Noin 3-kymppiset! Kiinnostaako teitä tällaiset asiat?
Vähän taustaa kysymykselleni: tunnen toisinaan itseni ystäväpiirissäni "oudoksi linnuksi" (melko laaja ystävä/kaveripiiri mulla, paljon eri ikäisiäkin, suurin osa kyllä kolmekymppisiä) sen suhteen, mistä asioista olisin kiinnostunut ja mistä haluaisin kavereideni kanssa puhua.
Yleisesti tuntuu, että oman ikäiseni kaverit tykkäävät puhua eniten (vain) näistä asioista: työstään, lapsistaan, tuttujen ihmisten edesottamuksista ja sisustuksesta sekä vaatteista.
Kyllä mäkin sujuvasti noista puhun, olen mäkin äiti ja esim. tykkään sisustamisesta, mutta mua kiinnostaisi älyttömästi keskustella ja jakaa ajatuksia esim. luonnosta ja luonnonilmiöistä, psykologiasta ja tieteestä, uskonnoista ja uskosta, vaihtoehtoisista elämäntavoista yms.
Olisi hauskaa joskus ystävien kanssa tavallisten kahvirupattelutreffien sijasta lähteä joskus vaikkapa patikoimaan jonnekin luonnonhelmaan, tiirailemaan ja tunnistamaan tähtiä/lintuja/yms., käydä vaikkapa erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa/eri kirkoissa, käydä ekoyhteisöjen tutustumispäivissä (ihan vaan mielenkiinnosta), tehdä yhdessä jotain puukäsitöitä, kasvivärjätä lankoja... kaikkee tällaista!
Olen mä yrittänyt keskustelua noista viritellä, ja ehdottanut erilaista tekemistä, mutta eipä tunnu ketään oikein kiinnostavan. Jos kaverit saa ehdottaa, mitä erilaista kahvittelujen sijaan voitaisiin tehdä, ehdotukset ovat tässä: "lähdetään baariin" tai "mennään jumppaan tai lenkille yhdessä" ja hurjimmillaan "käydään elokuvissa" (ja elokuvissakin haluaisivat käydä katsomassa vain Vares-leffoja tai Twilightiä, kaikki vähänkin erilaiset leffat ei kiinnosta edes kokemuksena :/ )
Ei noissakaan varsinaisesti mitään vikaa ole, kaikkea niitä mäkin teen (lenkkeilyä, jumppaa, käyn baarissa toisinaan ja Vareksetkin on nähty), mutta... onko mun mielenkiinnon kohteet muka epätavallisia ikäisilleni vai enkö vaan ole törmännyt "oikeisiin" ihmisiin?
Kommentit (14)
Joskus teininä jaksoi olla kiinnostunut kaikesta muusta, mikä ei omaa elämää kosketa, mutta nykyään: EVVK.
ja minua kiinnostaa työ, opiskelu, kansainvälisyys, ura, remontointi, matkustelu, urheilu ja oma perhe.
Ja mulla ei ole lapsia niin todella mielelläni tekisinkin jotain muuta kuin lasten edesottamuksista keskustelisin. Esim. keilata tykkäisin, ulkoilla, käydä avantouinnilla, ylipäätään uimassa, keskustella kaikenlaisesta (elämäntavoista kyllä tulee keskustelua eli paasataan kasvissyönnistä :( ). Yleisesti ottaen kavereilla ei vaan ole aikaa tai kiinnostusta.
minuakin kiinnostaa, lapsia ei kylläkään ole että en tiedä muuttuuko kiinnostuksenkohteet sitten jotenkin automaattisesti..
Minuakin kiinnostaa tiede, luonto ja uskonnot. Ei kuitenkaan uskonnollinen toiminta, sillä olen vakaumuksellinen ateisti. En myöskään haluaisi tutustua mihinkään hörhöyhteisöihin. Enkä menisi katsomaan Varesta tai Twilightia missään nimessä.
