päiväkodit ovat niin vanhanaikaisia!

No, olisiko pitänyt auttaa?

Selvisikö lapset vai jäikö joku nälkäiseksi?

Hoh hoijaa, jos jokainen lapsi päättäisi itse mitä ottaa ja miten paljon ottaa (ruokaa)... Ehkä kannattaisi hoitaa lapset itse, jos päivähoito ei ole riittävän "yksilöllistä" ja "omatoimistuuteen" kehittävää. Minusta riittävästi omatoimisuutta on se, mitä ylipäätään päivähoidossa olo vaatii tuon ikäiseltä. Ja kuitenkin ne oppivat kaikenlaista omatoimisuutta pukemisessa, syömisessä, leikeissä jne. Minusta tuon ikäisille on hienoa, että ne saadaan rauhoittumaan ruokailuhetkeen ja kaikki syövät rauhassa mitä annetaan. Istuvat ja odottavat rauhassa. Myös päivän rutiinit hyvä asia, jotka tuovat turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta lapselle. Kyllä sitä aikaa ruokailun ulkopuolella jää monenlaiseen leikkiin ja muuhun toimintaan. En oikein tajua, että mikä ongelma onkaan...

Meidän päiväkodissa ryhmässäni (21 lasta) lapset ottavat itse ruuan. Aikuinen toki valvoo sitä vieressä, koska joskus on heitäkin, jotka yrittävät päästä yhdellä herneellä:D



ovat kyllä jo vähintään viisi vuotiaita, mutta toki pientenkin puolella jokaiselta kysytään minkä kokoisen annoksen haluaa.

minun päiväkotiryhnässänni on 23 lasta ja itse jokainen ruokansa ottaa ja leivät voidellaan itse ja maitdonkin saa kaataa itse. Pastillinkin saa hakea omaan tahtiin kun on valmis!!! ja nou problems!!!!

Hoh hoijaa, jos jokainen lapsi päättäisi itse mitä ottaa ja miten paljon ottaa (ruokaa)... Ehkä kannattaisi hoitaa lapset itse, jos päivähoito ei ole riittävän "yksilöllistä" ja "omatoimistuuteen" kehittävää. Minusta riittävästi omatoimisuutta on se, mitä ylipäätään päivähoidossa olo vaatii tuon ikäiseltä. Ja kuitenkin ne oppivat kaikenlaista omatoimisuutta pukemisessa, syömisessä, leikeissä jne. Minusta tuon ikäisille on hienoa, että ne saadaan rauhoittumaan ruokailuhetkeen ja kaikki syövät rauhassa mitä annetaan. Istuvat ja odottavat rauhassa. Myös päivän rutiinit hyvä asia, jotka tuovat turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta lapselle. Kyllä sitä aikaa ruokailun ulkopuolella jää monenlaiseen leikkiin ja muuhun toimintaan. En oikein tajua, että mikä ongelma onkaan...

Ja sen näkee lasten käytöksessä. Tarhattu lapsi ei osaa olla lomalla, koska silloin ei ole rutiinia rutiinin perään vaan eletään elämää, jossa joskus lapsikin saa päättää. Se ei onnistu ilman riehumista, kiukkkua ja huutoa, koska lapsi riehaantuu täysin mahdollisuudesta olla jotain mieltä.

Ja kun lapset usein kotona saavat syödä paljon tai vähän, tuottaa tarhan pakkoruokailu usein myöhemmin bulimiaa ja anoreksiaa.

Lapset tykkäävät omasta paikasta, tuo turvallisuutta ja rauhoittaa. Ihan joka lasta ei voi laittaa kenen tahansa viereen istumaan, esim. allergioiden takia.

Pätevät hoitajat tietävät lapsen syömiset, ei ole järkeä eikä aika akysellä joka kerta ruuan määrästä, hygieniasyistä lapset eivät ota tuokaa itse ainakaan pienten ryhmässä.

Kolmella aikuisella ei ole varaa sooloiluun, hommat tehdään yhdessä. Niin se vaan menee.

-Se mikä vierailevasta aikuisesta näyttää tylsältä on monesti todella tärkeä ja turvallisuutta tuova asia lapselle, kuten se OMA ja ennaltamäärätty paikka pöydän ääressä.



