päiväkodit ovat niin vanhanaikaisia!

Hoh hoijaa, jos jokainen lapsi päättäisi itse mitä ottaa ja miten paljon ottaa (ruokaa)... Ehkä kannattaisi hoitaa lapset itse, jos päivähoito ei ole riittävän "yksilöllistä" ja "omatoimistuuteen" kehittävää. Minusta riittävästi omatoimisuutta on se, mitä ylipäätään päivähoidossa olo vaatii tuon ikäiseltä. Ja kuitenkin ne oppivat kaikenlaista omatoimisuutta pukemisessa, syömisessä, leikeissä jne. Minusta tuon ikäisille on hienoa, että ne saadaan rauhoittumaan ruokailuhetkeen ja kaikki syövät rauhassa mitä annetaan. Istuvat ja odottavat rauhassa. Myös päivän rutiinit hyvä asia, jotka tuovat turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta lapselle. Kyllä sitä aikaa ruokailun ulkopuolella jää monenlaiseen leikkiin ja muuhun toimintaan. En oikein tajua, että mikä ongelma onkaan...

Ja sen näkee lasten käytöksessä. Tarhattu lapsi ei osaa olla lomalla, koska silloin ei ole rutiinia rutiinin perään vaan eletään elämää, jossa joskus lapsikin saa päättää. Se ei onnistu ilman riehumista, kiukkkua ja huutoa, koska lapsi riehaantuu täysin mahdollisuudesta olla jotain mieltä. Ja kun lapset usein kotona saavat syödä paljon tai vähän, tuottaa tarhan pakkoruokailu usein myöhemmin bulimiaa ja anoreksiaa.

Jos luit viestini: "Kyllä sitä aikaa ruokailun ulkopuolella jää monenlaiseen leikkiin ja muuhun toimintaan." Minusta se on varhaiskasvatuksessa hyvä saavutus, että tuonkokoinen ryhmä saadaan rauhoittumaan ruokahetkeen ja syömään samaan aikaan. Onko siinä jotain ongelmallista, että on säännöllinen päivärytmi? Minusta se on hyvä asia ja sitä monet perheetkin tuntuvat kaipaavan. Mitä siltä ruokatilanteelta sitten pitäisi odottaa? Ja mikä sana tuokin on, että oikein "tarhattu". Meidänkin lapset ovat "tarhattuja" vähemmän vuoden päivistä kuin mitä ovat kotona. Hoidossakin lapsi saa varmasti päättää _ikätasolleen_ sopivista asioista. Kuten esimerkiksi kummalla lelulla leikki tai mitäs nyt tässä pihalla haluaa tehdä, kumman kaverin kanssa leikkiä. Ei sitä, että mitäköhän nyt haluttais syödä ja millä paikalla ja miten paljon. Huomaatko eron? Lapsi tekee lukuisia päätöksiä ja valintoja joka päivä. Meidän aikuisen näkökulmasta ei välttämättä näytä siltä, ellei nyt saa jokaista hernettä päättää lautasellaan, mutta niin se vain on. Lapsen kehitystason huomioiden päivässä tehtäviä valintoja tulee ihan varmasti riittävästi, vaikkei saakaan valita tarkkaa ruuan määrää ja koska syö ja miten syö ja kenen vieressä syö. Rutiinit luovat turvallisuutta ja varmasti niitä valintoja ja vapaita hetkiä riittää "tarhatunkin" lapsen elämässä ihan riittävästi - ikätasolleen sopivaan tahtiin edeten. Bulimian ja anoreksian veto mukaan tähän keskusteluun on lähinnä naurettavaa. Tai kertoo ehkä lähinnä siitä, että itselläsi on työstettävää näissä asioissa. Eiköhän koti ja vanhempien oma asenne (ainakin meillä lapset enemmän kotona kuin hoidossa) ole suurimmassa roolissa siinä, millaisia häiriöitä ruokasuhteeseen tulee tai ei tule. Minusta hyvä on, että hoidossa annetaan sellainen normaali annoskoko lapselle ja syö sitten niin paljon kuin jaksaa ja lisääkin saa jos haluaa. Ota huomioon, että nyt näissä sinun suurissa "päätöksentekoasioissa" puhutaan 2-4 -vuotiaista lapsista. Mieti nyt vähän heidän kehitystasoaankin. On ihan naurettavaa väittää, että lapselle koituisi jotain ongelmia, ellei hän tuon ikäisenä saa Päättää asioista ja "olla jotain mieltä". Kuten sanoin, lapsi päättää päivän aikana hirveän määrän asioita, joita aikuinen ei edes tiedosta valinnoiksi (koska meillä ne tapahtuvat automaattisesti). Ja lapsi on myös montaa mieltä ja saa tuoda esiin mielipiteitään, mutta aikuisen tehtävä on laittaa rajat sille, missä asioissa lapsi päättää ja missä ei. Se tuo lapsellekin turvallisen tunteen, että aikuinen tietää missä mennään eikä hän ohjaa koko laivaa. Hänellä on kuitenkin joka tapauksessa miljoona asiaa opittavana..

