Nyt tarviin apua pään selvittämiseen!!

väljehtyy aina. Myös sen miehen kanssa, joka tuntuu nyt niiiin täydelliseltä. Varsinkin herkät ihmiset kaipaavat tunteiden paloa, ja ovat siksi herkempiä ihastumaan avioliiton ulkopuolisiin. Ja kun ihastuu, alkaa vanha suhde tuntua tylsältä. Onko teillä lapsia? Jos on, niin mieti voisitko heille tehdä todella anteeksiantamattoman tempun vai pitäisikö panostaa avioliittoon? Teillä ei tuntunut olevan oikeita isoja ongelmia. Mieti oletko niin kyllästynyt avioliittoosi, että otat sen riskin että jäät yksin? UUsi suhde kun ei välttämättä pysykään...

..otatko riskin että kyseessä vain hetken huumaa joka myös joskus väljähtää??



sinä olet ainoa joka tuntee oman elämänsä ja toiveensa ja joskus on uskallettava ottaa askel tai uskallettava pysyä paikallaan.



punnitse asioita rauhassa, mieti hyviä ja huonoja vuosia,, mennyttä ja tulevaa, nosta asia esille aviopuolisosi kanssa, puhu tunteistasi ja epävarmuudestasi hänelle, sen olet vielä velkaa ennenkuin heität rätillä naamaan ns..



et kuitenkaan ole vielä elänyt suhteessa ihastuksesi kanssa, elätte vaaleanpunaista unelmaa ja haaveilette vielä.. arki on teilläkin edessä. kestätkö tunteen tämän ihanimman kanssa jos huomaat että se onkin normaalia ja tapahtuu useimmissa suhteissa? uskalluksesta paljon kyse..

on enemmän kyse; väljähtyneen suhteen pakenemisesta vai todellisesta ihastumisesta? Onko ap kyse siitä, että sinusta on vastustamatonta, kun sinut nähdään ihanana tyyppinä, vai näetkö sinä tämän miehen ihanana - vaikka hän ei edes olisi kiinnostunut sinusta?



Eihän tähän voi nyt neuvoja antaa, muuta kuin sen, että miettikää, kuka maksaa oikeasti laskun siitä, jos eroatte tahoillanne ja menette yhteen. Tehän ette sitä maksa, mut teidän lapset maksavat.

Niin totta... Isommista ongelmistamme en maininnut, mutta tosiasiassa mieheni on viimeiset kolme vuotta kohdellut mua muuten kuin ilmaa mut sit kun on yks hyvä hetki hehkuttaa hetken mutta sitten ei mitään. Hän ei ole tehnyt suhteessamme arjessa yhtikäs mitään. Töiden jälkeen istuu koneelle ja siitä nukkumaan. Seksikin on hyyyyvin vähäistä koska hänellä ei vaan tee mieli... Itse pidän itsestäni huolen asunnnon ohella ja eläimien ohella, onneksi ei ole lasta hänen kanssaan.



Tottakai suhde väljähtyy mutta en ole kolmeen vuoteen ollut onnellinen ja olen tehnyt kaikkeni hänen eteensä, mutta häneltä ei tunnu kiitosta satelevan koskaan. En tiedä olenko ihan hirviö, kun puhun näin mutta en halua elää elämääni kolo ajan miellyttäen toista.



Uusi ihastus, joo tottakai tunne lievenee mutta vielä nykyisen mieheni kanssa en alkuun tuntenut näin vahvasti ja olimme niin nuoria että minullakin väärät perusteet päättää että tää suhde jatkuu vaikka kuinka tapahtuis mitä. Uskottomuus ollut myös läsnä suhteessamme enkä pysty katsomaan häntä miettimättä etten halua elää näin.



Tämä mies haluaa parisuhteen arjelta samoja asioita kuin minä. Voihan se olla ettei se tule kestämään, mutta onko väärin yrittää? Olen ajatellut ensin lähteväni suhteestani ja eläväni hetken yksin. Tutustuvani tähän mieheen paremmin ja jos tilanne on mennäkseen siihen että ollaan joskus yhdessä niin sitten ihanaa, mutta jos ei, olen vihdoinkin saanut elää!