-Ruuan ottamisesta sen verran, että meille tuli kaupungilta ohjeet, että lapset ei saa itse ottaa ruokaansa epidemioiden vuoksi.



-Ruokajuomasta meillä sovittiin vanhemman kanssa, koska jos lapsi juo aina vettä päiväkodissa ja vanhempi luulee hänen juovan maitoa, kalkki täytyy korvata jotenkin. ELi meillä ainakin hoitajat "tietää" mitä lapset juo.



-Sitä ettei lapselta kysytä ruuan määrää, en ymmärrä. Enkä myöskään liukuhihnalla tapahtuvaa pukemista, koska yleensä päiväkodit painottaa omatoimisuutta pukemisessa ja riisumisessa.

tiedän, ettei tämä herätä kauheasti keskustelua, olen ennenkin havainnut sen, että täällä ollaan yleensä tyytyväisiä kovin vähään, mitä tulee lasten päivähoitoon.



Minä ainakin haluaisin, että lapseni oppisi sosiaalisia taitoja, että häntä ohjattaisiin siihen, myös päiväkodissa. Opetettaisiin tekemään monenlaisia asioita. Siksi juuri niin monet pk-ikäiset lapset harrastavat jotain, koska vanhemmat haluavat tarjota mahdollisuuksia. Miksi näitä ei voisi olla päiväkodissa?



Ainakin LTO:t koulutetaan antamaan varhaiskasvatusta, pitämään tuokioita, suunnitelmissa mainitaan, miten päiväkodissa tuetaan lasten kasvua ja kehitystä, on kaikenlaista luonnontieteellistä tai äidinkielen orientaatiota. Kuitenkin totuus näyttää olevan se, että ainoastaan perushoitoon riittää resurssit ja siinäkin marssitaan rutiinilla ja laitostetaan kaikki lapset.



En tarkoittanut, että lapsia olisi pitänyt auttaa ruokailussa, mutta koska kaikki söivät itse, olisi ehkä ollut taitoja vaikka kantaa lautanen pöytään, ottaa itse ruokaa tai ainakin sanoa jotain annoksen koosta tms.



Ja miksi kaikkien pitäisi syödä yhtä aikaa? Miksei voisi syödä vaikka niissä pienryhmissä? Toiset voisivat sillä aikaa tehdä jotain muuta.. Väsyneemmät/hitaammat/perhoset ensin syömään, kun muut ovat vielä ulkona/riisumassa/liikuntahetkessä? Minulle ennakkokeskusteluissa koko ajan puhuttiin näistä pienryhmistä, mutta ei niitä ole vielä näkynyt ollenkaan.



Tuntuisi kyllä siltä, että olisi tarvetta uudelleen miettiä henkilökunnan mitoitusta..esimerkiksi avustajalle tms. olisi ainakin tarvetta.. Hän voisi laitella vaatteita kuivumaan, auttaa pukemisessa/riisumisessa, siivota pöytiä, pestä pottia jne..



Noh.. ehkä tämä tästä.. Minä vain haluaisin, että päiväkodeissa toimittaisiin siten kun niissä suunnitelmissa sanotaan. tällä hetkellä ne ovat vain merkityksetöntä sanahelinää.



-ap

hetimiten perustaa päiväkotiin vanhempainryhmää.



Ajatuksesi ovat hyviä ja niiden puolesta kannattaa siellä puhua. Kun teitä on isompi porukka, saattekin ehkä jotain päiväkodissanne aikaiseksi.



Avustajia tarvittaisiin, mutta se tarkoittaisi sitä, että päivähoitomaksuja pitäisi nostaa, ja sitä tuskin monikaan vanhempi haluaa.

