Mitä tehdä 17v poikapuolen kanssa? Isä on työmatkalla ja poika lipitteli

Tapasin mieheni 10 vuotta sitten, jolloin hänen poikansa olivat 11 ja 13-vuotiaat. Alusta asti oli selvää, että perheessä on kaksi aikuista ja myös minun sanani painaa. Eli oli tietyt rajat ja se, joka oli paikalla, katsoi että niitä noudatetaan. jos poikien kanssa oli päivän aikana ongelmia, ei ollut tarpeen soittaa niistä isälle kesken työpäivän. Olin päivällä paljon kotona, ensin vuorotyön takia ja myöhemmin äitiys- ja hoitovapaalla. Siksi olin myös yleensä se, joka avasi oven jos naapurit tulivat valittamaan poikien toilailuista tai huomasin jos ilmeni koulupinnaamista. Nämä tilanteet hoidettiin silloin kun ne ilmeni ja isälle raportoitiin illalla. Tyhmintä on se, jos isä on perheessä se, joka rankaisee työpäivän jälkeen päivän mittaan tehdyistä kolttosista. Kun asioista kerrottiin illalla, voitiin samalla kertoa, mihin toimenpiteisiin oli päädytty, esim. Kotiaresti tmv. Näin isä sai puhua poikiensa kanssa myös mukavista asioista. Näin myös minulla oli kunnioitusta perheessä eikä pojat voineet esim. Väittää, etten minä kuulu perheeseen. Äidiksi en koskaan itseäni mieltynyt koska heillä on oma äiti, mutta pojat asuivat meillä joten myös minulla oli valta puuttua asioihin. Voimia sulle ap, oikeilla jäljillä olet. Älä välitä noista tyhmistä, syyllistävistä kommenteista. Muistan, että tuo aika oli melko raskasta joten sinnikkyyttä vaaditaan ja sun ja miehes tulee pysyä koko ajan samalla linjalla.

Uskon, että pojat eivät olisi tehneet noin paljon pahojaan, jos heillä olisi ollut isä.

Tapasin mieheni 10 vuotta sitten, jolloin hänen poikansa olivat 11 ja 13-vuotiaat. Alusta asti oli selvää, että perheessä on kaksi aikuista ja myös minun sanani painaa. Eli oli tietyt rajat ja se, joka oli paikalla, katsoi että niitä noudatetaan. jos poikien kanssa oli päivän aikana ongelmia, ei ollut tarpeen soittaa niistä isälle kesken työpäivän. Olin päivällä paljon kotona, ensin vuorotyön takia ja myöhemmin äitiys- ja hoitovapaalla. Siksi olin myös yleensä se, joka avasi oven jos naapurit tulivat valittamaan poikien toilailuista tai huomasin jos ilmeni koulupinnaamista. Nämä tilanteet hoidettiin silloin kun ne ilmeni ja isälle raportoitiin illalla. Tyhmintä on se, jos isä on perheessä se, joka rankaisee työpäivän jälkeen päivän mittaan tehdyistä kolttosista. Kun asioista kerrottiin illalla, voitiin samalla kertoa, mihin toimenpiteisiin oli päädytty, esim. Kotiaresti tmv. Näin isä sai puhua poikiensa kanssa myös mukavista asioista. Näin myös minulla oli kunnioitusta perheessä eikä pojat voineet esim. Väittää, etten minä kuulu perheeseen. Äidiksi en koskaan itseäni mieltynyt koska heillä on oma äiti, mutta pojat asuivat meillä joten myös minulla oli valta puuttua asioihin. Voimia sulle ap, oikeilla jäljillä olet. Älä välitä noista tyhmistä, syyllistävistä kommenteista. Muistan, että tuo aika oli melko raskasta joten sinnikkyyttä vaaditaan ja sun ja miehes tulee pysyä koko ajan samalla linjalla.

Uskon, että pojat eivät olisi tehneet noin paljon pahojaan, jos heillä olisi ollut isä.

Omia kuin toistenkaan lapsia. tosi asiallista täällä tämä keskustelu, Huoh.

[

Uskon, että pojat eivät olisi tehneet noin paljon pahojaan, jos heillä olisi ollut isä.

[/quote]

siitä, puuttuiko heiltä isä vai äiti tai molemmat vai oliko ongelmien syynä ilkeä äitipuoli tai kenties pahaan saumaan syntynyt pikkusisarus, en ala kanssasi keskustelemaan. Otetaanpa esimerkki: poika huutelee naapurille asiattomuuksia ohikulkiessaan. Naapuri tulee samantien soittamaan ovikelloa, jolloin minä avaan oven koska olen kotona mutta mies ei ole. Koska olen aikuinen ihminen enkä lapanen, hoidan asian siinä samassa kun se on vielä pojallakin tuoreessa muistissa. Kysyn pojalta, pitääkö se, mitä naapuri sanoo, paikkansa. Poika ynähtää, jonka voi tulkita myöntäväksi vastaukseksi. Kehotan häntä pyytämään anteeksi, jolloin hän ynähtää toistamiseen. Pahoittelen vielä naapurille omasta puolestani. Sanon pojalle, etten halua kuulla hänen huudelleen kenellekään mitään asiattomuuksia enää vastaisuudessa ja voidaanko sopia, ettei se enää toistu. Jälleen poika ynähtää. Kun mies tulee illalla kotiin, voimme todeta mitä on tapahtunut ja että asia on käsitelty. Näin ollen voimme kaikki istua hyvällä mielellä ruokapöytään ja jutella niitä näitä.

Jos olisin lapanen, olisin odottanut iltaan, mies olisi raahannut kiroilevan sällin pyytämään anteeksi ja kaikkien ilta olisi pilalla. Oikeasti ongelmiin pitää reagoida niin pian kuin mahdollista. Jos esim. Tuollaiseen huutelujuttuun puututaan vasta tuntien kuluttua, ei sillä ole mitään merkitystä. Ja mitäpä poika olisi minusta ajatellut, jos olisin aina kielinyt kaikesta isälle ja aina odottanut, että isä tulee kotiin. Puhelimessa se töissä oleva vanhempi ei paljonkaan voi tehdä asioiden hyväksi ja ihan kaikkien kärhämien vuoksi ei töistä voi pois lähteä kesken päivän. Että siinäpä teille pohdittavaa, te kaikki tietävät viisastelijat. Terveisin se, joka kirjoitti "mun tarina"n. Ps. Pojat oli kotikasvatuksessa olleet, minä tapasin heidät 11 ja 13-vuotiaina.

Toki kun on laitonta alaikäisen juoda niin hyvä että juomista ei suorastaan sallita, mutta ei tuo nyt mikään katastrofi ole että vuotta vaille täysi-ikäinen olutta joi. Yleinen lorvikatarri voi olla vähän pahempi juttu mutta toisaalta sekin tuossa iässä monella yleistä ja voi hyvinkin mennä iän myötä ohi.

Pane sitä.

Toki kun on laitonta alaikäisen juoda niin hyvä että juomista ei suorastaan sallita, mutta ei tuo nyt mikään katastrofi ole että vuotta vaille täysi-ikäinen olutta joi. Yleinen lorvikatarri voi olla vähän pahempi juttu mutta toisaalta sekin tuossa iässä monella yleistä ja voi hyvinkin mennä iän myötä ohi.

alkoholia kittaa ja aikuisen tehtävä on puuttua tuollaiseen. Ap:lle vaan tsemppiä!