Kun mies lyö ensimmäisen kerran

mua on lyöty useammin kuin kerran ja aina kännissä..

vanno ja lupas ettei enää ikinä...joopa joo!

ekaa kertaa ku löi,uskoin..mutta ku tuli toinen kerta..pakkasin tytön kans kamppeet ja lähdin.parisen kuukautta erossa ennen kuin yritettiin uudelleen.muutettiin toiselle paikkakunnalle jossa oli enemmän tuttuje,kavereita ja ystäviä.hyvin meni parisen vuotta ennen ku yritti lyödä(päissään taas kerran) ja taas mua vietiin..muutin pois taas kerran.Ukko heitti viinan juonnin pois,erossa olimme n.puolisen vuotta ehkä enemmänkin. nyt ku on taas oltu 5 vuotta ilman että ois pitäny pakata lähteä. Viina on viisasten juoma,niiinhän sitä sanotaan. oliko miehes muuten kännissä kun löi?

ja tiedän sen jo näin etukäteen.

Kävin päällekin. Sain lopulta litsarin päälakeen.

letko itse käyttäytynyt hyvin epäasiallisesti ja provosoinut? Kaikilla ihmisillä on varmasti piste, jossa pinna kiehuu yli kun tarpeeksi ärsytetään. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki löisivät. Niitäkin on, jotka eivät niin tee. Toisaalta hyvin asiattomasta käytöksestä saa herätellä.

Lyöntejä on erilaisia. Vrt läpsäys pysäyttämään toisen kouhotuksen tai silmille tulon - sinut kaadetaan lattialle ja taotaan nyrkillä päähän.

Eiköhän jokainen parisuhteessa osaa punnita omat tekonsa ja niiden seuraukset, sekä toisen teot ja ainakin osan niiden motiiveista.

JOs minua lyötäisiin _aiheetta_ ja lujaa, lähtisin.

Juuri sen vuoksi naiset ovat väkivaltaisissa suhteissa, että he uskovat miehen lyönnit oikeutetuiksi, kun ovat muka itse provosoineet. Mikään syy ei ole hyväksyttävä syy fyysiselle väkivallalle, paina se mieleesi! Jo yksi ainoa lyönti tai tönäisy saattaa tappaa, ja tunteet ja luottamuksen se tappaa kertalaakista ja lopullisesti.

itse vedin miestä nyrkillä päähän ku jäi kiinni pettämisestä...puhelimessa tekstareita "on mullakin sua ikävä" ja "koska nähdään,missä olet nyt,tuletko käymään"...sain sellaset raivarit,että silmissä sumeni....luotto meni täysin..nämä viestit kerto enemmän ku tuhat tekoa, löyty selitys kaikille öillisille reissuille...tiedän että tein väärin kun löin

nuorissa selvästi enemmän.

Samalla voimalla kuin nainen, joka käy päälle?



Minusta saa, varsikin jos ensin varoittaa: jos sinä vielä lyöt, minä lyön takaisin. Fiksua se ei ole kumminkaan päin, mutta minusta tuollaisen saa "kostaa", se voi auttaa tajuamaan, että naisenlin litsari tai nyrkki sattuu ihan oikeasti.

että jotain meidän väliltämme olisi mennyt rikki ikuisiksi ajoiksi. En voisi vaan enää kunnioittaa samalla tavalla....eli ehkä se joka tapauksessa johtaisi eroon mene tiedä!



Itse olen elänyt lapsuuteni kodissa jossa äitiä hakattiin usein ja silloin päätin etten itse koskaan antaisi yhtäkään iskua anteeksi.Sellainen katkeruus siitä jäi...

heti lähtisi, mutta heti toisesta kerrasta. Itse olen eronnut väkivaltaisesta liitosta jossa väkivaltaa kesti useita vuosia.



Mutta haluan uskoa, ettei kaikki ole samanlaisia kuin ex mieheni--> väkivalta vain paheni vaikka ajoittain olikin pitkiä kausia ettei hakannut.



OLISI pitänyt uskoa miehen exää! Yleensä kun nämä ongelmat jatkuu uudessakin suhteessa. Lyö kerran lyö toistekin pitää varmasti suurimmalla osalla paikkaansa. Joten kaikkia joita epäilyttää kannattaako suhdetta jatkaa lyömisen takia ehdottaisin hiukan tutkimaan miksi se miehen edellinen suhde kaatui.

Isoisäni meni lääkkeistä sekaisin, kun sairaalassa ollessaan hänelle annettiin vahingossa kolminkertainen annostus. Pappani, joka muuten oli aina lempeys, löi isoäitiäni, kun luuli, että hän oli leijona.



