Uusperhe ja miehen tytär

Mutta voisit yrittää puhua, että tapaamiset olisivat säännöllisiä. esim joka ti ja la

Minusta ap:lla on pointti: Lapsi tarvii säännöllisyyttä ja mielestäni kyllä selvän kodinkin. Lapsen käytöshäiriöt päiväkodissa viittaavat sisäiseen hämmennykseen. Johtuu ehkä tästä uudesta tilanteesta? Hienoa on, että äiti haluaa ottaa lastaan, mutta mitä on taustalla? Siis miksi lapsi on jäänyt isälleen ja äiti ei ole pahemmin tavannut? Ehkä lapsi kokee joutuneensa jo kerran hylätyksi ja nyt on entistä pahemmin sekaisin. Äiti taas ei pidä rajoja, koska tavallaan haluaa korvata entistä käytöstään. En tiedä, mutta tämä on arvailua.



En osaa antaa yhtä neuvoa. Ehkä perheneuvola auttaisi?

Milläköhän perusteella sinä kiellät lapsen biologista äitiä tapaamasta lasta??? Ellei asiaan ole oikeuden päätöstä siitä, ettei äiti ole kykyenevä hoitamaan lastaan, pitäisin sinuna kitani vivsusti kiinni!

Ja olen iloinen, että KERRANKIN joku aikuinen ajattelee LAPSEN PARASTA ja OIKEUKSIA. Tässäkin ketjussa vaahdotaan vain ÄIDIN OIKEUKSISTA. Eikö todella lapsella ole oikeus säännölliseen elämään.

Oma veljeni on eronnut ja hänellä on ex-vaimonsa kanssa tehdyn pojan huoltajuus. Ex-vaimosta ei ollut äidiksi, mutta kun uusi vaimo astui kuvoihin, alkoi ex-vaimo vaatimaan poikaa itselleen harva se päivä, vaikka oli sovittu, että poika käy lomilla ja tiettyinä viikonloppuina äidillään. Tämän pompottelun seurauksena pojan käytös muuttui aggressiiviseksi ja koulu alkoi mennä alamäkeä.

Tästä opimme, että säännöllisyys on pienen lapsen paras keino selviytyä vanhempiensa erosta ja muuttuneesta kotitilanteesta.

Tytön isä ja äiti voisivat käydä päiväkodin hoitajien kanssa keskustelemassa, miltä siellä näyttää ja miten kannattais järjestää tytön elämää.

Ap tuntui olevan huolissaan tytöstä, kun häntä pompotellaan paikasta toiseen parin päivän välein. Tyttöhän on itsekin kärsinyt tilanteesta. Lapsi tarvitsee turvallisia rajoja ja säännöllisyyttä elämäänsä.



Ilmeisesti kysymys on yhteishuoltajuudesta, avi kuinka? Jos äiti nyt haluaa pitää lasta useammin luonaan, olisi ehkä aika sopia uusista pelisäännöistä. Esimerkiksi viikko teillä, viikko meillä niin että lapsi kerkeää toottua siihen missä nyt asutaan. Ja että näissä sovituissa tapaamisasioissa pysyttäisiin. pelottavaa sekin on lapselle jos koskaan ei tiedä missä ensi yö nukutaan...

kiinni tytön parhaasta. Jos joku on sitä mieltä että lapsen äidillä on OIKEUS tavata lasta vaikka joka toinen päivä, niin sitten on... tosin kun tytöltä kysyy että no mitäs teitte äidin kanssa, niin usein tyttö vastaa että ei mitään kun äiti vaan nukkui koko ajan. Tai kuulemme että oikeasti häntä onkin hoitanut hänen mummonsa, ei äitinsä. Tyttö asuu MEILLÄ, ja ME olemme vastuussa hänen henkisestä kehityksestään. Kun tyttö on pitempiä jaksoja meidän kanssamme, hän saattaa kertoa rakastavansa minua. Mutta muuten tytön elämä on ihan sekaisin.

Vaikka tyttö asuukin luonanne. Näin se vaan on, ellet ole sitten virallisesti tytön huoltaja. Itte tiedän, etten minä ainakaan voi millään tapaa puuttua oman tytärpuolen " asioihin" vaikka hän pieni onkin. Monesti olisi mieli tehnyt, mutta kun en ole virallisesti huoltaja ei voi tehdä mitään. Onhan se hienoa, että jaksat noinkin paljon välittää. Mutta pääsääntöisesti et voi määrätä lasta millään tapaa tapaamisasioissa, etkä puuttua niihin. Ikävää kun se onkin.

Vierailija:

kiinni tytön parhaasta. Jos joku on sitä mieltä että lapsen äidillä on OIKEUS tavata lasta vaikka joka toinen päivä, niin sitten on... tosin kun tytöltä kysyy että no mitäs teitte äidin kanssa, niin usein tyttö vastaa että ei mitään kun äiti vaan nukkui koko ajan. Tai kuulemme että oikeasti häntä onkin hoitanut hänen mummonsa, ei äitinsä. Tyttö asuu MEILLÄ, ja ME olemme vastuussa hänen henkisestä kehityksestään. Kun tyttö on pitempiä jaksoja meidän kanssamme, hän saattaa kertoa rakastavansa minua. Mutta muuten tytön elämä on ihan sekaisin.

