Kauhea ristiriita, lapset ovat aina nro1 mutta jotenkin heistä johtuen uudet suhteeni kariutuu.=(
Miten ihmeessä käsitellä tällaista asiaa? Tuntuu aika kauhealle. Lapset on aina laitettava ja haluankin laittaa ykkössijalle elämässäni mutta tämä tarkoittaa käytännössä sitä että saan elää yksin..onko muilla samanlaisia fiiliksiä?
Kommentit (34)
muuttaa eikä siitä ole kieltäytynyt vielä mutta helpompaa olisi ollut itse tehdä ratkaisu, nyt se pitää vaatia toiselta. huoh ap
elää ilman miestä kotona. En halua enempää lapsiakaan. Tapaan miesystävääni silloin kun lapset ovat isällään. Emme muuta yhteen ainakaan ennen kuin lapseni ovat täysi-ikäisiä. Saan suhteesta parhaat puolet. Mies voi pestä sukkansa itse.
Ja itselläni myös samanlainen kuvio ollut jo 4 vuotta. En ymmärrä niitä joilla hirveä kiire kaikenlaisiin uusperhevirityksiin, siis kiire muuttaa heti yhteen. Toki osa niistäkin onnistuu, suuri osa taas on yhtä helvettiä, eikä vähiten lapsille.
Ehdin asumaan miehen kanssa yhdessä sittenkin kun lapsi muuttaa omaan asuntoon.
Eiväthän aikuinen mies ja lapset kilpaile samassa sarjassa, joten molemmille löytyy oma etusija.
Missä asioissa käytännössä koet ristiriitaa?
kun tapasin nykyisen puolisoni, olivat lapseni 7-14 -vuotiaat. Alusta asti mies yöpyi meillä tai minä lapsineni hänen luonaan. Molemmat teki molemmissa huusholleissa kotitöitä toisen kaverina, yhdessä kokattiin, siivottiin, pyykättiin sekä käytiin kaupassa. Sillai luontevasti alusta asti homma eteni, ei ollut sun sukkia ja mun sukkia jne.
Kyll sen huomaa ja tuntee nahoissaan kun homma oikeasti toimii. Lapset eivät ole koskaan urputtaneet nykyisestä elämäntilanteestamme. Tosin itse olen aina lapsesta asti valinnut ystäväni ja seurustelukumppanini keneltäkään kysymättä, ja minä en halunnut elää loppuelämääni yksin.
Jos on, eikö silloin ole luontevampaa, että hän muuttaa sinun paikkakunnallesi - ei välttämättä heti yhteen? Kyllä nämä asiat lutviutuvat, kun annatte niille aikaa. Itse olin ollut jo pari vuotta naimisissakin ennen kuin muuttokuvio selkiytyi ja löysin tilaisuuden muuttaa mieheni ja hänen lastensa paikkakunnalle.
Mikä saa sinut ajattelemaan, ettei hän muuttaisi? Onko hänellä ammatti, jonka takia se on vaikeaa? Löytyisikö ajan myötä jokin toinen, läheinen ala, jolta järjestyisi uusi työpaikka?
Samaa ongelmaa vähän. Minulla on yksi 6-vuotias tytär. Olen sinkku ja lapsen syntymän jälkeen ei ole ollut minkäänlaista seksi- tai seurusteluelämää. Kaipaisin kovasti kyllä. Eikä mitään erillään asuvia viikonlopputapailuja vaan ihan kunnon arjen jakamista päivittäin yhdessä miehen kanssa. Vaan ei ole löytynyt miestä joka tähän kuvioon haluaisi mukaan. En tiedä missä semmoisen voisin tavatakaan kun totaaliyksinhuoltajana mulla ei ole mitään vapaita viikonloppuja jolloin käydä baareissa, treffeillä tms.
on ollut erittäin hyvä erillissuhde jo kolme vuotta, vaikka tavataan noin kerran kuussa. Samassa kaupungissa asutaan. Syvempää rakkautta on kuin 25-vuotinen avioliitto.
Hyvin toimii kun lapsikin on jo teini-ikäinen, eivätkä hän ja mies ole missään suhteessa keskenään. Kumpikin kunnioittaa toistaan eikä tule mitään konflikteja.
