V*ttu, nyt kostan niin että tuntuu! ov

Miksi ihmeessä olet tuollaisen ukon kanssa??? Jos hän sinua oikeasti rakastaa, liikakiloilla ei ole mitään merkitystä! Ala suunnittelemaan ja toimenpanemaan elämääsi ilman tuollaista riesaa, siinä kostoa tarpeeksi. Toivottavasti teillä ei ole lapsia.

ylireagoitkohan nyt kuitenkin tuohon miehesi kommenttiin? Meillä tuollainen on aika yleistä tekstiä, miksi päättelet että tarkoitti ettet muka kelpaisi "julkiseen esittelyyn"? Saatan itsekin sanoa miehelle jos olen vaikka jostain suuttunut hänelle "sun kanssa en ainakaan sinne lähde".

Aiiiii, tää on näitä juttuja. Kyllä se siitä helpottaa kun ikää tulee ja alatte tajuamaan oikean elämän päälle! Eläpä hermoile.

Eletään ihan aikuisten elämää, ei olla enää teinejä todellakaan. Kaksi menestynyttä ihmistä, ulos päin kaikki kukoistaa; omakotitalo, kaksi lasta ja Volvo! Argh.



Henkinen väkivalta minua kuristaa, en ole mihinkään niin paljoa keskittynyt kuin tähän parisuhteeseen, vaikka energia pitäisi riittää ja riittääkin kyllä, lapsiin ja omiin töihin.



Tietysti tällaista ei kukaan ymmärrä, kun ainahan minulla on ollut mahdollisuus vaan lähteä ja jättää koko juttu. Olen vaan yrittänyt paiskia tämän eteen ja yhdessäkin ollaan sitä tehty. En vaan jaksa näitä "muistutuksia".



Noh, suunnitelmani on selvä. Lapset isoiksi ja sitten eri suuntiin, niin olen ajatelut jo kauan. Yh-äidiksi en todellakaan ala.



ap

Niistähän sä eniten kirjoitat noissa jutuissais. Tärkeintä on, että ollaan perinteisesti menestyneitä ja näytetään hyvältä NIIN MIKÄ ONGELMA SULLA ON. Jatka hyvältä näyttämistä ja oo pää kiinni.

Tosiaan, mitkä olivat miehen äänensävy ja kasvonilmeet kun hän sanoi "En mä sun kans minnekään lähde"? Minäkin voisin ihan piruuttani sanoa moista, ja en lainkaan tarkoittaisi sitä!



Katsoiko hän sinua halveksivasti silmiin, naama yrmeänä? Vai oliko hän ihan muina miehinä, ja sanoi sen samalla kun luki lehteä, tai söi tai katsoi televisiota?

Ja onko myös kakkosauto? Ja 2 koiraa, yksikin kyllä riittää idylliin.

ja ajattelet, että ne johtuvat vain siitä, että olet lihonnut etkä ole käynyt kampaajalla, niin miksi ihmeessä olet sitten päästänyt itsesi tuohon kuntoon?

vaikka täytyy kyllä myöntää, että eipä tuo miehen kommentti olisi minunkaan itsetuntoani hivellyt.



Parasta mitä tuossa tilanteessa voit tehdä on ainakin varmistaa se, että olet itse sinut itsesi kanssa ja tunnet arvosi. Tarkoittaako se sitten terapiassa käyntiä tai kuntokuuria, en tiedä.



Ja toinen juttu on se, että varmistat miehesi tietävan, että tuollaiset letkautukset loukkaavat sinua. Vaikka se ei siitä mihinkään muuttuisi niin oletpahan ainakin tehnyt voitavasi.

Mitäs on rupsahtanut? Saahan sitä silloin nyrkillä lyödä. Vanha kurppa. Hakataan hengiltä...

Aviomieheni, rakas elämänkumppanini, osaa olla niin ku*pää kuin vain voi.

Aina on ollut sarkastinen ja minua vähättelevä, asiasta ollaan käyty hyvää ja huonoa taistelua, nyt on pitkään ollut tosi kiva fiilis kun ihan kuin olisi "oppinut" jotain.

Tänään sitten taas, vanhat haavat rävähti auki, pelkästään pikku-asiasta; kerroin, että ystävälläni on tuparit kuukauden päästä ja meidät on kutsuttu sinne yhdessä, mentäiskö? Vastaus; no, en mä nyt ainakaan sun kans minnekään lähde.

Tuli tosi paska fiilis, päätin että nyt tasan lähtee ensinnäkin joka ikinen ylikilo, joita olen hautonut tässä vuoden verran, varaan kampaajalle ajan ja menen yksin tupareihin.

Miehelle haluaisin kostaa, onko ehdotuksia?

Seksi on tietysti pannassa, enhän mä nyt sellaseenkaan suostu, jos en julkiseen esittelyynkään enää kelpaa.

Anteeksi, ketutti niin paljon, että piti tulla jakamaan tämä "suuri murhe" teidän kanssa.

sanoisit miehellesi aikuismaisesti ja tyynesti niin kuin oikaisisit lapsiasi, että onko hänen mielestään hyväksyttävää puhua tuolla tavalla toiselle ihmiselle. Jos mies siitä jotain yrisee, jatkat edelleen tyynesti, että tuollaisen lauseen tarkoitus on pahoittaa toisen mieli, eli kyseessä on kiusaaminen, johon aikuiset ihmiset eivät normaalisti ryhdy. Onko miehesi jäänyt keskenkasvuiseksi? Eikö hän tiedä, miten omaa pahaa oloa puretaan? Tietääkö hän, että kiusaamisesta pyydetään anteeksi? Ymmärtääkö hän, että tuollainen ei kuulu normaalin aikuisen ihmisen lausevarastoon ja että hänen pitäisi alkaa työstää omaa pahaa oloaan terapiassa?