Toivottavasti kaikki järjestyy! Oli kuitenkin ihana lukea kirjoituksesi, joskus ihmettelen löytyykö mistään äitipuolia jotka todella rakastavat puolisonsa lapsia. Niin monesti täällä saa vaan lukea aivan päinvastaista kantaa. Tsemppiä sinulle, tyttö on onnekas saadessaan kaltaisesi ihmisen perheeseensä!

t:9

Vierailija:

Vaikka tyttö asuukin luonanne. Näin se vaan on, ellet ole sitten virallisesti tytön huoltaja. Itte tiedän, etten minä ainakaan voi millään tapaa puuttua oman tytärpuolen " asioihin" vaikka hän pieni onkin. Monesti olisi mieli tehnyt, mutta kun en ole virallisesti huoltaja ei voi tehdä mitään. Onhan se hienoa, että jaksat noinkin paljon välittää. Mutta pääsääntöisesti et voi määrätä lasta millään tapaa tapaamisasioissa, etkä puuttua niihin. Ikävää kun se onkin.

Lapsen isänä miehellä on kuitenkin oikeus vaikuttaa tytön asioihin. Ja jos tyttö voi huonosti, se on suorastaan hänen velvollisuutensa.

Lapsesta on pääasiallisessa vastuussa ne keiden luona asuu. Näinhän se on luonnollisintakin, miten sellainen voi olla vastuussa, joka asuu muualla? Kun lapsi alkaa oireilemaan (kiusaa, pissaa sänkyyn, yms.) niin viimeistään silloin minä ainakin koen velvollisuudekseni pistää stopin toisen pompottamiselle. Mieskin lupasi jutella äidin kanssa säännöllisyydestä, saa nähdä toteutuuko.

Ja nämä tapaamiset voivat loppua taas pitkäksi aikaa, sillä tytön äiti sanoi alkavansa opiskelemaan ja koska muka kaikki viikonloput menee töissä ei voi tavata.... että silleen. Ja joskus sanoo että ei voi muka pomoltaan vaatia KOSKAAN (on peräti mäkkärissä töissä) sellaista vuoroa että tapaaminen onnistuisi.

Minä rakastan tyttöä, enkä halua että joutuu enää kärsimään.



Ap

tytön äiti kovin vastuuntuntoiselta vaikuta jos kerra tyttö päätynyt isälle. Tuntuu olevan mustis tms koska nyt kun isällä uusi haluaa nähdä tyttöä enemmän. Olen täysin ap:n puolella, tässä tilanteessa äitipuoli on ehkä se parempi. Lähipiiristä on kokemuksia siitä, ettei äiti aina tajua lapsensa parasta vaan on erittäin itsekäs.

i sovitut rajat myös. Todellakaan ei ole hyväksi lapselle jokatoinenpäivä vaikka olla äidillä, jos kerran reagoi noinkin vahvasti. Lapsen parasta pitää hakea eikä äidin oikeuksia. Sitten kun lapsi isompi onnistuukin ehkä helpommin tuollainen tiivis " pomppiminen" paikasta toiseen. Mut nyt jos lapsi selvästi kaipaa säännöllistä rytmiä, se hälle suotakoon.

Biologisesta äidistä ei saa koskaan sanoa pahaa sanaa. Jos tässä tilanteessa olisikin ollut puhe biologisesta ISÄSTÄ, niin jo olisi toinen ääni kellossa siitä kuin huolimaton ja itsekäs biologinen isä on kun sekoittaa lapsensa rytmin jne.

Uskon että huumeäitikin rakastaisi lastaan, mutta silti lapsen on parempi asua sijaisperheessä! (ja toi ei ollut vertaus) Vielä pahempaa on äidit (ja isät) jotka eivät välitä lapsensa henkisestä puolesta. Niin kauan kuin lapsi on pieni, häntä tulee suojella. Minä vaan satun olemaan niinkin ikävässä roolissa kuin äitipuolena.... mitä sitten jos lapselle sattuisi jotakin? Alkaisi oirehtimaan enemmän, tai olisi lopun elämää onneton. Auttaisiko selittely miten tällä biologisella äidillä piti olla Oikeus tehdä mitä huvittaa..

Ap

mulla on sellanen tilanne, että isä hoitaa lastamme silloin kun olen iltavuorossa, mutta hän vie tytön tyttöystävänsä luokse kaikiks illoiks, muuten ei suostu hoitamaan. Isä ei vietä lapsemme kanssa siellä aikaa vaan tyttö laitetaan leikkimään uuden tyttöystävän lapsen kanssa. Mulla ei ole mitään uutta muijaa vastaan mutta olen ollut hieman huolissani siitä että tekeekö se hyvää lapsellemme ja vielä pitkän eskaripäivän jälkeen? Isän tyttöystävä on itse antanu toisen lapsensa lapsen isän luokse kokonaan asumaan että tuskin mikään rakastava äitipuoli lapsellemme on jos ei edes omaa hoida

Ja oireileeko lapsi mitenkään, vai onko hän onnellinen?

vaikea sanoa oireileeko. On hän muuttunut hieman mutta en tiedä johtuuko esikoulusta, joka alkoi samaan aikaan kun tämä homma. Olen jutellut isän kanssa tästä mutta hän ei usko mitään mitä sanon. Mihinköhän kannattaisi ottaa yhteyttä ja kysyä. Olishan se mun työssäkäymisen kannalta hyvä asia jos lapsi voi siellä olla mutta olen huolissani siitä miten se vaikuttaa