Nyt kuulostaakin ihan toiselta koko juttu. Kuulostaa myöskin siltä, että olet jo ratkaisusi tehnyt. Onnea uuteen elämään! Terveisin se eka vastaaja

Mä olen henkisesti niin valmis siihen et saisin elää omaa elämääni hetken verran. Tuntuu että mieheni tukahduttaa minut, en saisi viettää aikaa ystävien kanssa, mutta häneltäkään aikaa ei liikene. Olen nostanut asiaa pöydälle, että en jaksa jos tämä on tällaista. Hän ottaa marttyyriasenteen; mä en kelpaa ja mä oon huono ihminen. Tuntuu että joku muu olisi hänelle paljon parempaa kuin neljän seinän sisällä istuva tyytymätön vaimo.



Meillä kummallakaan ei ole lapsia. Onneksi. En voisi kuvitellakaan haluavani perhettä miehen kanssa, joka ei osaa edes makaronia keittää kysymättä jatkuvasti ohjeita!! Tuntuu että olen hänelle kuin äiti ja kasvatan teinipoikaa.



Olen mielessäni jo eronnut miehestäni. Nyt jäljellä enää tämä itse teko eli hänen kanssaan puhuminen että tunnen halun lähteä pois. En tahdo tehdä hätiköityjä päätöksiä ja hyppiä suhteesta toiseen. Haluan hetken olla vapaa ilman sitä, että täytyy miettiä mitä voisin tehdä jotta näkisin tämän ihmisen rakkauden. Haluan vapauden ja elämän!



Objektiivisesi en voi tunnettani tähän toiseen mieheen kuvailla, sanon vain sen, että tunne on äärimmäisen vahva. Kaipaan häntä koko ajan. Koko ajan. Neljä vuotta kipinät lennelleet välillämme ja nyt kun tutustuttiin niin leimahti ja pahasti kummallakin. Hän kertoi tunteistaan minulle avoimesti, minä hänelle. Päätettiin tutustua kunnolla koska eihän meillä ole kiire.



Mutta.. Kaipaus tuntuu fyysisenä kipuna... Hänellä samaten. Kuinka elämä onkaan niin vaikeaa välillä...

ajattelin että jaahas, taas elämäänsä kyllästynyt perheenäiti, joka hakee täältä tsemppiä jättääkseen miehensä jonkun ah-niin-ihanan äijän vuoksi - vain huomatakseen loukatakseen syvästi lapsiaan ja joutuakseen tilanteeseen, jossa 5 vuoden päästä ihmetellään taas, miten tässä näin kävi. Ei se mies olekaan niin ihana.



Mutta tämähän olikin oikein herkullinen tilanne! =) En toki sano, että on oikein tuosta noin vaan loukata miestä ja vaihtaa toiseen, mutta sulla on kaikki mahdollisuudet käsissäsi olla onnellinen, tekemättä sitä kenenkään toisen kustannuksella! Tee se! Et ole onnellinen, etkä sellaiseksi välttämättä tule tuon miehen kanssa. Eikä sinulla ole lapsia, joiden vuoksi olisi edes yritettävä vielä.



Tee se, mistä niin moni haaveilee, mutta oma tilanne estää... Lähde ja hae sitä, mitä haluat! Ei se onni välttämättä löydy tuon toisen miehenkään kanssa, mutta älä jämähdä. Älä nykyiseen, älä uuteen. Sinulla on kaikki auki, ja voit opetella olemaan onnellinen vaikka yksin, mutta älä tee itsellesi sitä, että jäät vain siksi, kun et jostain syystä uskalla lähteä.



Onnea uuteen elämääsi! =)

Joo ensimmäinen viesti kuulostaakin siltä varmaan x)

Mutta nyt, olen miettinyt miten tehdä ero mieheen ilman että satutan häntä liiaksi asti? Niin että hän selviää erosta... Olen nuori vielä, ja muutin tämän miehen kanssa heti yhteen kun kotoa pääsi lähtemään, ensimmäinen pidempi suhteeni.



Tuntuu että mulla on jäänyt elämää väliin liikaakin. Mä oon kaksi vuotta istunut neljän seinän sisällä yksin oottamassa miestä kotiin ja kun hän kotiin saapuu niin olen jälleen yksin.



Pelkään että jos otan eron puheeksi hän haluaa muuttua. Kun tosiasiassa en haluaisi kenenkään muuttuvan vuokseni, ja tällä hetkellä niin paljon haluan sen vapauden ja oman elämäni takaisin, niin en haluaisi jäädä tähän vaikka hän haluaisi muuttuakin.



Ja mitä uuteen suhteeseen tulee, parempi niin päin että en syöksy siihen suoraan, koska siitä tulee vain harmia. Elelisin mielelläni yksin hetkisen ja katsoisin mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ehkä tämän ihanan miehen vielä joskus mutta nyt haluan saada opinnot päätökseen ja elää omaa elämääni!