Hoh hoijaa, jos jokainen lapsi päättäisi itse mitä ottaa ja miten paljon ottaa (ruokaa)... Ehkä kannattaisi hoitaa lapset itse, jos päivähoito ei ole riittävän "yksilöllistä" ja "omatoimistuuteen" kehittävää. Minusta riittävästi omatoimisuutta on se, mitä ylipäätään päivähoidossa olo vaatii tuon ikäiseltä. Ja kuitenkin ne oppivat kaikenlaista omatoimisuutta pukemisessa, syömisessä, leikeissä jne. Minusta tuon ikäisille on hienoa, että ne saadaan rauhoittumaan ruokailuhetkeen ja kaikki syövät rauhassa mitä annetaan. Istuvat ja odottavat rauhassa. Myös päivän rutiinit hyvä asia, jotka tuovat turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta lapselle. Kyllä sitä aikaa ruokailun ulkopuolella jää monenlaiseen leikkiin ja muuhun toimintaan. En oikein tajua, että mikä ongelma onkaan...

Ja sen näkee lasten käytöksessä. Tarhattu lapsi ei osaa olla lomalla, koska silloin ei ole rutiinia rutiinin perään vaan eletään elämää, jossa joskus lapsikin saa päättää. Se ei onnistu ilman riehumista, kiukkkua ja huutoa, koska lapsi riehaantuu täysin mahdollisuudesta olla jotain mieltä. Ja kun lapset usein kotona saavat syödä paljon tai vähän, tuottaa tarhan pakkoruokailu usein myöhemmin bulimiaa ja anoreksiaa.

Jos luit viestini: "Kyllä sitä aikaa ruokailun ulkopuolella jää monenlaiseen leikkiin ja muuhun toimintaan." Minusta se on varhaiskasvatuksessa hyvä saavutus, että tuonkokoinen ryhmä saadaan rauhoittumaan ruokahetkeen ja syömään samaan aikaan. Onko siinä jotain ongelmallista, että on säännöllinen päivärytmi? Minusta se on hyvä asia ja sitä monet perheetkin tuntuvat kaipaavan. Mitä siltä ruokatilanteelta sitten pitäisi odottaa?

Ja mikä sana tuokin on, että oikein "tarhattu". Meidänkin lapset ovat "tarhattuja" vähemmän vuoden päivistä kuin mitä ovat kotona. Hoidossakin lapsi saa varmasti päättää _ikätasolleen_ sopivista asioista. Kuten esimerkiksi kummalla lelulla leikki tai mitäs nyt tässä pihalla haluaa tehdä, kumman kaverin kanssa leikkiä. Ei sitä, että mitäköhän nyt haluttais syödä ja millä paikalla ja miten paljon. Huomaatko eron? Lapsi tekee lukuisia päätöksiä ja valintoja joka päivä. Meidän aikuisen näkökulmasta ei välttämättä näytä siltä, ellei nyt saa jokaista hernettä päättää lautasellaan, mutta niin se vain on. Lapsen kehitystason huomioiden päivässä tehtäviä valintoja tulee ihan varmasti riittävästi, vaikkei saakaan valita tarkkaa ruuan määrää ja koska syö ja miten syö ja kenen vieressä syö. Rutiinit luovat turvallisuutta ja varmasti niitä valintoja ja vapaita hetkiä riittää "tarhatunkin" lapsen elämässä ihan riittävästi - ikätasolleen sopivaan tahtiin edeten.

Bulimian ja anoreksian veto mukaan tähän keskusteluun on lähinnä naurettavaa. Tai kertoo ehkä lähinnä siitä, että itselläsi on työstettävää näissä asioissa. Eiköhän koti ja vanhempien oma asenne (ainakin meillä lapset enemmän kotona kuin hoidossa) ole suurimmassa roolissa siinä, millaisia häiriöitä ruokasuhteeseen tulee tai ei tule. Minusta hyvä on, että hoidossa annetaan sellainen normaali annoskoko lapselle ja syö sitten niin paljon kuin jaksaa ja lisääkin saa jos haluaa.