Lapselle on hyvin tärkeää saada päättää omasta kehostaan. Lapsen pitää päästä vessaan, kun pissattaa ja saada valita, paljonko syö ja mitä syö. Ne ovat hyvin tärkeitä päätöksiä, joiden tekemisestä on lapselle enemmän hyötyä kuin haittaa. Googlaa anorexia and daycare niin saat asiasta lisää tietoa (google scholarin kautta, siellä on tieteellisiä artikkeleja asiasta). Lapset puolesta päätetään syömiset viikossa tarhassa 15 kertaa, kotona lapsi syö 20 kertaa (jos oletetaan, että saa 5 krt/vrk ruokaa). Totta, lapsi syö kotona useammin kuin tarhassa, mutta ei suinkaan huomattavasti useammin. Lapsille ei ole olemassa mitään normaalia annoskokoa,kyllä ne ovat erittäin yksilöllisiä! Tiedän kaltaisesi vanhemmat, jotka eivät anna lapsen päättää mistää, koska siten saa mahdollisimman pitkään käyttää valtaansa lapseen. Mielipiteet saa sanoa, mutta mikään ei muutu. Kannattaa katsoa lapsen käsivarsia, jossain vaiheessa niihin alkaa ilmestyä haavoja. Nuorelle tulee tarve saada määrätä ja hallita edes jotain, kipua ja verta.

Olenko kirjoittanut, ettei lapsen anneta päättää _mistään_? No en. Vaan että aikuisen tehtävä on laittaa rajat sille, mitkä asiat aikuinen päättää. Sehän helpottaa pienen 2-4-vuotiaan lapsen elämää, kun hänen ei tarvitse pyörittää koko maailmaa ympärillään. Hän oppii saamaan nopeammin hallinnan tunteen elämästään. Jatkuva valmennus, vahva kehitysorientaatio ja päätösten olettaminen lapselta vain sekoittaa pienen pään. 2-4 -vuotias on vielä niin pieni, että "vähempi on enempi". Mitä selkeämpää elämä ja päivät lapselle ovat, sitä rauhallisempi ja tasapainoisempi lapsi on.

Osaatko vain kuvitella, millaisen uuden tiedon tulvan lapsi kohtaa joka tapauksessa joka päivä? Ja miten monta valintaa hän tekee joka tapauksessa joka päivä? Jonkun hullun kontrollin sijasta puhun nimenomaan huolettomasta ja vapaasta lapsuudesta - siitä, että aikuinen ottaa vastuun aikuisen tehtävistä ja lapsi saa olla lapsi. Totta kai lasta kannustetaan koko ajan oppimaan uutta ikätasoonsa sopivaan tahtiin ja kehitysaskelista iloitaan yhdeessä. Ja sitä päivähoidossakin tehdään minusta ihan riittävästi. Minusta ei tarvitsekaan olla niin, että lapsella on henkkoht "personal trainer" koko ajan sparraamassa joka ikistä lapsen liikettä ja äännähdystä. Sinun ilmeisesti lapselle toivomaa jatkuvaa valmennusrumbaa en todellakaan toivoisi lapselleni. Vaan sitä, että eletään normaalia arkea ja lapsi oppii elämään osana sitä.

Anoreksia, viiltely ym juttusi kertovat enemmän sinusta kuin minusta. Minulla ei ole diagnoosia eikä mt-ongelmia, vaan kasvatamme lapsiamme hyvin tervejärkisesti, lämmöllä ja suurella rakkaudella. Ruokaa ei pakoteta syömään eikä ruokailutilanteeseen liity mitään ahdistavaa, vaikkei lapsi saisikaan päättää, kuinka paljon lautaselle otetaan ruokaa, mitä lautaselle otetaan ja kenen vieressä istutaan. Kaikkea ei ole kuitenkaan pakko syödä.

