En tahdo jaksaa ystäväni miehen pettämisjuttua

Jos siis aiot olla ystävä.

Joko tekee asialle jotain tai jatkaa elämää normaalisti.

Todella viheliäinen mies ja erittäin viheliäinen tilanne.



Surullista, että joku naisparka on haksahtanut sellaiseen idioottiin. Tai tässä tapauksessa jotkut naisparat.



Ymmärrän hyvin, ettet jaksaisi kuunnella tuollaista saippuaooppera-tasoista soopaa. Täytyy vaan toivoa, että jonain päivänä ystäväsi silmät aukenevat ja hänen itsekunnioituksensa palautuu.



Vai vielä rikkaus nykyisille lapsille...



Toivottavasti miehestä tulee impotentti ja hän saa syyhyn. Tässä järjestyksessä, jottei kukaan saa tartuntaa.

Jos siis aiot olla ystävä.

Alkaa neuvot loppumaan ja jaksaminen. Olen kuunnellut ystävääni melkeimpä joka ikinen päivä siitä lähtien kun sai tietää miehensä tempauksesta.

Mies ei ole käytöksellään osoittanut oikeastaan minkäänlaista katumista, kunhan nyt tuli petettyäa ja noin kävi..

Ja joka päivä minä kuuntelen ja koitan löytää ne oikeat sanat jolla ystävää saisi eteenpäin. Huolestuttaa jo heidän nykyiset lapsensakin.

Jos ystavasi ottaisi positiivisemman asenteen ja alkaisi ajatella, etta lapset ovat ilo, silla kylla varmasti he ovat rikkaus taman naisen muille lapsille. Ja viela kaksoset! Ihanaa!



Miten muuten taman naisen oma aviomies kokee tilanteen? Kai osaavat iloita yhdessa?

Tue ja anna sympatiaa ja kun et enää jaksa kuunnella murheita, sano ystävällesi siitä suoraan. Et voi häntä pakottaa toimimaan sinun haluamallasi tavalla, mutta voit tukea häntä ja muistuttaa, että pettäminen on aina pettäjän moraalista heikkoutta, eikä sitä voi koskaan panna petetyn syyksi. Jos avioliitto ei toimi tai seksi ei tyydytä, liitosta voi aina lähteä - ei tarvitse pettää.



Ymmärrän kyllä, että sinua turhauttaa, mutta kun se et ole sinä, joka tuossa kriisissä elää eli ei kannata liikaa eläytyä ystävän tilanteeseen. Et kuitenkaan tiedä ihan kaikkia asiaan vaikuttavia tekijöitä tai sitä, miten kiinni ystäväsi tunnetasolla on tuossa parisuhteessa.

Ja toisella naisella ei ole aviomiestäkään. Ollenkaan. On yksin kaksotensa kanssa.

Jos ystavasi ottaisi positiivisemman asenteen ja alkaisi ajatella, etta lapset ovat ilo, silla kylla varmasti he ovat rikkaus taman naisen muille lapsille. Ja viela kaksoset! Ihanaa!

Miten muuten taman naisen oma aviomies kokee tilanteen? Kai osaavat iloita yhdessa?

vaikka paska juttu muuten

tuon hyvin, on vaikea olla kuuntelijana sellaiselle, jonka kantaa asiaan ei voi itsekään kunnolla hyväksyä. Minun ystävälläni oli myös tilanne, jota minun oli vaikea hyväksyä. No, itse saatoin ystävälleni sanoa, mitä ajattelen asioista mutta kuuntelin myös aina ja yritin olla myös rakentava ja ymmärtää.



Kun elämää on katsonut kolmikymppiseksi, ymmärtää, ettei kaikki aina mene rationaalisesti, asiat ei ole mustavalkoisia.



Olen itse ajatellut asian taas niin, että mitä jos homma olisi toisinpäin, kyllä taas ystäväni tukisi minua. Sen vuoksi minäkään en ole halunnut kääntää selkääni, vaikka on välillä jurppinut. Tietysti ymmärrän, jos sinusta tuntuu, ettei suhteestanne ole enää muuta jäljellä kuin se, että kuuntelet ystävääsi.



Ehkä voit ottaa etäisyyttä tuohon kuuntelijana toimimiseen. Kerrot vaikka hänelle, että olet kiireisempi etkä sitten vastaa puheluihin pariin viikkoon. Ei ystäväsi mene siitä rikki ja etteköhän ole jo ihan tarpeeksi keskenänne käsitelleet hänen ja miehen suhdetta, jos hän ei välillä pärjää asioita itsekseen miettien niin silloin on kyllä ammattiavun paikka eikä niin, että leelian lepotuolina toimiva ystävä on aivan koko ajan saatavilla. Eli jos olet sitä mieltä, että ystävyyttenne voi jatkua niin laitat vaan vähän omia rajoja sille, mitä teidän suhde pitää sisällään nyt vaikeina aikoina.