Jos olisi vastaava tapaus ilman omaa syytä, niin tuskin jättäisin miestä. Kaikki muut syyt tarkoittavat ainakin sitä, että mihen/naisen pitäisi yksikseen miettiä ja hankkia apua väkivaltaiseen käytökseensä ennen kuin voisi edes pohtia yhteenmenomahdollisuutta uudelleen.

kuka tollasta viittii kattoo ?? hei nainen, tajusitko lähteä pois ja vähän vilkkaasti?

[quote author="Vierailija" time="12.01.2012 klo 08:43"]

Siinä jotenkin ymmärsin päähenkilöä, joka naisen provosoimana pitkän turhautumisen päätteeksi löi naista.

On tosi vaikea kuvitella että oma mies löisi koskaan (naiivia, tiedän) joten varmaan se yksikin lyönti olisi kova paikka. Uskon kuitenkin että vahinkoja käy ja pinna voi erinäisistä/kasautuneista syistä palaa sen kerran ja sitten siitä voi ottaa opikseen. Lyöntejäkin on niin erilaisia. Harmittaa että miesten pitäisi kestää naisten läpsinnät ja lyönnit mukisematta..

Toinen lyönti on jo merkki että ei se siihen lopu.

[/quote]

Juoksuhaudantie on oikein hyvä kirja - joka lukukerralla löytää tarinalle uuden tason. Kirjasta tehty elokuvaversio on nyt mitä on - sellainen sliipattu kokoomussuomiversio. 

Itse en kyllä allekirjoita väitettä että miehen pitäisi sietää puolisoltaan väkivaltaa yhtään sen enempää.       Oli nyt sitten henkistä tai fyysistä. Rensselit selkään ja pykälä päälle.

Itse lähtisin kyllä kävelemään suhteesta, jos silmäni olisi mustana tappelun jälkeen. En pystyisi enää luottamaan mieheen, enkä tuntisi oloani turvalliseksi. Mielestäni sellaiset tyypit, jotka hakkaavat vaimojaan tunnistaa jo hyvin suhteen alussa, yksi merkki voi olla sairaanloinen mustasukkaisuus, omistushalu. Itse asiassa lähtisen sellaisesta suhteesta jo siinä vaiheessa, kun ei vielä olla edes naimisissa, ja tai hankittu lapsia. Toimivassa parisuhteessa riidellään, mutta riidellään ilman väkivaltaa, ja väkivallalla tarkoitan sekä fyysistä että psyykkistä. Toki ihminen voi oppia virheistään, ja moni tekee virheitä etenkin nuorena kun vasta opettelee parisuhteessa elämistä. Jos kuitenkin puhutaan aikuisista ihmisistä niin kuvittelisin ja olettaisin ihmisen jo ymmärtävän tekojensa seuraamukset.

letko itse käyttäytynyt hyvin epäasiallisesti ja provosoinut? Kaikilla ihmisillä on varmasti piste, jossa pinna kiehuu yli kun tarpeeksi ärsytetään. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki löisivät. Niitäkin on, jotka eivät niin tee. Toisaalta hyvin asiattomasta käytöksestä saa herätellä.



Lyöntejä on erilaisia. Vrt läpsäys pysäyttämään toisen kouhotuksen tai silmille tulon - sinut kaadetaan lattialle ja taotaan nyrkillä päähän.



Eiköhän jokainen parisuhteessa osaa punnita omat tekonsa ja niiden seuraukset, sekä toisen teot ja ainakin osan niiden motiiveista.



JOs minua lyötäisiin _aiheetta_ ja lujaa, lähtisin.

Ei aina kannata lähteä heti vaan parempi on järjestää ensin oma työ ja asuminen siten, että lähteminen sujuu vaivattomasti.



Jos on vielä niin nuori tai lapsellinen, että oikeasti itse härnää miestä niin pitkään, että saa hänet lyömään, on kyllä parempi elää vielä yksin. Siinäkin tapauksessa siis lähteminen on kaikkien osapuolten kannalta paras ratkaisu.



Nuorena juuri kannattaa lähteä heti, ennen kuin ehtii tehdä suurempia ja peruuttamattomia päätöksiä, kuten lapsia. Perheellisenä joutuu järjestelemään monia käytännön asioita, ja siksi se lähteminen voi viivästyä, pahimmissa tapauksissa niin kohtalokkaasti, että viimeinen "muuttoauto" on se pitkä musta, jolla viedään ruumiinavaukseen.



Minun mielestäni koti ei ole ole millään tavalla lasten kannalta hyvä eikä edes "ehjä", vaikka saman katon alla asutaan jos jotakin perheenjäsentä täytyy pelätä.