Jotkut asiat kun on vain hyvä, että ne toistuvat joka päivä samanlaisina. Vaikka aikuinen itse olisi ADHD tai kykenemätön rutiineihin, ei se tarkoita sitä, etteikö lapsi kaipaisi niitä ja jopa tykkäisi niistä. Siinä luodaan osaltaan perustaa elämänhallinnan tunteelle.

Kirjoituksissasi on aika outo sävy. Ehkä päivähoidon aloittaminen on ottanut erityisen koville..

Syövät samaan aikaan ja samaa ruokaa. Kaikki tehdään joka ikinen päivä samalla tavalla ja melkein minuutilleen samaan aikaan. Olen pph.

Niille tulee anoreksia ja ne tulevat viiltelemään itseään isona :,(

Samassa paikassa, samaan aikaan, sama annos ruokaa. Jonossa vessaan samaan aikaan. Ei sen mukaan, milloin pissattaa. Jonossa nukkumaan, vaikka ei nukuta jne...



Sellaisia lapsia on helpompi hallita. Aikuisinakin pysyvät ruodussa.

lapsen pitää itse päättää milloin menee vessaan ja milloin ja mitä syö?



No entäs kun se 2v ei halua mennä vessaan kun on leikit kesken ja pissaa lopulta housuun? Tai saa ummetuksen koska ei halua mennä kakalle? Jos 2v saisi päättää mitä ja milloin syö, meillä syötäisi vähän väliä karkkia, keksiä ja mehua, eikä mitään muuta.



Onnea vaan valitsemallasi kasvatuksellisella tiellä. =)





Ja se urpo jonka mielestä pöydässä leikkiminen on kasvatuksen tulosta, oletko kuullut erilaisista luonteista? Mun lapseni ainakin pelleilee ja leikkii ruualla ihan sisäsyntyisesti.

kyllä se lapsi pääsee siellä päiväkodissakin vessaan kun pyytää, vaikka olisi mikä homma kesken ja jopa ulkoa pääsee sisälle vessaan! Tiedoksi!

Samassa paikassa, samaan aikaan, sama annos ruokaa. Jonossa vessaan samaan aikaan. Ei sen mukaan, milloin pissattaa. Jonossa nukkumaan, vaikka ei nukuta jne... Sellaisia lapsia on helpompi hallita. Aikuisinakin pysyvät ruodussa.

Se on muuten kauheeta kun koulussakin on samaa ruokaa kaikille. Ja työpaikallakin mun pitää syödä samaa kuin kaikki muutkin. Sama juttu kotona, hirveetä! Kohta mulle tulee anoreksia ja bulimia ja alan viillellä itseäni!

Meidän päiväkodissa ei ainakaan ole niin, etteikö vessaan pääsisi jos hätä on.

Eiköhän useimmat 2-4 -vuotiaat nuku päiväunet ihan mielellään. Rauhoittuminen ja lepo tekevät lapselle hyvää joka tapauksessa, vaikkei nukkuisikaan.

Olkaa vain niitä lasten personal trainereita ja valmentajia. Älkää sitten ihmetelkö vaikeuksia, joita myöhemmin tulee sopeutua osaksi yhteisöä, ellei pieninkään asia tai arjen rutiini suju ongelmitta. Toivotan onnea valmitsemallanne tiellä!

Minä annan lapselleni paljon rakkautta ja vapauden olla rauhassa lapsi. Ei jatkuvaa valmennusta tai sellaisen kokemuksen välittämistä, että arjen rutiinit ovat kamala asia ja että elämän tulisi jatkuvasti heittelehtiä kuin tuuliviiri.

Olin tänään tutustumassa (3.päivää) lapseni päiväkotiin ja voihan puuh. Alkuviikosta vielä ajattelin, että ihan hyvä paikkahan tämä on jne..