Heitä pallo hänelle. Ala terapioida. Kysy vaikka sellaisella lässytysäänellä, että onko sulla paha olla. Voitko olla jotenkin avuksi? Pitäisikö miehen mennä vaikka itsekseen huutamaan ulos, että paha olo lähtisi? Ja muista sanoa joka kerta, että tuollainen käytös ei kuulu aikuiselle vaan pienelle lapselle ja että odotat anteeksipyyntöä. Ihan sama, tuleeko sitä, mutta nolaa miehesi välittömästi lauseen jälkeen näillä kommenteilla.



Omalta mieheltäni tulee joskus tuollaista samaa. Muka vitsitarkoituksessa. Aluksi suutuin ja raivosin asiasta, mutta tehokkain on ollut tämä ongelman painopisteen siirtäminen sille, jolle se kuuluu. Faktahan on, että aikuiset eivät puhu toisilleen noin, ja jokin kehitys on jäänyt lapsuudessa kesken, jos kokee, että toista voi tuolla tavalla loukata.



Tsemppiä!

Aviomieheni, rakas elämänkumppanini, osaa olla niin ku*pää kuin vain voi.

Aina on ollut sarkastinen ja minua vähättelevä, asiasta ollaan käyty hyvää ja huonoa taistelua, nyt on pitkään ollut tosi kiva fiilis kun ihan kuin olisi "oppinut" jotain.

Tänään sitten taas, vanhat haavat rävähti auki, pelkästään pikku-asiasta; kerroin, että ystävälläni on tuparit kuukauden päästä ja meidät on kutsuttu sinne yhdessä, mentäiskö? Vastaus; no, en mä nyt ainakaan sun kans minnekään lähde.

Tuli tosi paska fiilis, päätin että nyt tasan lähtee ensinnäkin joka ikinen ylikilo, joita olen hautonut tässä vuoden verran, varaan kampaajalle ajan ja menen yksin tupareihin.

Miehelle haluaisin kostaa, onko ehdotuksia?

Seksi on tietysti pannassa, enhän mä nyt sellaseenkaan suostu, jos en julkiseen esittelyynkään enää kelpaa.

Anteeksi, ketutti niin paljon, että piti tulla jakamaan tämä "suuri murhe" teidän kanssa.

Kostamisen sijasta kannattaisi selvittää asia siinä paikassa, vaikka vähän isommillakin kirjaimilla.

Kuinka paljon sulla sitte niitä ylikiloja on, mitä mainitsit aloituksessa?



Miksi et voisi lähteä yksin sinne juhliin? Siis ihan ilman suuttumistakin...

Eletään ihan aikuisten elämää, ei olla enää teinejä todellakaan. Kaksi menestynyttä ihmistä, ulos päin kaikki kukoistaa; omakotitalo, kaksi lasta ja Volvo! Argh.

Henkinen väkivalta minua kuristaa, en ole mihinkään niin paljoa keskittynyt kuin tähän parisuhteeseen, vaikka energia pitäisi riittää ja riittääkin kyllä, lapsiin ja omiin töihin.

Tietysti tällaista ei kukaan ymmärrä, kun ainahan minulla on ollut mahdollisuus vaan lähteä ja jättää koko juttu. Olen vaan yrittänyt paiskia tämän eteen ja yhdessäkin ollaan sitä tehty. En vaan jaksa näitä "muistutuksia".

Noh, suunnitelmani on selvä. Lapset isoiksi ja sitten eri suuntiin, niin olen ajatelut jo kauan. Yh-äidiksi en todellakaan ala.

ap

olipa parisuhteesi laita mikä hyvänsä, niin ...

...tee itse itsesi onnelliseksi.

Eli sähän jo sanoit, mikä on hyvä ratkaisu. Menet yksin. Käyt kampaajalla, pistät itsesi nätiksi ja menet yksin. Ei sun tartte mitään kostaa. Jos mies joskus miettii, että miksi päädyit tähän ratkaisuun, niin sano, että muistisi mukaan hän ei ollut halukas lähtemään. Ei kannata loukkaantua siitä, että toinen käyttäytyy idiootisti. Jos homma ei parane, niin ehdota pariterapiaa tai mene vaikka yksin jonnekin juttelemaan. Jos lapsesi joutuvat kuuntelemaan sinun vähättelyäsi, niin ottaisin perheneuvolaan yhteyttä. Siellä joku toinen aikuinen kertoo miehellesi, miten puhutaan toiselle ihmiselle.

Miehesi ei ole pakko pitää ulkonäöstäsi, eikä seurastasi ulkona, mutta ei se kyllä pahaa tekisi, jos opettelee kunnioittamaan sinua ihmisenä. Jos meinaatte yhdessä elää, niin onhan tuo kyllä aika huonolaatuista yhteiseloa. Toisten mielestä se kannattaa lasten takia, toisten mielestä ei.

Miksi ensimmäisenä tuli mieleen kosto?

Mieti hetki miksi miehesi ei ehkä halunnut lähteä kanssasi tupareihin, silkkaa ilkeyttään vai voisiko kyse olla siitä että et ole hyvää juhlaseuraa? Mökötät, nyrpistelet, haudot kostoa jne?



Korjaa ensin oma asenne ja tee itsestäsi sellainen jonka seurassa muutkin viihtyvät!

Vai sanoiko ettei hän tule sinne.



Minä lähinnä olisin kiinnostunut miksei tulisi sinne KANSSANI vaan menisi sinne yksinään vaikka?

Sitähän tuo lause tarkoittaa. Eli mitä sinä teet ettei tule kanssasi?

ap ota itseäs niskasta kiinni ja heivaa tollanen luuseri!