Ota huomioon, että nyt näissä sinun suurissa "päätöksentekoasioissa" puhutaan 2-4 -vuotiaista lapsista. Mieti nyt vähän heidän kehitystasoaankin. On ihan naurettavaa väittää, että lapselle koituisi jotain ongelmia, ellei hän tuon ikäisenä saa Päättää asioista ja "olla jotain mieltä". Kuten sanoin, lapsi päättää päivän aikana hirveän määrän asioita, joita aikuinen ei edes tiedosta valinnoiksi (koska meillä ne tapahtuvat automaattisesti). Ja lapsi on myös montaa mieltä ja saa tuoda esiin mielipiteitään, mutta aikuisen tehtävä on laittaa rajat sille, missä asioissa lapsi päättää ja missä ei. Se tuo lapsellekin turvallisen tunteen, että aikuinen tietää missä mennään eikä hän ohjaa koko laivaa. Hänellä on kuitenkin joka tapauksessa miljoona asiaa opittavana..

vanha klisee:

rajat on rakkautta:)

tiedän, ettei tämä herätä kauheasti keskustelua, olen ennenkin havainnut sen, että täällä ollaan yleensä tyytyväisiä kovin vähään, mitä tulee lasten päivähoitoon. Minä ainakin haluaisin, että lapseni oppisi sosiaalisia taitoja, että häntä ohjattaisiin siihen, myös päiväkodissa. Opetettaisiin tekemään monenlaisia asioita. Siksi juuri niin monet pk-ikäiset lapset harrastavat jotain, koska vanhemmat haluavat tarjota mahdollisuuksia. Miksi näitä ei voisi olla päiväkodissa? Ainakin LTO:t koulutetaan antamaan varhaiskasvatusta, pitämään tuokioita, suunnitelmissa mainitaan, miten päiväkodissa tuetaan lasten kasvua ja kehitystä, on kaikenlaista luonnontieteellistä tai äidinkielen orientaatiota. Kuitenkin totuus näyttää olevan se, että ainoastaan perushoitoon riittää resurssit ja siinäkin marssitaan rutiinilla ja laitostetaan kaikki lapset. En tarkoittanut, että lapsia olisi pitänyt auttaa ruokailussa, mutta koska kaikki söivät itse, olisi ehkä ollut taitoja vaikka kantaa lautanen pöytään, ottaa itse ruokaa tai ainakin sanoa jotain annoksen koosta tms. Ja miksi kaikkien pitäisi syödä yhtä aikaa? Miksei voisi syödä vaikka niissä pienryhmissä? Toiset voisivat sillä aikaa tehdä jotain muuta.. Väsyneemmät/hitaammat/perhoset ensin syömään, kun muut ovat vielä ulkona/riisumassa/liikuntahetkessä? Minulle ennakkokeskusteluissa koko ajan puhuttiin näistä pienryhmistä, mutta ei niitä ole vielä näkynyt ollenkaan. Tuntuisi kyllä siltä, että olisi tarvetta uudelleen miettiä henkilökunnan mitoitusta..esimerkiksi avustajalle tms. olisi ainakin tarvetta.. Hän voisi laitella vaatteita kuivumaan, auttaa pukemisessa/riisumisessa, siivota pöytiä, pestä pottia jne.. Noh.. ehkä tämä tästä.. Minä vain haluaisin, että päiväkodeissa toimittaisiin siten kun niissä suunnitelmissa sanotaan. tällä hetkellä ne ovat vain merkityksetöntä sanahelinää. -ap

...ohjaittaisiin... opetettaisiin... harrastettaisiin.. luonnotieteitä... äidinkieltä... Siis onko nyt kyse 2-4 -vuotiaista vai koululaisista?

Tarkoitat siis, että pienten lasten kanssa pitäisi _suorittaa_ kaikenlaista koko ajan ja jokaisessa arkipäivän vaiheessa? Tiedätkö, että lapsi (juuri vaikka 2-4 -vuotias) oppii ihan valtavasti koko ajan ja joka päivä vain elämällä normaalia elämää ja arkea - juuri vaikka siellä päiväkodissa tai sitten kotona? Ihan ilman jatkuvaa ohjaamista ja opettamista ja suorittamista. Jotain jatkuvaa valmennustako lasten elämä pitäisi olla joka päivä? Tavoitteellista "couchaamista" äidinkieleen tai luonnontieteisiin? Jos olet tutustunut lapsen kehitykseen, tietäisit, että lasta kehittää juuri se yhdessäolo, yhdessä tekeminen, pikku hiljaa sääntöjen ja päivärytmin oppiminen jne. Lapsille luetaan satuja (se on sitä äidinkieltä) ja lapsi kyllä todellakin oppii sosiaalisia taitoja päivähoidossa, mutta tiedätkö - ei sekään mitään jatkuvaa valmentamista vaadi, vaan se tapahtuu osana normaalia arkea. Nyt vaikuttaa, että vaadit liian paljon liian nopeasti... Ehkä ymmärrät, kun lapsesi on isompi. Sitten sille lapsuuden ihmettelylle osaa antaa arvoa.