Siinä jotenkin ymmärsin päähenkilöä, joka naisen provosoimana pitkän turhautumisen päätteeksi löi naista.



On tosi vaikea kuvitella että oma mies löisi koskaan (naiivia, tiedän) joten varmaan se yksikin lyönti olisi kova paikka. Uskon kuitenkin että vahinkoja käy ja pinna voi erinäisistä/kasautuneista syistä palaa sen kerran ja sitten siitä voi ottaa opikseen. Lyöntejäkin on niin erilaisia. Harmittaa että miesten pitäisi kestää naisten läpsinnät ja lyönnit mukisematta..



Toinen lyönti on jo merkki että ei se siihen lopu.

ja känni johtui juhlissa tarjotun pirtun juomisesta, siis miehellä, joka normaalisti nautti pari pulloa saunaolutta ja hirveän harvoin väkeviä. Olin raskaana 8 kuulla. Mua läppäistiin, estettiin kulkeminen ja pideltiin ranteista kiinni, niin että tuli kunnon mustelmat. Mies oli aivan sekaisin kuin käkikello ja todella pelottava käytökseltään, kuin jotain huumetta ottanut. Ei ollut edes riitaa, en vaan halunnut antaa pusua pahanhajuiselle miehelle. Viinanhaju oksetti siinä tilassa.



Mies oli aamulla kauhuissaan. Teki lupauksen, ettei ota kirkasta enää ikinä ja se on pitänyt. Olin silloin kovasti lähdössä ja jäin sillä ehdolla, ettei pisaraakaan enää ikinä.



Aikaa asiasta on 14 vuotta.



Tilannetta pitää miettiä. Jos mies vaan pyytää anteeksi, läppäisy on tullut ihan tavallisen riidan aikana ja ollaan taas kuin ei oliskaan tyyliin "en mä enää lyö sua", niin todennäköisesti se toistuu ja vain pahenee kerta kerralta. Sellainen mies ei osaa käyttäytyä riitatilanteessa toisin, kun sanat loppuu, se lyö. Tai jos kännissä on väkivaltainen, eikä jätä viinaa, niin silloin voi myös tehdä lähtemis-johtopäätöksiä.



Meillä normaaliriidoissa ovet paukkuu ja toinen painuu toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Harvoin me mistään riidellään, ainakaan sellaisesta, mikä ei olisi seuraavana päivänä sovittu.

Se toinen kerta oli samanlainen, mies perusteli lyöntiään väsymyksellä ja paineilla ja sillä, että minä kerjäsin sitä (kysyin, tuletko syömään, ruoka on nyt pöydässä - siitä alkoi lyöminen, koska kysyin väärään aikaan). Kolmas kerta oli vielä pahempi, mutta nyt syy oli selkeästi minussa, yllytin ja pakotin. Kun mies pyysi anteeksi seuraavana päivänä, hän itki ja sanoi, että "jos sinä ei pakottaisi minua lyömään, niin minä en löisi". Minä pakotin, koska en tiennyt, missä on kaukosäädin.



Tajusin vasta joskus kymmenennen hakkaamisen jälkeen, että perhe oli jo rikki. Minä ja lapset kuljimme varpaillamme ja pelkäsimme, mikä teko saa aikaan raivokohtauksen tai ivallisen puheen, jossa mies ensin ärsytti minut sanomaan vastaan ja sitten löi, koska "oli pakko, olit suorastaan hysteerinen".



Meillä mies lupasi joka kerta, että ei koskaan enää. Ja minä hullu uskoin.

Näin jälkeen päin tiedän, että olisi pitänyt lähteä toiseen suuntaan, kun mies kahden viikon seurustelun jälkeen pamautti suutuspäissään kätensä ikkunan läpi. Siitä meni ehkä vuosi ensimmäiseen lyöntiin.



Voi olla, että lyönti tosiaan jää siihen yhteen ja ainoaan. Olen silti tyytyväinen, että nykyisessä parisuhteessani ei ole vieläkään tullut sitä ensimmäistä lyöntiä, vaikka tämä on kestänyt 14 vuotta.

seurusteluaikana mies oli nuori ja kovin mustasukkainen (ei mitenkään sairaalloisen kuitenkaan), ja tuli erinäköistä keskustelua kun juttelin muiden miesten,kavereideni kanssa jne.



Pari kertaa suutuin kyttäämisestä, mies tarttui kerran käsivarsista kiinni,toisella kertaa tönäisi.



Vaihtoehdot olivat selkeät, totesin lähteväni jos vielä kerran tapahtuu vastaavaa. Ei ole tapahtunut, nyt kahdeksan vuotta yhdessä eikä tulisi kuuloonkaan missään humalatilanteessa tms.