Onko ratkaisua?

Olen aivan lopen kyllästynyt elämääni.



Meillä on yksi erityislapsi, jonka asioiden hoidossa menee aikaa. Kyse on käytöshäiriöstä, joten sympatiaa ei heru mistään, vaan sen sijaan paskaa tulee niskaan joka puolelta.



Muut lapset normaaleja.



Miehessä ei mitään vikaa. Hän tietää tilanteeni ja ymmärtääkin sitä.



Työ ja talousasiat kunnossa.



Ystävyys- ja ihmissuhteet ja harrastukset rajoittuvat siihen, kuka pystyy sietämään erityislastamme ja mitä hänen kanssaan ylipäätään kyetään tekemään.



Ongelma: minua ei kiinnosta enää mikään. Muutoin voisin nostaa kytkintä, mutta ei huvita sekään. Mikään ei tunnu miltään, eikä ole paukkuja edes keksiä mitään uutta. Kaikki vaan vituttaa.



Jos joku tietää, miten täältä suosta noustaan, niin kuulisin sen mielelläni. Mitään lapsenvahtia vaativaa on sitten turha alkaa ehdottelemaan, niitä ei ole käytettävissä.



Hyvää uutta vuotta vaan muille...