin. Tisaalta tuskinpa tämä nyt mikään elinikäinen trauma tai häiriö oli.

mieheni oli itse asiassa yli vuoden hoitovapaalla esikoisen kanssa, ja on todella lämmin ja hyvä isä. Lapsi oli kuitenkin todella kiinni minussa, minkä takia en halunnut noin pitkiä reissuja tehdä.

Isän kanssa jääminen ei olisi mielestäni siis kurjaa, vaan (annettujen tietojen perusteella) äidistä erossa oleminen. Jos lapsi tällä hetkellä huutaa hysteerisenä tuntikaupalla, kun äiti ei ole nukuttamassa, niin on varmaan ilmiselvää, että lapsi kokee runsaasti kielteisiä tunteita ollessaan illalla erossa äidistä. Runsaasti kielteisiä tunteita = kurja kokemus (vai?). Monta iltaa peräkkäin vastaavaa = paljon kurjia kokemuksia.

Siitä en osaa lainkaan sanoa, olisiko äidin matka pitemmän päälle hyväksi vai pahaksi lapselle, vai ei kumpaakaan.

mutta toisaalta, en ole joutunut moiseen valintatilanteeseen, joten helppo sanoa.

Pysyvistä traumoista tuskin kukaan voi sanoa mitään varmaa, mutta sen voi sanoa varmastim, että olisihan tuo lapselle nyt tällä hetkellä todella kurja kokemus.

ja lapsillasi huono isä, jos heille olisi kurja kokemus jäädä isän kanssa kotiin?

tuli pointti, jota meinasin juuri kirjoittaa. Eli ei isän kanssa oleminen olisi kurjaa, päin vastoin. Isä on todella hyvä isä, ja tekee lasten kanssa paljon asioita (meillä on myös 5 vuotias). Aika yllättävää, miten monen mielestä tällainen pohdinta on kummallista. Ap.

En henkilökohtaisesti kannata kertarykäisyä, vaan kuten tuolla aikaisemminkin joku jo kirjoitti, niin kannattaa alkaa totuttelu jo ennen matkaa. Mutta muutosta teillä tilanteeseen kaivataan:)



Joku toinen lapsi ei saa traumaa siitä kun joku toinen voi saada. Eli lapset ovat erilaisia.



Ja normaalisti olisin vastannut että tottakai kun kyseinen hoitaja on isä. Mutta nyt lapsi ei taida kokea isää niin läheiseksi ja luotettavaksi hoitajaksi kuin yleensä.



Meillä löytyy 3 jo isompaa lasta, joista keskimmäinen oli tälläinen äidissä kiinni oleva. Vaikka isä oli ollut paljonkin lapsen kanssa, niin äidin töihinmeno oli aikanaan 2,5v:lle lapselle todella iso asia. Lapsi jäi päivisin isän kanssa kotiin, mutta silti lapsi tarvitsi siirtymäobjektin. Äidin töihin mentyä kyseinen lapsi ei nukkunut ilman tiettyä unilelua (jolla ei ollut merkitystä ennen tuota). Kyseinen unilelu on ollut todella tärkeä ja edelleen joka yö 10v:lla lapsella käytössä, ei suostu nukkumaan ilman sitä. Perheen muilla lapsilla ei ole vastaavaa ollut.

olisi aika katkaista napanuora ja opettaa lapselle, että myös isä on hyvä nukuttaja.

Omani jättäisin oman mieheni kanssa, mutta jos ap:n ensimmäisessä viestissä tuli jo esille, että on kovasti äitin tyttö, niin ainakin pitäisi ensin harjoitella, kuinka oleminen isän kanssa sujuu.

7 vrk isälleen. Sinä aikana lapsi oppi vihdoin kävelemään, söi ja nukkui hyvin yms yms. Isällä ja tyttärellä oli ollut oikein mukavaa yhdessä, kuulemma.

Isät, jotka nyt ylipäätään suostuvat olemaan pienten lastensa kanssa yli pakollisen äidin tunnin iltalenkin tms. ovat yleensä myös hiton hyviä lastensa kanssa, me mutsit jäädään helposti kakkoseksi. Tilaisuutta ei vaan aina ole.

Lähinnä voi tulla traumaa äidille, kun huomaa, ettei ollutkaan korvaamaton.