Hoh hoijaa, jos jokainen lapsi päättäisi itse mitä ottaa ja miten paljon ottaa (ruokaa)... Ehkä kannattaisi hoitaa lapset itse, jos päivähoito ei ole riittävän "yksilöllistä" ja "omatoimistuuteen" kehittävää. Minusta riittävästi omatoimisuutta on se, mitä ylipäätään päivähoidossa olo vaatii tuon ikäiseltä. Ja kuitenkin ne oppivat kaikenlaista omatoimisuutta pukemisessa, syömisessä, leikeissä jne. Minusta tuon ikäisille on hienoa, että ne saadaan rauhoittumaan ruokailuhetkeen ja kaikki syövät rauhassa mitä annetaan. Istuvat ja odottavat rauhassa. Myös päivän rutiinit hyvä asia, jotka tuovat turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta lapselle. Kyllä sitä aikaa ruokailun ulkopuolella jää monenlaiseen leikkiin ja muuhun toimintaan. En oikein tajua, että mikä ongelma onkaan...

Ja sen näkee lasten käytöksessä. Tarhattu lapsi ei osaa olla lomalla, koska silloin ei ole rutiinia rutiinin perään vaan eletään elämää, jossa joskus lapsikin saa päättää. Se ei onnistu ilman riehumista, kiukkkua ja huutoa, koska lapsi riehaantuu täysin mahdollisuudesta olla jotain mieltä. Ja kun lapset usein kotona saavat syödä paljon tai vähän, tuottaa tarhan pakkoruokailu usein myöhemmin bulimiaa ja anoreksiaa.

Jos luit viestini: "Kyllä sitä aikaa ruokailun ulkopuolella jää monenlaiseen leikkiin ja muuhun toimintaan." Minusta se on varhaiskasvatuksessa hyvä saavutus, että tuonkokoinen ryhmä saadaan rauhoittumaan ruokahetkeen ja syömään samaan aikaan. Onko siinä jotain ongelmallista, että on säännöllinen päivärytmi? Minusta se on hyvä asia ja sitä monet perheetkin tuntuvat kaipaavan. Mitä siltä ruokatilanteelta sitten pitäisi odottaa? Ja mikä sana tuokin on, että oikein "tarhattu". Meidänkin lapset ovat "tarhattuja" vähemmän vuoden päivistä kuin mitä ovat kotona. Hoidossakin lapsi saa varmasti päättää _ikätasolleen_ sopivista asioista. Kuten esimerkiksi kummalla lelulla leikki tai mitäs nyt tässä pihalla haluaa tehdä, kumman kaverin kanssa leikkiä. Ei sitä, että mitäköhän nyt haluttais syödä ja millä paikalla ja miten paljon. Huomaatko eron? Lapsi tekee lukuisia päätöksiä ja valintoja joka päivä. Meidän aikuisen näkökulmasta ei välttämättä näytä siltä, ellei nyt saa jokaista hernettä päättää lautasellaan, mutta niin se vain on. Lapsen kehitystason huomioiden päivässä tehtäviä valintoja tulee ihan varmasti riittävästi, vaikkei saakaan valita tarkkaa ruuan määrää ja koska syö ja miten syö ja kenen vieressä syö. Rutiinit luovat turvallisuutta ja varmasti niitä valintoja ja vapaita hetkiä riittää "tarhatunkin" lapsen elämässä ihan riittävästi - ikätasolleen sopivaan tahtiin edeten. Bulimian ja anoreksian veto mukaan tähän keskusteluun on lähinnä naurettavaa. Tai kertoo ehkä lähinnä siitä, että itselläsi on työstettävää näissä asioissa. Eiköhän koti ja vanhempien oma asenne (ainakin meillä lapset enemmän kotona kuin hoidossa) ole suurimmassa roolissa siinä, millaisia häiriöitä ruokasuhteeseen tulee tai ei tule. Minusta hyvä on, että hoidossa annetaan sellainen normaali annoskoko lapselle ja syö sitten niin paljon kuin jaksaa ja lisääkin saa jos haluaa. Ota huomioon, että nyt näissä sinun suurissa "päätöksentekoasioissa" puhutaan 2-4 -vuotiaista lapsista. Mieti nyt vähän heidän kehitystasoaankin. On ihan naurettavaa väittää, että lapselle koituisi jotain ongelmia, ellei hän tuon ikäisenä saa Päättää asioista ja "olla jotain mieltä". Kuten sanoin, lapsi päättää päivän aikana hirveän määrän asioita, joita aikuinen ei edes tiedosta valinnoiksi (koska meillä ne tapahtuvat automaattisesti). Ja lapsi on myös montaa mieltä ja saa tuoda esiin mielipiteitään, mutta aikuisen tehtävä on laittaa rajat sille, missä asioissa lapsi päättää ja missä ei. Se tuo lapsellekin turvallisen tunteen, että aikuinen tietää missä mennään eikä hän ohjaa koko laivaa. Hänellä on kuitenkin joka tapauksessa miljoona asiaa opittavana..