Nyt, kun olimme vähän pidemmän päivän, niin tuli huomattua miten laitosmaista toiminta on. Lapset istuvat omilla, merkityillä paikoillaan ja hoitajat jakavat ruuat nenän eteen. Ei kysytä, että kuinka paljon ottaa tai miten ruokansa haluaisi.. standardiannos kaikille, ketään ei rohkaistu syömään tai autettu muutenkaan (2-4-vuotiaiden) ryhmä. Lapset istuivat rauhallisesti ja odottivat saavansa ruuan, samoin ruokailun jälkeen odottivat pastillia ja sitä että lähes kaikki ovat jo syöneet.

Sen jälkeen kipitetään käsipesulle, vessaan ja nukkumaan (hoitajat auttavat *liukuhihnameiningillä*). Ei mitään toimintaa, opetusta, kasvatusta tms. Lapsille annetaan ruokaa, hoidetaan vessa-asiat, puetaan ja riisutaan ulos. Eipä juuri muuta.. Tämäkö sitä varhaiskasvatusta nyt on?

Hyvä kun olit riittävän pitkää toimintaa seuraamassa. Kiinnitit myös huomiota varsin keskeiseen asiaan.Uskon että kuvaamasi tapa hoitaa lapsia ryhmässä on valitettavasti varsin yleinen etenkin pienten ryhmissä, poikkeuksiakin onneksi on.Pulmana usein on että henkilökuntaa ei ole riittävästi ja että hoitajat vaihtuvat liian tiheään.Taaperoikäisen lapsen kehityksen riittävän hyvä tukeminen edellyttää läheistä jatkuvaa, merkitsevää suhdetta hoitavaan aikuiseen. Ryhmissä, tämä harvoin mahdollista ja niin tyydytään vain selviytymiseen. Jokaisen äidin tulisi todella seurata riittävän pitkään päiväkodin toimintaa että pystyisi arvioimaan mitkä mahdollisuudet päiväkodilla on huomioida pienten tarpeita.

Onkohan sitten aikaa edes luovalle, vapaalle leikille? Sehän on todistetusti se tärkein asia perustutrvallisuuden lisäksi, mikä muokkaa aivojen käyttöä, älykkyyttä, stressinsietokykyä, ongelmanratkaisukykyä? Mitä enemmän vapaata leikkiä lapsuudessa, sitä luovempia ja älykkäitä aikuisia näistä tulee.

Nyt ovat molemmat aivan ihanissa yksityisissä päiväkodeissa. Toisesta maksan hieman enemmän ja toki kuskaamme molemmat, eli pitää olla valmis löytämään se ihannepäiväkoti muualta, kuin lähipäiväkodista. Mutta on kyllä sen arvoista! Henkilökuntaa on tarpeeksi ja se on pysyvästi aina sama, ei tuntemattomia sijaisia. Syöminen onnistuu pienryhmissä ja ohjelmaa ja retkiä on paljon! Esikoisen tarhassa kaikki opettajat ovat koulutukseltaan lto ja se kyllä näkyy. Toimintaa on niin paljon, että eivät mitenkään ehtisi ulkoilla kaksi kertaa päivässä ja tähän olen erittäin tyytyväinen. Eivät myöskään nuku päiväunia ollenkaan (ovat kaikki yli 4v, enemmistö 5-6v). Tämä vain esimerkkinä, että asioita voi tehdä erilailla, eikä se ole ollenkaan huonompaa. Olen muutenkin sitä mieltä, että päiväkodeille pitäisi antaa enemmän vapauksia kehitellä niitä omia toimintatapoja, olisi kaikille paljon mielekkäämpää.

yllätyin, kun lapsi ilmoitti kuorivansa itse perunansa. Oli päiväkodin täti opettanut :) Meidän päiväkodissa harjoittelevat hyviä pöytätapoja (pakko myöntää jopa parempia kuin kotona) ruokailun aikana.

Onkohan sitten aikaa edes luovalle, vapaalle leikille? Sehän on todistetusti se tärkein asia perustutrvallisuuden lisäksi, mikä muokkaa aivojen käyttöä, älykkyyttä, stressinsietokykyä, ongelmanratkaisukykyä? Mitä enemmän vapaata leikkiä lapsuudessa, sitä luovempia ja älykkäitä aikuisia näistä tulee.

