Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huono omatunto, kun raskaus vie mehut ja 2,5 v. ei pääse edes ulos
08.01.2012 |
kun vasta myöhään iltapäivällä. Olen viimeisilläni raskaana, ja olen aivan totaalisen väsynyt ja joka paikasta kipeä, supistaakin vielä jatkuvalla syötöllä.
Aamulla laitan lastenohjelmat päälle ja aamupalan pöytään. Sitten asetun sohvalle pitkälleen ja saatan torkkua siinä pari tuntia. Olen niin poikki, etten jaksa vastata edes puhelimeen, jos se on käden ulottumattomissa. Välillä havahdun kun lapsi kumauttaa kirjan kulmalla silmään, että "LUETAAAAN!"
Miten te muut raskauden loppupuolella olevat jaksatte?
Kommentit (8)
Joudun nukkumaan olkkarin sohvalla, jottei tarvitsisi aamuisin tapella montaa tuntia sängystä ylös noustakseen.
Yöt nukun huonosti koska närästää todella pahasti. Lääkkeet onneksi helpottavat mutta eivät poista närästystä kokonaan.
Koiran kanssa en ole pariin kuukauteen pystynyt lenkkeilemään. Ulos pääsee toki pissalle minun tai mieheni viemänä ja onneksi lähellä on koirapuisto jonne voi koiran viedä juoksemaan.
Mies vastaa enimmäkseen lastenhoidosta ja kaupoilla käynneistä. Ilman häntä olisin todella hukassa.
En pysty nukkumaan päiväunia ja useimmiten en tajua juuri mistään mitään. Asiat pitää vähintään kahteen kertaan sanoa jotta menee perille.
Aika väsyneesti ja kipeästi täälläkin siis voidaan. Edellinen raskaus oli kuitenkin niin paljon vaikeampi, että tavallaan tunnen itseni hyvinvoivaksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppuraskaudessa makasin sohvalla, onneksi naapurin rakennustyömaalla tehtiin just ulkohommia ja poika seurasi niitä ihan innoissaan ikkunasta katsellen.
Aika kuluu nopeasti ja kohta olet taas jalkeilla. Tsemppiä!
Se vanhempi lapsi on tärkeä myös ja ulkona piristyy.
Aina ei voi jaksaa. Ulkona ehtii olla enemmän sitten kun vauva on syntynyt. Hyvä jos hän edes iltapäivällä päsee ulos. Koita keksiä kaikkea kivaa sisätiloissa hänelle. Rakentakaa yhdessä legoilla tms vähän aikaa, sitten lepää, sitten taas vähän leiki... Osta uusia leluja jos ei mikään vanhoista kiinnosta tms. Osta valmisruokaa tai pyydä että mies tekee valmiiksi. Tee kaikki niin helpoksi kuin mahdollista.
Erilaisiakin odotuksia on ollut.
Koita olla syyllistämättä itseäsi, ymmärrän miten kamalaa tuo on!
Muistan kun olisin leikkinyt lattialla mutten päässyt siitä enää taaperon perään, joten jätin ne puuhat ja elin sillä voimalla mitä minulla oli enkä kuluttanut itseäni loppuun.
Sattui, särki ja puudutti kaikki liikkuminen niin mies hoiti lapsen ulkoiluttamiset töitten jälkeen.
Sisälläkin voi keksiä kivoja leikkejä lapselle, vaikka temppuradan? Voit käyttää lasta kylvyssä aamupäivällä tai maalaatte sormiväreillä kylppäriä yms.
Piirrelkää, muovailuvahan kanssa menee aika kivasti. Muista vaan korjata ne pois lapsen ulottuvilta ennenkö torkahdat!
Lasta voi myös ottaa mukaan salaatin tekoon vaikka: anna lapsi repii salaatin käsin ja kaataa aineita kulhoon ja sekoittaa.
Ei äitiyttä tällä mitata, tilanne normalisoituu kun lapsi syntyy ja jaksat heti paremmin. Ei kaikki äidit juokse aamupäivisin ulkona..
Itse olen viimesilläni, raskausväsymys vaivaa mutta ulkoilla jaksan ja istua lattialla puuhaamassa lapsien kanssa. Ei kaikki raskaudet mene samalla kaavalla. Koita kehittää mieleistä puuhaa lapselle ja jaksaa arkea sen mukaan!
Kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
T. toinen, joka makasi 2,5 kk sairaalassa
paitsi että esikoisella ikää vasta reilun vuoden. Toista odotellaan syntyväksi milloin tahansa, ja raskausvaivat ( unettomuus, närästys, valtavat liitoskivut ja alaserän särky) ovat kyllä vieneet mehut esikoisen kanssa touhuamisesta. Täälläkin maataan sohvalla ja satunnaisesti luetaan yhdessä, aika minimillä kyllä jaksaa touhuta. Vaipanvaihdot sun muut on yhtä helvettiä kipujen vuoksi. Esikoinen ulkoilee sitten miehen kanssa, eikä edes joka päivä johtuen ukon epäsäännöllisestä työajasta.
Ei tämä vaihe ikuisuuksia kestä, enkä usko esikoisen traumatisoituvam tilanteesta.
Alue: Aihe vapaa
Pääasiahan se on, että lapsi pääsee jossain vaiheessa ulos. Ei sen tarvitse olla aamupäivällä.
Meillä oli tällainen tilanne silloin kun kuopus syntyi vuosi sitten. Ulkona oli kamalat pakkaset ja vastasyntyneen kanssa sinne ei todellakaan lähdetty. Sitten kun olisi päästy, niin vauva alkoikin nukkua pitkiä päikkäreitä vain sisällä siihen aikaan. Vaunuihin jos lykkäsi niin heräsi viimeistään 30 minsan päästä. Niinpä nakotettiin aamupäivät sisällä. Iltapäivällä ja illan suussa mentiin sitten ulkoilemaan.
Muutenkin kuopus oli ekat 3 kuukautta melkoinen tissitakiainen. Kyllä siinä esikoinen joutui välillä ihan itsekseen touhuamaan. Onneksi vaari asuu lähellä ja hänellä eläkeläisenä oli aikaa aina välillä käydä viihdyttämässä ja ulkoiluttamassa esikoista.
Tuo aika on kuitenkin ihan vain kärpäsen kakan mittainan ajanjakso ihmisen elämässä. Ei siitä kukaan traumatisoidu tai taannu :)