Mitäköhän tässä enää tekisi? Parisuhteesta ja miehestä asiaa

Eli olemme olleet yli 10v yhdessä ja kaksi lasta ja talo. Mies ei fyysisesti viehättänyt alussa minua vaan ihastuin luonteeseen. Noh olikin aika vätys ja laiskiainen ja huono itsetuntoinen joka alentaa muita, minua ja sukulaisiani. Meillä suhde alkoi kuitenkin seksillä ja olimme molempien ekat kumppanit. Asuimm eri kaupungeissa ja mies tuli vk-loppuisin minun yksiööni ja silloin oli kiihkeää seksiä. Noh kun henkinen riitely kävi voimille ja miehen erolla uhkailut niin päädyin pettämään. Mies ei tiennyt mutta en nauttinut seksistä vaikka ihastuin. Sama meno jatkui ja muutin lähemmäs miestäni ja meni poikki tämän "ihastukseni" kanssa. Tuli toinen ja eri kaupungista ja tapailimme ja ihastuin ja seksistä en nauttinut. Mies sai tietää ja suuttui ja hirveitä riitoja. Oli jonkin aikaa vihainen ja sitten leppyi.



Muutimme taas minun ja miehen töiden takia ja tämä ihastus jäi taka-alalle. Tuli toinen. Mutta hänen kanssaan oli seksiä vain kerran. Oli suuri erokriisi kun mies luki sähköpostini ja sai tietää pettämisestäni. Meillä oli laivalla seksiä vaikka olin aivan kännissä. Tulin raskaaksi ja olin tekemässä aborttia. Kunnes äitini näkemättä koskaan miestäni sanoi että älä tee että kadut loppuelämäsi. Mies myös itki ja sanoi muuttuvansa ja laittavansa perheen ykköseksi jos en tee aborttia.



Pidin lapsen ja mies tuli vanhempiani katsomaan. Äitini ei tullutkaan epäsosiaalisen mieheni kanssa toimeen. Mies myös oli äitini mielestä liian epäsiisti mikä tottakin eikä osannut käyttäytyä yhtään vaan murjotti.

Olin todella masentunut jo siinä vaiheessa ja keskellä kaikkea. Mies sai käyttäytyä miten vaan ja käyttäytyi kuin teini-ikäinen.



Kun olin raskaana niin kotiini tuli mehelle kirje joka oli rakkauskirje ja en muista enää mitä siinä oli mutta jotain rakkauslaulun sanoja. Mies sanoi silloin että nainen oli joku yh johon tutustui jossain tekstikanavalla ja että häntä oli petetty myös ja että jutussa ei ollut mitään. Naiselta tuli jotain tekstiviestejäkin myöhemmin ja mies sanoi ettei vastannut niihin. Uskoin silloin. Tuli toinen lapsi ihan molempien halusta.



Ruvettiin rakentamaan ja mies ei ollut sitäkään oikein halukas tekemään vaikka niin lupaili ja vannoi. Isäni lopulta rakensi talon ja kaiiki meni päin mäntyä mieheni mielestä ja olin kaikkien välissä taas. Sairastuin henkisesti. Olin koko ajan käynyt töissä pitkää päivää ja huolehtinut lapsista ja rakentanut. Vaikka vanhempani olivat lasten hoidossa apuna ja muutenkin.



Nyt olemme asuneet talossa jo 2v ja arki sujuu niin että molemmat huolehtii lapsista. Asutaan saman katon alla. Seksiä ei ollut vuosiin kuin 2 kertaa/v/miehen aloitteesta sen jälkeen kun tulin raskaaksi. Tilanne oli vuosia paha. Nyt masennukseni on hoidossa ja minun tekee mieli seksiä. Mies ei jaksa/halua niin usein. Ei tykkää pussata edes. Halailla kyllä haluaa ja sanoo rakastavansa. Ei tee aloitteita vaikka olen pyytänyt. Nyt minun aloitteestani ollut seksiä useammin. Mutta inhottavaa sekin on ruinata kun toista ei kiinnosta. Viimeksi pari vuotta sitten löysin miehen kännykästä viestin missä joku oli laittanut että "olen juuri saunassa"

Mies sanoi että sama nainen joka laittoi kirjee vuosia sitten. Miksi joku laittaisi vuosia viestejä toiselle jos toinen ei vastaa? Niin ja tarina 2lapsen yh:sta oli muuttunut 5lapsen yh:ksi.



En tiedä onko kaikki vaan mielikuvitustani. Ei vaan jaksa tälläistä. Mies saattaa riidan jälkeen olla seuraavana päivänä töissä jopa 9 asti.



Toisaalta itsekään en tiedä onko mies se oikea minulle? Mutta äärettömän epävarmana en varmaan tiedä kestäisinkö jotain komeaa miestä joka voisi varmana pettää vaikka luonnekin mukava. Mutta silti omatunto puhtaana kivempi elää ja mies jos eläisi kaksoielämää joka paljastusi myöhemmin niin olisi aika hirveä isku vasten kasvoja. Mielummin reilu ero jos ei kiinnosta tai rakasta.