Kauhea ristiriita, lapset ovat aina nro1 mutta jotenkin heistä johtuen uudet suhteeni kariutuu.=(

Ja mitä vanhemmaksi lapsesi tulevat, sitä vaikeampaa heidän on hyväksyä äidin uutta miestä. Sad but true!

Teini ei mene isänsä luokse viikonloppuisin. Ainoastaan viikolla muutaman yön saattaa väkisin käydä.



Mulla miesystävä toisessa kaupungissa. Tavataan harvoin, haluttais toki tavata enemmänkin.

Tavataan silloin kun viitsin jättää teinin kotiin yksin viikonloppuna. Eli ei kovin usein.



KOlme vuotta olis vielä tällaista jos jaksais, sit koen olevani aika vapaa reissaamaan minne vaan.

Peseekö joku nainen siis miesten sukkia?

kaikki muutkin vaatteet.. ;)

Miksi ei pesis?

mitä hän olisi valmis tekemään palveluksia myös minulle, vaikka asuisimmekin yhdessä. Vastaus: pesisin tai en pesisi. Erillään asumisessa on sekin helpompaa, ettei ole tarvetta alkaa neuvottelemaan niin monesta yhteiselämään kuuluvasta ykityiskohdasta. Säästyy aikaa ja vaivaa. Jaksan olla paremmin lasteni kanssa, kun miesaika ja lapsiaika ovat erillään toisistaan. Lisäksi on ihanaa OMAA AIKAA.



2.

elää ilman miestä kotona. En halua enempää lapsiakaan. Tapaan miesystävääni silloin kun lapset ovat isällään. Emme muuta yhteen ainakaan ennen kuin lapseni ovat täysi-ikäisiä. Saan suhteesta parhaat puolet. Mies voi pestä sukkansa itse.

Peseekö joku nainen siis miesten sukkia?

Minä ainakin pyykkiä koneeseen latoessani pistän sinne sekaisin koko perheen pyykin, en jätä miehen sukkia (tai muita vaatteita) pyykkikoriin.

kehittymään rakkaudeksi jos asutaan erillään.

Meinaatko ettei kukaan mies koskaan ymmärrä sun äitiytä ja hyväksy sun lapsia sun mukana?

ja hyvin kesti. nyt ovat asuneet yhdessä varmaan 3 vuotta... luulen.

Minä en ollut kyllä se syy tuohon vaan työt.

enkä minä ymmärrä, miksi isän naisystävä ei olis voinu tulla meille kun olin kotona. Minusta oli ihan kiva kun kävi. Vaikka toki on minulla äitikin, mutta asuin isän kanssa ja eihän äiti minun kotona käynyt. Esimerkiksi sisustusjutut oli kivempi päättää tämän näisen kanssa ko isän! Ja monta muuta pientä juttua :)

Samoin naisella oli lapsia, oli kyllä vielä minua vanhempia. Mutta hyvin tulivat isäni kanssa toimeen ja tulevat vieläkin.

Välillä on aikaa viettää jopa viikko yhdessä, välillä taas muutama tunti. Melkein joka päivä tavataan. Toimii. Rakkaus kasvaa.



Mies ei halua lapsia. Hän sai omansa nuorena ja on ehtinyt kasvattaa heidät täysi-ikäisiksi. Eronnut mies. Lapseni tuntevat hänet ystävänäni, mutta olemme kertoneet, että emme ole suunnitelleet yhteen muuttamista. Hän käy joskus, mutta harvemmin, meillä silloinkin, kun lapset ovat kotona. Lapsilla on paljon liikunnallsia harrastuksia ja siksi menoa iltaisin. Harrastuspaikat ovat niin lähellä ja turvallisen matkan päässä, että huolehtivat menoistaan itse. Minä voin käydä "naapurissa".



Lapset 8 v, 9 v ja 12 v.

Kun se oikea, kunnollinen mies tulee, niin sitä ei haittaa lapsesi.



Tosin mietin, että onko lapsi kuriton tms? En minkään sellaisen miehen lapsia jaksaisi, joita aikuinen ei ole jaksanut kasvattaa.



Itse olin pitkään yh:na ja nyt ihanan miehen kanssa. On ottanut lapset omikseen ja kuljettaa harrastuksiin siinä missä minäkin. Ei ongelmaa siis.

avosylin vastaan uudet ihmiset, kaksi olen heille esitellyt. Mutta vaikka itse olisi valmis "uhrautumaan" oikean ihmisen eteen sattuessa ja muuttamaan tai jotain sellaista, on aina laitettava lapset tietenkin edelle ja asiat eivät etene.. Viikonloppusuhteet ovat mulle myrkkyä, haluan aikuisen arkeeni. Sukkiakin pesisin mielelläni mutta aina tuntuu että asia kaatuu siihen kun on laitettava lapset etusijalle. ap

Se on ihan selvä, että jokainen normaali ihminen asettaa lapset ykköseksi. Jatka vaan sinnikkäästi hakemista, kyllä se oikea löytyy sullekin. Ei kannata tyytyä kehenkään, kuka ei koko pakettia kestä.

mutta asuu toisessa kaupungissa. Itse olisin valmis muuttamaan mutta lasten kannalta se ei ole kovin järkevää. Ja alan olla jo aivan loppu tähän suhdesotaan, olen ihminen joka olis mielellään lopun elämäänsä yhdessä jonkun kanssa. Tuntuu vaan että nykyään kaikki haluavat vaihtaa kumppania vähän väliä. Ap

joka toteuttaa lastensa kaikki toiveet. Paremminkin olen hyvin tiukka ja mielestäni lasten tulee oppia kestämään myös pettymyksiä! Mutta siis perusturvallisuudesta pitää mielestäni pitää kiinni ja monesti jo nämä asiat tekevät sen että lasten edelle laittaminen vaikeuttaa suhteita!



Omassa tilanteessa pelkään juuri esim sitä että vaikka mies suostuisikin muuttamaan hän saattaisi jossain vaiheessa katkeroitua ja siksi olisin itse mielummin ollut muuttava osapuoli. Tässä suhteessa mies on todella hyväksynyt lapset ja edellis kerroilla ne ovat evänneet suhteen jo yleensä silloin kuin mies ei ole lapsia edes vielä tavannut. Eli nyt kun olis mies joka hyväksyisi muuten lapset on taas erilainen ongelma. Hohhoijaa olo tuntuu niin turhauttavalle etten tiedä mitä tekisin, olis helppoa kun jaksaisi vaan olla yksin. Pärjään kyllä mutta tiedän että yksinäisyys tekee minusta todella katkeran ja näin ollen myös ei niin hyvän äidin koska en voi olla onnellinen. Ap