Nyt ovat molemmat aivan ihanissa yksityisissä päiväkodeissa. Toisesta maksan hieman enemmän ja toki kuskaamme molemmat, eli pitää olla valmis löytämään se ihannepäiväkoti muualta, kuin lähipäiväkodista. Mutta on kyllä sen arvoista! Henkilökuntaa on tarpeeksi ja se on pysyvästi aina sama, ei tuntemattomia sijaisia. Syöminen onnistuu pienryhmissä ja ohjelmaa ja retkiä on paljon! Esikoisen tarhassa kaikki opettajat ovat koulutukseltaan lto ja se kyllä näkyy. Toimintaa on niin paljon, että eivät mitenkään ehtisi ulkoilla kaksi kertaa päivässä ja tähän olen erittäin tyytyväinen. Eivät myöskään nuku päiväunia ollenkaan (ovat kaikki yli 4v, enemmistö 5-6v). Tämä vain esimerkkinä, että asioita voi tehdä erilailla, eikä se ole ollenkaan huonompaa. Olen muutenkin sitä mieltä, että päiväkodeille pitäisi antaa enemmän vapauksia kehitellä niitä omia toimintatapoja, olisi kaikille paljon mielekkäämpää.

Ei ole paha asia, vaan aivan loistava päiväkoti! On ihan varmasti laadukkaampaa, kuin missä tahansa keskivertopäiväkodissa. Ulkoilevat keskellä päivää, siis silloin, kun muualla nukutaan. Näin jää sekä aamupäivään, että iltapäivään paljon aikaa leikille, askartelulle, koetukselle, laululla, retkille, jumpalle jne. Ja ei ole omaa pihaa, eli ulkoilevat eri puistoissa, luonnossa, pulkkamäessä, hiekkarannalla jne.

ja on opeja ja hoitajia, mutta resurssit ovat aika pienet ja käyttökate pitää olla mahdollisimman iso...



Yleensä se toiminta on aamulla ennen ruokaa ja ruokalevon jälkeen. Ehkä osuit huonoon aikaan, koska kyllä meillä tarhassa oli vaikka mitä hauskaa..

niin tuollaistahan se just on. En usko, että kotona olisi yhtään sen ihmeempää meno, jos lapsia olisi tuo määrä ja pitäisi vielä ehtiä kaksi kertaa päivässä uloskin, kuten valtaosa vanhemmista haluaa. Jos ulkoillaan, se on muusta toiminnasta pois. Perushoiva vie ihmeen paljon aikaa. Ja päivät halutaan pitää päiväkodeissa kiireettömän oloisina.

Syöminen erikseen ja leikki ja ryhmätoiminta erikseen. Tuohan se on ihan parasta kun asiat tapahtuu ajallaan ja toistuvasti samalla lailla. Rutiinit on lapsen turvallisuutta.

mutta kyllä meillä lapset saa itse ottaa ruokansa, päättää juomisensa (vettä vai maitoa) ja syötyään ottaa itse pastillin. Eli lapsia kannustetaan omiin päätöksiin ja omatoimisuuteen.

Kuvittelepa 20 lasta ottamaan itse ruokansa (mitä kukakin haluaa), valkkaamaan juomansa joka kerta (ja muuttamaan mieltään pari kertaa), ottamaan pastillin kun huvittaa, menemään päivälevolle, kun on valmis... Se vaan ei toimi vaan homma leviää käsiin. Ei aikuiset riitä tuollaisen valvomiseen ja ohjaamiseen.



Mielestäni, kun lapsi menee isoon ryhmään (hankkimaan niitä sosiaalisia taitoja, mitä vanhemmat monesti toivovat), silloin joutuu luopumaan tietystä määrästä yksilöllisyyttä. Molempia ei voi saada isossa ryhmässä nykyisillä henkilökuntamäärillä.



T:lto

Ihan oikeasti! Jos lapset istuvat rauhassa eivätkä huuda ja juokse, niin asiat on hyvin.

Hoitajat varmasti tiesivät jo ennalta kunkin lapsen ruokatavat ja mitä juovat. Ei sitä joka kerta kysellä :)



Hyvältähän tuo kuulosti!

Kai ne olivat sisälläkin välillä? siis leikkivät? joku laulujuttu ja sitten vapaata leikkiä? oliko yhtään sellaista?