Lapselle on hyvin tärkeää saada päättää omasta kehostaan. Lapsen pitää päästä vessaan, kun pissattaa ja saada valita, paljonko syö ja mitä syö. Ne ovat hyvin tärkeitä päätöksiä, joiden tekemisestä on lapselle enemmän hyötyä kuin haittaa. Googlaa anorexia and daycare niin saat asiasta lisää tietoa (google scholarin kautta, siellä on tieteellisiä artikkeleja asiasta).

Lapset puolesta päätetään syömiset viikossa tarhassa 15 kertaa, kotona lapsi syö 20 kertaa (jos oletetaan, että saa 5 krt/vrk ruokaa). Totta, lapsi syö kotona useammin kuin tarhassa, mutta ei suinkaan huomattavasti useammin. Lapsille ei ole olemassa mitään normaalia annoskokoa,kyllä ne ovat erittäin yksilöllisiä!

Tiedän kaltaisesi vanhemmat, jotka eivät anna lapsen päättää mistää, koska siten saa mahdollisimman pitkään käyttää valtaansa lapseen. Mielipiteet saa sanoa, mutta mikään ei muutu. Kannattaa katsoa lapsen käsivarsia, jossain vaiheessa niihin alkaa ilmestyä haavoja. Nuorelle tulee tarve saada määrätä ja hallita edes jotain, kipua ja verta.

tiedän kyllä, että resurssit eivät riitä kovin yksilölliseen huomioimiseen, mutta onko se joku kiveen hakattu juttu? Minusta ryhmän lapsimäärä voisi pienentää ja/tai henkilökuntamäärää lisätä. Tässä päiväkodissa ei kyllä anneta kovin paljon tilaa yksilöllisyydelle.



Esimerkiksi sisälle tultiin yhtä aikaa, vaikka muutamalla lapsella oli hyvä leikki kesken. Ei se kauheasti vaatisi suunnitelmaa, jos osa ryhmästä menisis sisälle riisumaan ja osa vielä jäisi vähäksi aikaa jatkamaan hyvin sujuvia leikkejä. Lisäksi eteisessä huhkitaan taas lapset liukuhihnalla pois vaatteista, luulisi, että olisi helpompaa jos olisi vähemmän lapsia, voisi lapsetkin saada aikaa omatoimiselle riisumiselle tms..



Näissä hoitotilanteissa ei henkilökunta ehtinyt mitään jutella lasten kanssa, ei yrittää opastaa lapsia itse riisumaan (vaikka"avaa vetoketju, nyt käsi pois hihasta.."), ei nimeä kehonosia, juttele ulkoleikeistä tai mitään muutakaan. Tehokaasti saivat kaikki lapset pois vaatteista, käsienpesun ja vessan kautta istumaan omalle paikalleen odottamaan, että muut selviävät samasta "systeemistä" läpi.