Ei kaikkia kiinnosta samat asiat, siksi on helpompaa pysytellä pinnallisissa aiheissa. Joskus hyvätkin ystävät muuttuvat eri suuntaan ja sille ei oikein voi mitään. Mene itseksesi tutustumaan, hengellisissä tilaisuuksissa voit ehkä liiankin helpolla saada uusia samanhenkisiä tuttavuuksia.
suosittelisin, että hankkiudut johonkin tähtijarrastajien kerhoon tai bongariklubiin, mikä nyt eniten kiinnostaa. Sieltä saat varmasti samanhenkistä seuraa :)
Ja kun saat jonkun tuollaisen ystävän, voit olla rennosti vanhojenkin kavereiden kanssa heidän tavallaan, kun saat kumminkin muualta sitä toista laatua.
osaa ystävistäkin. Sitten on niitä, joiden kanssa puhutaan työstä ja sisustamisesta, mutta eivät ole niitä kaikkein läheisimpiä ystäviä. Ekojutut ei niinkään ole mun juttu, mutta hengellisyys ja "hörhöjutut" kyllä. Ja on tärkeää, että niistä voi jonkun kanssa puhua.
kyllä mun yliopistokavereista ainakin irtoaa puheseuraa noihin aiheisiin.
No, sekin riippuu ihmisestä, voi yliopistossakin opiskella vain puhuen opiskelijaelämästä ja omista aineistaan eikä olla kiinnostunut eri asioista.
Eikä noi nyt välttämättä ole sellaisia asioita, joista on kiinnostuneet vain erittäin koulutetut, tietysti koulutetuilla on pohjaa puhua tieteestä, uskonnosta tai psykologiasta, koska noita asioita voi tulla vastaan koulutuksessa tai varsinkin mielenkiintoisia näkökulmia niihin.
Minusta noista asioista kiinnostuminen ei liity välttämättä ikään, toki ikä tuo kokemusta ja sitä kautta yksi asia vie toiseen.
Eli sanoisin, että sun pitää lakata ruinaamasta sun nykyisiä kavereita seuraksi ja etsiä jotain kautta uusia ihmisiä ja piirejä.
Ylipäätään keskustella vapaasti vähän kaikesta. Ihmisillä tuntuu olevan yksi aihe, josta puhuvat aina. Yksi puhuu aina terveistä elämäntavoistaan, toinen luonnonsuojelusta, kolmas lapsistaan, neljäs sisustuksestaan, viides haikailee nuoruuttaan, kuudes etsii vuodesta toiseen sitä oikeaa miestä... En tiedä, onko mussa vika, mutta kun nään jonkun ihmisen, tiedän jo, mistä se aikoo koko tapaamisen ajan puhua... Ai niin ja itse puhun koko ajan sairauksista, joita epäilen itselläni olevan xD
Kovasti pidän ap.n mainitsemista asioista, ja onneksi mieheni myös (joka taas on akateeminen;)). Myös monet ystävämme, joten mielenkiinnonkohteita on helppoa harrastaa joko yhdessä tai erikseen.
ennen lapsia järjestettiin kaveripiirin kanssa vaikka mitä häppeninkejä, mut kaikki on jäänyt lasten myötä. Mut lasten kanssa tietenkin käyn erilaisissa tilaisuuksissa, katsomassa tanssiesityksiä, konserteissa jne. Se vaan ei ole ollenkaan sama asia. :)
Hei!
Oletko koskaan käynyt testaamassa älykkyyttäsi? Kuvailemasi on nimittäin erittäin tuttua ainakin monelle mensalaiselle ja monet - itseni mukaan lukien - ovat sieltä löytäneet hyvää "vertaistukea" siihen kun kiinnostaa moni muukin asia kuin lakanoiden värisävyt ja lastentaudit.
Nettitestit antavat hyvää osviittaa omien aivojen suorituskyvystä ja jos saat korkeita pisteitä niistä niin suosittelen testiin menemistä. Itse ainakin olen saanut yhdistyksestä ihan mielettömästi mielenkiintoisia tuttavuuksia ja muutaman läheisen ystävän. Muiden "kerholaisten" kanssa käydyt keskustelut ovat myös äärimmäisen antoisia ja kiinnostavia.