Ensiksi ajattelin, että täälläpäs on rauhallista jne.. siis kun lapset nököttivät pöydän ääressä. Nyt tajusin, että ruokaa alkaa tippua vasta kun kaikki (15kpl) lapset istuvat hiljaa ja rauhallisesti omalla (ennalta määrätyllä) paikallaan. Ruoka jaetaan rauhalliseen tahtiin ja ennen kuin viimeinenkin on saanut ruokansa on helposti 10 minuuttia jo vierähtänyt ellei enemmänkin. Kokonaisuudessaan lapset todella istuivat paikoillaan tuon puoli tuntia ruokailun aikana. Ketään ei auteta syömisessä jne.. joten tuntuu hassulta että koko ryhmän pitäisi syödä yhdessä, kun muuten korostetaan pienryhmätoimintaa.



No joo, en nyt mitään kovin ihmeellistä odottanutkaan, mutta on se silti surkeaa miten tahdissa koko päivä päiväkodissa marssitaan. Lapset olivat hyvin omatoimisia, söivät siis täysin itse. Kukaan ei kuitenkaan saanut itse ottaa ruokaa tai edes kantaa sitä pöytään, määritellä annoskokoa tms. Pukeminenkin oli täysin liukuhihnatyötä, lapsille ei annettu edes mahdollisuutta pukea itse, vaan vauhdikkaasti vain ulos.



Päivällä ennen ulkoilua saivat vapaasti leikkiä kahdessa eri huoneessa, kummassakin huoneessa oli yksi hoitaja valvomassa.. ..välipalan jälkeen mentiinkin heti pukemaan ja ulos. Voisi jossain välissä olla sitä pienryhmissä toimimistakin.. Ehkä kerran viikossa tehdään jotain, joten vähänlaistahan se on..



Tiedän, että on toisenlaisiakin päiväkoteja, ainakin olen niistä kuullut.. eräs tuttavaperheenikin sanoi, että lopetti maksullisen muskarin, kun päiväkodissa niin paljon lauletaan, soitetaan kannelta jne.. että tuntui tyhmältä vielä erikseen viedä harrastuksiin. Olen kuullut myös nassikkapainista tms.. tai että kerran viikossa on liikuntahetki..



-ap

ryhmässäni lapset hakevat itse ruokansa (3-5v) ja kaikesta kysytään: perunoiden määrästä, salaatin määrästä ja mihin kastikkeen haluaa. Useat lapset syövät paremmin, kun ruoka on selkeästi erikseen ei yhteen mätettynä. 6v annostelevat ruokansa itse. Myös 1-2v kysytään millainen annos tehdään. Osallistuvat miten osaavat:) Osa jo osaa pyytää paljon lihapullaa tai paljon makkaraa...näille pienille annokset viedään pöytään.

Meistä aikuisista on myös tärkeää, että ruokailuhetki on leppoisa ja siihen varataan aikaa. Myös se, että aikuiset syövät yhdessä lasten kanssa on tärkeää.

t.lto Hki

Harmi jos ei ollut toimintaa, mutta et nyt ehkä silti nähnyt ihan kaikkea vielä. Joskus on rauhallisempi viikko, sitten on taas haipakkaa. Nyt on vuoden alku, ja toiminta voi olla vielä hiljaisempaa.



Kuulostaa kyllä oudolta, ettei lapset edes pukeneet itse. Mutta monesti minustakin on viisasta ainakin jossain määrin päättää lasten puolesta se annos, jos tuntee lapset ja tietää että muutoin lapsi ei ottaisi mitään tms. Eli ehkä henkilökunta tunsi lapset niin hyvin?



Ja noihin on monesti syynsä, eli tähän tapaan on tämän ryhmän kanssa päädytty, koska muuten on vaikka ollut juoksentelua ja ruoat on lennelleet lattialle niin usein.



Xylitol-pastilleja ei oikeastaan saakaan lapset ottaa itse, koska jos joka lapsi lähmää sinne purkkiin näpeillään leviää taudit äkkiä. Meillä ainakin pastillit antaa lusikalla aikuinen.



lto, äitiyslomalla tosin

esim. omat lapseni ovat molemmat olleet kuvailemassasi pk.ssa. Molemmat ovat nyt aikuisia,tyttö ja poika. Kummallakaan ei ole esim.auktoriteettikammoa, pystyvät ottamaan palautetta molempiin suuntiin vastaan ja molemmat käyneet armejan. Sitä en tiedä mikä on pk:n ansiosta ja mikä kotikasvatuksen, mutta voiii mä rakastan mun hyväkäytöksisiä lapsia.