Menee vähän ohis mutta pakko kommentoida. Minä lähdin töihin kun lapsi 1,5 v ja isä jäi kotiin. Tuon syksyn aikana lapsen puhe ja monet muut taidot kehittyivät huimasti! Tietysti sellainen ikäkin, mutta luultavasti myös isä osasi ja jaksoi eri tavalla puuhailla lapsen kanssa kuin minä. Oli kyllä tuohon astikin hoitanut lasta iltaisin ja toisaalta minäkin pidin itseäni ihan hyvänä kotiäitinä. No, sitten pari vuotta myöhemmin meille syntyi ja vauva ja isyysloman aikana esikoinen otti taas huimia harppauksia kehityksessään eteenpäin.

Totta kai jättäisin ja voit jättää sinäkin jos se mies on ihan kunnon isä eikä hulttio. Ei sille lapselle mitään elinikäisiä traumoja siitä tosiaan jää vaikka voi alkuun olla shokki.

hänellä on myös toinen vanhempi joka antaa turvaa? Mulla on 2v tyttö enkä ikinä haluaisi että olisi niin riippuvainen minusta ettei isukki kelpaisi edes illalla nukuttajaksi...

Vaihtoehtoja ei juuri ollut, sillä kyseessä oli pakollinen työreissu. Jos minulla olisi tuolloin ollut valta päättää itse, lähdenkö vai en, en olisi suurin surminkaan reissulle lähtenyt. Vaikka siis mieheni, lapsen isä, on ollut alusta asti lapsen hoidossa tiiviisti mukana. Loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin hyvin. Vaikka tottakai ikävä oli molemminpuolin aivan hirvittävä. Ei puhettakaan, että äitinä olisin nauttinut "omasta ajastani" työmatkalla. Sanoisin, että harkitse tarkkaan. 11 päivää on sille 2-vuotiaalle melko pitkä aika.

Mä jättäisin vaikka koko konkkaronkan, en isälle en pystyisi mut omalle äitlle jättäisin ja tää mamma nauttisi :D No mulla on 3 lasta 1,2 ens viikolla täyttää 2 ja 7 vee. Ja oon lasten kaa yksin et katon asiaa ehkä toisin ku moni muu, mut jos isä on oikeesti kunnollinen ja luotettava niin anna palaa. Mulla kans tuo melkein 2 vee on mamman poika ja mut mun äiti on niille se toinen luotettava osa puoli.



Eli mene ja nauti!!!

Minulla on paha dilemma. Pääsisin kivalle työreissulle, joka kestää 11 päivää, mutta meillä on 2 v erittäin äitisidonnainen tyttö, jota en raaskisi jättää niin pitkäksi aikaa. Hän ei esim. nukahda iltaisin ilman minua, ainakaan ilman monen tunnin järkyttävää itkua. Voiko noin pienelle lapselle koitua tuollaisesa erosta elinikäisiä kiintymyssuhdetraumoja?

isä ei ole

alkoholisti

murhaaja

mielenterveyspotilas

tai muuten omituinen.



Jos isä on yllämainittuja, niin et tietenkään jätä. Ilmeisesti teillä jotain ongelmaa on, kun kysyt tätä

tuli pointti, jota meinasin juuri kirjoittaa. Eli ei isän kanssa oleminen olisi kurjaa, päin vastoin. Isä on todella hyvä isä, ja tekee lasten kanssa paljon asioita (meillä on myös 5 vuotias). Aika yllättävää, miten monen mielestä tällainen pohdinta on kummallista. Ap.

Totta kai lapsesta erillään olo arveluttaa, se on normaalia. Mutta samoin normaalia on ymmärtää, että kyllä isä lapsensa voi hoitaa.

Meidän esikoinen olis pärjänny, mutta nuoremmasta en ole varma. Ensin opettelette siellä kotona, että isä on ihan yhtä hyvä hoitaan ja nukuttaan ko äiti. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

ehkä kandee purkaa hieman sitä äitisidonnaisuutta, jos itse pitää sitä yllä, tai tulee dilemmaa. ja vastaus on, no ei varmasti voi koitua!!!!!



voit nyt totuttaa pikkuhiljaa häntä olemalla iltaisin pois (tekee hyvää sullekin) ja siirrät iltarutiinit isälle