Ei ole lapsilla mitään vessarauhaa.. minusta se on kurjaa. Meillä kotona saa katsella kirjoja samalla kun istuu potalla. Niin hyvää palvelua ei ehkä tarvita, mutta mitenkäs istut vessassa jos 14 muuta lasta häärää ympärillä, pesee käsiä, odottaa potan vapautumista, vaipan laittoa tms..?



Tälläisiin pieniin asioihin kiinnitin huomiota.. siis siihen että päivä oli lähinnä pieniä hetkiä vapaata leikkiä (siis täysin ilman ohjausta) ja sitten hoitotilanteita, joissa koko ryhmä hoidettiin yhdessä tehokkaan systeemin läpi.



niin, minä kyllä olisin valmis maksamaan korkeampaa päivähoitomaksua, jos myös laatu paranisi.

-ap

Erittäin hyvä, että lapset oppivat syömään rauhallisesti ja itse. Ruokailu ei ole leikkiaikaa, ja tuohonhan liittyvät kiinteästi hyvät pöytätavatkin - pöydässä ei riehuta. Miksi ihmeessä tuo on jotenkin negatiivista, että lapset tottelevat ja tehdään niin kuin on sovittu? Mitä siellä sitten ptiäisi tapahtua? Syöttää jokainen lapsi erikseen, vaikka 4-vuotias on jo täysin kykenevä syömään itse alusta loppuun? Maanitella jokaista syömään ja leikkiä vähän siinä ohella? En ymmärrä.

Muuten en jaksa nyt aiheesta vängätä, mutta päiväkodissa lapset eivät voi ruokailla eri aikaan, koska ruoka on ensinnäkin valmista/lämmintä tiettyyn aikaan ja toiseksi tiskit pitää ehtiä tiskata ennen seuraavan ruokailun valmisteluja jne. Keittiössä yleensä on vain yksi työntekijä, sinänsä ihme että isojenkin päiväkotien ruokailut sujuvat niinkin kivasti kuin sujuvat.

pieniä ryhmiä ollaan lopettamassa. Ei ole kannattavaa pitää niitä.



Ihan Kaupungin päivähoidon johtajaa tuossa siteeraan.

Miten 2-vuotiaat voisivat ottaa ruoan itse? Siinähän olisi puolet lattialla, annokset joko liian pieniä tai suuria, eikä ruokarauhasta olisi tietoakaan. Sama koskee 3-vuotiaita ja vielä 4-vuotiaitakin. Yhteen ruokailuun menisi suunnilleen koko päivä, kun pienet ottaisivat itse siellä ruokaa. Kenen kotonakaan muka 2v ottaa itse kattilasta ruokaa?



Hyvät pöytätavat eli tässä tapauksessa hiljaa ja rauhassa istuminen on ruokailun a ja o. Vai pitäisikö siinä pöydässä saada riehua ja leikkiä? Toimitaanko ap teillä niin kotona? Ihan ihmeellisiä mielipiteitä.

todettu olevan suuria vaihteluita. Joissakin saadaan aikaseksi paljon lapsilähtöisempää, lapsen aloitteisiin vastaavaa ja lapsen tunnetarpeitakin huomioivaa varhaiskasvatusta ihan samoilla ulkoisilla resursseilla kuin jossain muualla.



Toki ryhmäkoot pitäisi olla pienemmän ja siten henkilökuntaa enemmän, jotta ihan oikeasti voitaisiin toteuttaa toimintasuunnitelmien idealistisia tavoitteita täysimääräisesti.



Paljon on kiinni myös ihmisen kekseliäisyydestä, asenteista ja osaamisesta. Mitä korkeammin koulutettu henkilökunta, sen laadukkaampaa yleensä hoito on. Kannatan vanhaa hyvää käytäntöä, että jokaisessa ryhmässä olisi 2 lto:ta, niin oli ennen - miksei siihen enää olisi varaa?

nykyajan lapset tarvitsevat eli rutiineja ja sitä etteivät itse joudu joka asiasta päättämään. Arkipäiväisyys on turvallista. Etkö ole lukenut viimeisimpiä artikkeleita nykyajanlasten urvattomuudesta ja narsismin kehittymisestä.