"virikehoitoon"?
Olen nuori kahden (2v. Ja 1v.) pienen lapsen äiti. Olen eroamassa aviomiehestäni, lasteni isästä hänen alkoholiongelmansa takia ja juuri muuttanut lasteni kanssa kolmistaan.
Minulla itselläni on diagnosoitu masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriö. On hyviä, mutta enemmän huonoja päiviä, jolloin en jaksa tehdä kuin ihan välttämättömimmät asiat kuten lasten vaatetus jne. Itseäni en niinä päivinä edes pue, eikä puhettakaan, että lähtisin ulos. Noina päivinä koen aivan valtavaa syyllisyyttä ja ruoskin itseäni siitä miten paska äiti olen ja se vaan lisää pahaa oloa.
Niinpä olen ajatellut laittaa lapseni puolipäivähoitoon, ns. "virikehoitoon" jotta he saisivat nähdä muitakin ihmisiä kuin minut, pääsisivät säännöllisesti ulkoilemaan jne. Sillä välin minä hoitaisin itseni ja kodin ja iltaisin jaksaisin taas olla maailman paras äiti lapsilleni. Tätäkin kirjoittaessani itken, sillä olen ollut oikeasti se maailman paras äiti myös itseni mielestä, mutta nykyisin olen sitä pohjasakkaa...
Tahtoisin vaan kuulla mielipitelitä ko. Asiasta.
Kommentit (17)
hyvältä suunnitelmalta stressaavassa elämäntilanteessa.
Tältä palstalta nimittäin tuskin heruu myötätuntoa (joskaan minulta ei haukkuja tule =))
Lapset ovat pieniä, varsinkin nuorin. Ehkäjärkevin ratkaisu olisi kuitenkin laittaa 2v. päiväkotiin ja pitää 1v. kotona. Miellän hänet liian pieneksi edes kokopäivähoitoon vanhempien ollessa töissä.
Tsemppiä kuitenkin kovasti =)
hoitoon. Sulla on pätevät, hyvät syyt. Ei kukaan sua tuomitse noilla perusteilla, koska hoidolle on selvä tarve. Niitä tuomitaan, joilla ei ole hoidolle oikeaa tarvetta, mut laittavat lapset hoitoon omaa mukavuudenhaluaan.
Hoida myös itsesi kuntoon, käy terapeutin puheilla pikimiten! Ole kiltti itsellesi ja ota apu vastaan mukisematta.
On hyvä, että huolehdit lastesi hyvinvoinnista.
vaikka yleensä olenkin hieman toista mieltä. Mutta erityisesti lyhyen päivän takia, uskon että siitä hyötyvät lapset ja etenkin sinä. Anna armoa itsellesi ja hoida itseäsi niin että jaksat hoitaa lapsesi.
lto
Äläkä välitä noista, joille Louja ei ole suonut empatiakykyä.Kun mietit lasten hoitoon laittamista, se on ehkä hyvä idea, jo oman jaksamisesi kannalta. Puolipäivähoito on kuitenkin"kevyempi" ratkaisu kuin kokopäivähoito. Etkä sinä ole pohjasakkaa! Silläaikaa kun lapset ovat hoidossa, saat levättyä ja jos jaksat, tehtyä kotitöitä. Tiedän omasta kokemuksesta että 1- ja 2-vuotiaitten hoito on todella rankkaa, tarvitset taukoa siihen päivittäin. Meitä äitejä on monenlaisia ja elämätilanteita helppoja ja vaikeita. Sinä elät nyt vaikeaa vaihetta, mutta selviät siitä. Ota vaan vastaan kaikki apu mitä saat ja laita lapset puolipäivähoitoon, tai niin minä tekisin =)
Sairauslomalla. Olen nyt hoitovapaalla ja jos laitan lapset hoitoon olen työtön. Aion aloittaa opiskelun uudestaan viimeistään syksyllä, ehkä jo tänä keväänä.
Todennäköisesti aion elää sossupummina :( -Ap
Tsemppaavista kommenteista! Yllätys, että täältä niitäkin saa. On se vaan hassua kuinka elämä/oma olo kääntyy päälaelleen. Alle vuosi sitten käytettiin kestovaippoja, syötiin ja ulkoiltiin kellontarkasti ja minä ompelin iltaisin ja nyt ei puhettakaan tuollaisesta..-Ap
Tietenkin voit laittaa, eikä sinun tarvitse muille selittää yhtään syytä. Lapsille hyvä jos saavat myös muita kontakteja. Varmasti rankka tilanne kaikinpuolin. Hienoa, että jaksat suunnitella kuinka arki helpottuisi. PItämällä huolta myös omista voimavaroistasi, pidät huolta lapsistasi. Eikä tarvitse olla maailman paras vaan riittää kun pitää huolta.
Mielestäni kuulostaa järkevältä. Lastensuojelussa työskentelevältä ystävältäni olen ymmärtänyt, että päivähoitoa käytetään ihan "virallisestikin" yhtenä ennaltaehkäisevänä lastensuojelutoimena juuri vastaavantyyppisissä tilanteissa.
Saatko itse apua omaan tilanteeseesi jotain kautta?
Cipralex- niminen lääke käytössä, tosin luulen, että annosta pitäisi nostaa. Lisäksi on tarvittaessa ketipinor, jota en juurikaan tarvitse. Terapeutilla käyn, muttei oikeen kemiat pelaa hänen kanssaan niin pitäisi kontaktia vaihtaa... -Ap
Ja vaikka joka aamupäivä. Aamupuurosta lounaaseen vaikka. Pysyis rytmi lapsilla ja sinulla ;)
"MINUN EI TARVITSE OLLA MAAILMAN PARAS ÄITI. RIITTÄÄ KUN OLEN HYVÄ ÄITI."
etta joku tulis aamupaivisin, etta muistaisin ottaa kaurapuuroa saannollisesti. Mulle taytyy saada rytmi ja puettuu mut valilla.
Haethan kuitenkin myös apua itsellesi esim. depressiohoitajalta terveysasemalta. Tarvitset apua ja tukea.
En lukenut ketjua mutta toivottavasti kukaan ei syyllistänyt sinua lasten hoitoon viemisestä.
Onhan monet tuonikäiset jo kokopäiväisestikin hoidossa.
Ja sitten muutama tärkeä asia: Sinun tärkein tehtäväsi äitinä on pysyä hengissä! Toiseksi tärkein asia on pysyä hengissä mahdollisimman terveenä! Kolmanneksi tärkein asia on huolehtia lapsistäsi!
Hengissä pysyminen on tärkeää, koska mikään ei ole lapselle traumatisoivampaa kuin vanhemman kuolema (paitsi ehkä insesti). Terveenä pysyminen on tärkeää, jotta pystyt pitämänn huolta lapsistasi.
Eli kun ne lapset ovat hoidossa, niin keskityt itseesi: lepäät, teet jotain hauskaa, katselet vanhoja valokuvia yms, jotta saat eron surut oikeasti surruksi, nukut, liikut jne. Sitten jos huvittaa, haluat ja jaksat voit tehdä niitä kotihommiakin. Mutta itsestäsi huolehtiminen ensiksi.
Kaikkea hyvää elämääsi!
Kyllähän sä tiedät mitä täällä vastataan. Ei täältä empatiaa saa.