päiväkodit ovat niin vanhanaikaisia!

on aikaa yksilöllisesti jokaista lellittyä Nico-Petteriä hoivata erikseen.



Meillä on isot ryhmät ja paljon sairauslomia. Sijaisia ei saa. Työnteko on helpompaa kun uudet lapset opetetaan heti rytmiin, että nyt syödään ja ollaan hiljaa ja sitten jonossa potalle ja nukkumaan.



Hoitakaa kotona jos haluatte yksilöllisyyttä. Päiväkodissa ei resurssit riitä.

on aikaa yksilöllisesti jokaista lellittyä Nico-Petteriä hoivata erikseen. Meillä on isot ryhmät ja paljon sairauslomia. Sijaisia ei saa. Työnteko on helpompaa kun uudet lapset opetetaan heti rytmiin, että nyt syödään ja ollaan hiljaa ja sitten jonossa potalle ja nukkumaan. Hoitakaa kotona jos haluatte yksilöllisyyttä. Päiväkodissa ei resurssit riitä.

kyse on siitä, että alalle hakeutuneet haluavat helpot päivät ja pitkät tauot, mahdollisimman vähän lapsikontakteja ja paljon, paljon valtaa. Siksi päiväkodeissa on omituisia sääntöjä, joilla ei ole mitään tekemistä kasvatuksen tai aikuisten jaksamisen kanssa tai edes aikataulujen. Siellä on vain päätetty, että nyt tehdään näin, koska se on aikuiselle kivaa ja helppoa.

Miten 2-vuotiaat voisivat ottaa ruoan itse? Siinähän olisi puolet lattialla, annokset joko liian pieniä tai suuria, eikä ruokarauhasta olisi tietoakaan. Sama koskee 3-vuotiaita ja vielä 4-vuotiaitakin. Yhteen ruokailuun menisi suunnilleen koko päivä, kun pienet ottaisivat itse siellä ruokaa. Kenen kotonakaan muka 2v ottaa itse kattilasta ruokaa? Hyvät pöytätavat eli tässä tapauksessa hiljaa ja rauhassa istuminen on ruokailun a ja o. Vai pitäisikö siinä pöydässä saada riehua ja leikkiä? Toimitaanko ap teillä niin kotona? Ihan ihmeellisiä mielipiteitä.

ei tosin kattilasta vaan pöydässä olevasta tarjoiluastiasta. Hyvät pöytätävat eivät ole hiljaa istumista vaan sitä, että ottaa muut huomioon ja keskustelee syömisen lomassa. Lapset kasvatetaan elämää varten!

miten 2v "huomioi toisia ja keskustelee". Leikkimiseksihän se menisi. Eiku niin, av-mammojen sofistikoituneet parivuotiaat keskustelee jo ties mistä;)

teillä leikittäisi ruokapöydässä. Kasvatus on taitolaji, kaikista ei ole siihen ja silloin sinun tavallasi luulee, että kaikki muut ovat yhtä avuttomia kuin itse on. Eli kun sinun lapsesi leikkii ruokapöydässä, on se kokonaan sinun ansiotasi.

..mutta miehen lapset meillä käy, ja jos kukaan ei ole vahtimassa tai katsomassa, niin aika äkkiä ruokailu unohtuu ja pelleily alkaa. Sellaista se nyt vain on.

meillä on tapana syödä lasten kanssa, ei vahtia heitä tai jättää yksinään syömään. Aikuisuutta on se, että on mukana elämässä ja näyttää esimerkkiä.

Nyt ovat molemmat aivan ihanissa yksityisissä päiväkodeissa. Toisesta maksan hieman enemmän ja toki kuskaamme molemmat, eli pitää olla valmis löytämään se ihannepäiväkoti muualta, kuin lähipäiväkodista. Mutta on kyllä sen arvoista! Henkilökuntaa on tarpeeksi ja se on pysyvästi aina sama, ei tuntemattomia sijaisia. Syöminen onnistuu pienryhmissä ja ohjelmaa ja retkiä on paljon! Esikoisen tarhassa kaikki opettajat ovat koulutukseltaan lto ja se kyllä näkyy. Toimintaa on niin paljon, että eivät mitenkään ehtisi ulkoilla kaksi kertaa päivässä ja tähän olen erittäin tyytyväinen. Eivät myöskään nuku päiväunia ollenkaan (ovat kaikki yli 4v, enemmistö 5-6v). Tämä vain esimerkkinä, että asioita voi tehdä erilailla, eikä se ole ollenkaan huonompaa. Olen muutenkin sitä mieltä, että päiväkodeille pitäisi antaa enemmän vapauksia kehitellä niitä omia toimintatapoja, olisi kaikille paljon mielekkäämpää.

Syövät samaan aikaan ja samaa ruokaa. Kaikki tehdään joka ikinen päivä samalla tavalla ja melkein minuutilleen samaan aikaan.

Olen pph.