Mikä oli ihan ensimmäinen tuntemuksesi, kun raskaustestiin ilmestyi kaksi punaista viivaa?

Jokaisesta olen ollut aivan mielettömän onnellinen, mutta ajatellut jotenkin, että katsotaan nyt miten tämä lähtee menemään. Yrittänyt olla innostumatta liikaa, vaikka olen ollut ihan taivaissa:)))

t: kolmen äiti

-

paniikki, epäusko, paniikki, paniikki, paniikki...

toisestakin onni ja epäusko, että miten tää nyt näin nopeasti...

eka: jee ja jännää

toka: vihdoinkin, mahtavaa

kolmas: ei voi olla totta, en voi edes kertoa kellekään

Enkä uskaltanut mennä katsomaan. Pistin miehen ja se sanoi ettei siinä mitään ollu.. no sit menin hetken päästä ite vessaan ja kurkistin niin olihan siinä!!! Ehdin jo huokaista helpotuksesta vaikka kolmatta olenkin toivonut, mutta nyt kun se on totta niin rupesin heti panikoimaan miten me selvitään ja entä jos se kuolee synnytyksessä tai minä jne.. sit taas olen onnellinen ja taas pelottaa miten jaksan ne 20 vkon liitoskivut. Huh huh..

Toka aiheutti vähän samanlaisen reaktion,

kolmas ei niinkään, vaikka olinkin iloinen.

Neljäs epäuskoa (hormonikierukka)

viides myös vähän epäuskoinen, tällä iällä näillä kiloilla, mitä sanon miehelle.

Kuudes, intoa täynnä, kävipä nopeasti vielä isommalla iällä ja kiloilla.

tein niin haalean plussatestin, että jouduin menemään kaverin työpaikalla kesken päivän pyytämään "asiantuntijan" tulkinnan ennen kuin soitin miehelleni :D



2. kerralla tulos oli yhtä haalea mutta kokemuksesta uskottiin kyllä testin tulos mukisematta. Ilo oli varmaankin päällimmäisin tunne plussatessa.

-epäusko ja paniikki-onni

voinko minä todellakin olla raskaana hormonihäiriöstäni huolimatta. Toisaalta olin kauhuissani, mutta toisaalta aivan valtavan onnellinen

...vaikka 1,5 vuotta oli yritystä takana! :D

Tokasta:vihdoinkin

Kolmannesta:oho, sehän kävi helposti!

Kaikissa kuitenkin ilo päällimmäisenä.

Ja molemmilla kerroilla olen ensimmäisenä (argh) toivonut, että toivottavasti miehenikin ilahtuu. Itse olen ollut onnellinen, mutta samalla vaivautunut siitä, onko mies tajunnut, miten hyvä tuuri. Eikähän hän ainakaan ulospäin mitenkään onnelliselta ole näyttänyt. Toisesta jopa murjotti, vaikka yhdessä on yritys päätetty.



Inhoan itsessäni tätä puolta, että en voi olla vain onnellinen. Huolehdin aina siitä, mitä muu(t) ajattele asiasta.

Tokan muistan: vuosi sitten 7 vuoden odotuksen jälkeen: En uskonut.



3 viikkoa kesti tiedon kulku ymmärrykseen asti



Tänään kakkonen on totta

Onnellinen hämmästys:-)

vaikka siis täysin toivottu raskaus. Kävelin testi kädessä miehen luokse ja möläytin "kato nyt mitä me on menty tekemään!".

vaikka kaikki neljä ovat olleet suunniteltuja, toivottuja ja ihan yrittämällä yritettyjä (pidemmänkin aikaa).

Kuopusta tehtiin 2,5 vuotta, ja usko alkoi hiipumaan.

Ylläri olikin sitten melkoinen, kun tikkuun pärähti (luomusti) plussa ;) Itkin ja kiljuin, olin aivan hysteerinen :D

Soitin miehelleni töihin, ja itkeä huusin puhelimeen "meille tulee vauva, mä oon raskaana"

*tosi romanttista ja hupaisaakin*.

Mies oli uutisesta mykistynyt, ja pasmat täysin sekaisin..oli aloittamassa juuri asiakkaan luona palaveria, ja konseptit olivat sekaisin :D

Palaverin jälkeen soitti, ja kysyi ääni väristen, onnellisena, että "olihan se totta mitä sanoit?"

kun menkat olisi ehkä pitänyt tulla. Kierto nyt on mitä on ja testiä tehtiin "no katotaan nytte"-asenteella. Sillä siunaaman sekunnilla kun tiputin pisarat kasettitestiin, siihen ilmestyi kaksi vahvaa viivaa!



Olo oli niin totaalisen puulla päähän lyöty, etten kyllä ajatellut mitään. Olin innoissani, mutta peloissani ja virnistelin vaan miehelle niinkuin ääliö. Kuvittelin, että jokatapauksessa testi ei VIELÄ näyttäisi plussaa ja saisin pari päivää tai ainakin sen kolme minuuttia aikaa valmistautua tulokseen. Mutta tulos oli niin selvä ja nopea, etten ehtinyt edes panikoida ja jännittää!

Näin karkeasti sanottuna. Ei todellakaan ollut toivottu raskaus.