Ja mainittakoon, että emme suunnittele yhteen muuttoa senkään jälkeen kun lapseni on aikuinen. Me haluamme elää aikuisten ihmisten itsenäistä elämää silti parisuhteessa ollen.
työn suhteen muuttaa mutta vastaus oli aika nihkeä kun asiaa tiedustelin, kuka helsinkiläinen nyt oikeesti haluaisikaan muuttaa pienempään kaupunkiin. Että en nyt enää teidä jatkaakko suhdetta vai mitä, erota mies ei halunnut.
Ja loputtomiin etäsuhteisiin en halua enkä myöskään sellaisiin joissa asutaan eri osoitteissa loputtomasta ne eivät ole mua varten, olen mielummin sitten yksinkin. Ap
nautin "yksin" asumisesta. Vaikkei lapsiakaan olisi, nyt tässä elämänvaiheessa luultavasti en haluaisi siltikään asua kenenkään miehen kanssa. Rakastan sitä, kun ei tarvitse huomioida muita (paitsi toki lapset). Joo varmaan oudon kuuloista, mutta nyt elän itselleni, ehkä joskus toisin :)
mulla se ei vaan kerrassaan onnistu! =( Ap
on lapsia 6 vauvasta lähes täysi-ikäiseen ja silti löysin miehen. Ehkä ap tapailee vääräntyyppisiä miehiä tai sitten se lapsen edelle laittaminen on jotain sellaista joka liikaa miehelle.
että lastesi vuoksi mies joutuu muutenkin jo joustamaan paljon, eli kohtuutonta vaatia häntä muuttamaan.
että huomaan olevani kateellinen. Olen naimisissa enkä mitenkään erityisemmin harkitsemassa eroa, mutta välillä kyllä tuntuu että olisi ihanaa jos saisi asua ilman miestä ja tavata sitä vain erikseen sovitusti.
Nyt tähän asti on mieheni kanssa mennyt hyvin ja hän on hyväksynyt lapseni edellisestä suhteesta. Saimme yhteisen lapsen ja nyt on alkanut näyttää merkkejä, ettei miehen hermo enää kestäisi isompia lapsiani. En todellakaan tiedä mitä tekisin. Oli vikatikki hankkia yhteinen lapsi, vaikken lasta itseään kadukaan.
Tietysti lasten perushyvinvointi on ykkönen, okska lapset eivät pysty itse huolehtimaan itsestään (iästä riippuen tietysti). Mutta on myös mammoja, joille tämä tarkoittaa sitä, että mikä tahansa lapsen asia menee minkä tahansa muun edelle.
Eli jos lapsella on nuha ja kurja olo, koko maailma pysähtyy ja kaikkien pitää joustaa kamalasti kaikesta ja sovitella aikataulut uudelleen. Tai lapsi haluaakin jäädä kotiin, eikä mennä mummolaan, niin mamma peruu pitkään odotetun parisuhdeviikonlopun. Tai lapset haluavat kukin oman huoneen ja aikuiset nukkuvat komerossa.
En tiedä ap:sta mihin lukkaan menee, mutta näitäkin on nähty. Vilpittömästi uskovat tekevänsä aina lapsen eduksi, vaikka lkopulisesta näyttää, että "lapsen tarpeet" torpedoivat kaiken normaalielämän.
Peseekö joku nainen siis miesten sukkia?
elää ilman miestä kotona. En halua enempää lapsiakaan.
Tapaan miesystävääni silloin kun lapset ovat isällään. Emme muuta yhteen ainakaan ennen kuin lapseni ovat täysi-ikäisiä. Saan suhteesta parhaat puolet. Mies voi pestä sukkansa itse.
elää ilman miestä kotona. En halua enempää lapsiakaan.
Tapaan miesystävääni silloin kun lapset ovat isällään. Emme muuta yhteen ainakaan ennen kuin lapseni ovat täysi-ikäisiä. Saan suhteesta parhaat puolet. Mies voi pestä sukkansa itse.
Ja jos mies ei tätä halua, niin silloin se ei ole oikea mies tällaiseen kuvioon.
elää ilman miestä kotona. En halua enempää lapsiakaan. Tapaan miesystävääni silloin kun lapset ovat isällään. Emme muuta yhteen ainakaan ennen kuin lapseni ovat täysi-ikäisiä. Saan suhteesta parhaat puolet. Mies voi pestä sukkansa itse.
Peseekö joku nainen siis miesten sukkia?
minusta teet oikein, kun et vie lapsia tutusta ympäristöstä miehen takia. Vaikka kurjaahan tuo on sinulle.