Uskaltaisiko antaa 12v tytön olla yksin kotona

Tulisiko vaikka joku kaveri yökylään tai pääsisikö tyttö kaverille?

jonka hätätapauksessa antaisin olla yksin kotona. Tosin pitäisi olla aikamoinen hätä. Itse olen tuon ikäisenä ollut öitä kotona ja hyvin pärjännyt, mutta jälkikäteen ajatellen ei ollut kivaa (nyt yksinäisen lapsuuden jälkeen nautin, kun kotona on aina elämää).



Meillä on myös 15v, jota en olisi jättänyt 12 v yksin kotiin enkä jättäisi vieläkään

Pelkäsin itse 13-vuotiaana olla yksin kotona varsinkin yöllä.

Juu..? Voisit toki kysuä tytöltä, haluaako hän

jonkun kaverin siksi yöksi. (;

kaveri kylään yöksi olisi varmaan helpompaa. Tai jos hän pääsisi jonkun luo yöksi. Illalla alkaa aina vähän pelottaa oudot äänet vaikka päivällä olisi miten rohkea ja reipas.

on 12v poika ollut yötä meillä kotona luokkakaverinsa kanssa kahdestaan. Hyvin on mennyt. Yksin ei halunnut jäädä, eikä lähteä meidän mukaan. Olisiko teillä tuollaista vaihtoehtoa? Meillä poika usein iltoja yksin ja tuntuu ok- talon äänet jotenkin vaivaavan pimeän aikaan vaikka ei suoranaisesti myönnäkään että pelottaa. Luultavasti mielikuvitus vähän turhan vilkasta. :)

12-vuotias on vielä lapsi, vaikka olisi kuinka järkevä. 12-vuotias tuntee pelkoa ja turvattomuutta, vaikka ei sitä näyttäisikään.

15-vuotiaana aikasintaan..

Luultavasti pelkäisi olla yksin kotona, vaikka aluksi olisikin innoissaan ja niin isoa tyttöä. Minua pelottaa vieläkin olla yksin kotona, teininä se olisi ollut ihan hirveää.

Eikö lapsi voi mennä sukulaisille tai kavereille yökylään?



Heittellejättö jättää yksin.



Missä vanhemmat ovat?

olla yötä yksin kotona. Enkä usko, että edes kaverin ja 11v siskon kanssa uskaltaisi. Kyseisellä 12v:lla on hyvin vilkas mielikuvitus ja siksi pelkää helposti yöllä.



Mutta jos lapsi ei pelkää ja on vastuuntuntoinen, niin voisin kaverin kanssa jättää. En aivan yksin.

yksin kotona. Ei mitään hätää eikä hässäkkää. Ei ees soittanu kertaakaan.



Mut meillä nyt sattuu olemaan tosi reippaat lapset :)



Omatoimisia pienestä pitäen ja tottuneet olemaan yksinään tai keskenään kotona. Ykskään ei ole ikinä ees mihinkään iltapäiväkerhoihin suostunu alakouluikäsenä. Kotona kuulema paljon parempi ja kivempi olla.

Onpa tosiaan kiva, että teillä on noin omatoimiset lapset, että vallan viikonlopun ollut kotona 11-v.



Minua aina naurattaa nämä äidit, jotka hehkuttavat lapsen omatoimisuudella. Juuri tämän ajan ongelma on, kun lapsi joutuu selviämään yksin ilman aikuista. Joo ja ihan varmasti selviää, mutta itse en ikinä jättäisi.

Itse en jätä 12-vuotiastani yksin edes kauppareissun ajaksi, koska ei ole mikään pakko.

Itse en jätä 12-vuotiastani yksin edes kauppareissun ajaksi, koska ei ole mikään pakko.

eikä varmaan myöskään äiti lapselle, kun se kerran pärjää niin hyvin

vähän samaa mutta asiasta poiketen, 11v ei haluaisi aina lähteä mökille vaan haluaisi jäädä jo kotiin yksin; "saisin kerrankin olla rauhassa" on selitys. En ole luvannut vielä, mutta ehkä ensi vuonna ja ei yksin vaan kaverin kanssa sitten ja varmasti jonkun valvonnan alla (naapurin).



Hyvin pärjäisi jo nytkin, osaa tehdä ruokaa jne. Mutta tuntuu se vain jotenkin liian nuorelta. Vaikkakin itse hoisin jo täyspäiväisesti kesälomat siskoni lapsia tuossa iässä :D.

.. että repikää siitä :D Oikein kiva osavaltiolaki.



Mutta joo, olen samaa mieltä kuin aika moni muistakin vastaajista: parasta olisi, jos tyttö pääsisi jollekin kaverilleen yöksi, tai kaveri edes teille. Itse kyllä miettisin aika tarkkaan päästäisinkö lastani yöksi mihinkään missä ei ole aikuisia kotona..



Itselläni on järkevä ja rauhallinen 12v poika, joka nauttii kovasti jos saa joskus olla yksin kotona, rauhassa nuorempien sisarusten mölyltä (teen siis sitä rangaistuksenkin uhalla..). Mutta koko yötä hän tuskin edes suostuisi olemaan yksin. Parin vuoden päästä voisi ehkä olla ajankohtaista. Jos silloinkaan, "salaisten" kotibileiden riski alkaa varmaan silloin olla jo aika korkea..

Kaveri yökylään oisi varmaan mukava, mutta kyllä tuon ikäinen pärjää yksinkin yhden yön. Puhelimet on keksitty.

kun vanhemmat lähtivät tapaamaan sukulaisiansa maalle 400 km päähän. Matka saattoi kestää viikon. Normimeininkiä ja hyvin pärjäsin.



Tosin myös kävelin yksin päiväkotiin 5-vuotiaasta lähtien. Jälkikäteen ajateltuna se oli vanhemmiltani ajattelematonta. Asuimme silloin sellaisessa lähiöslummissa ja joskus sai matkalla pelätä vuokratalojen juoppoja.



Mutta sellaista se 80-luku oli. Vanhempani olivat mallivanhempia, eikä päiväkodissakaan menettelyä tuomittu.