Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu että hukun tähän olotilaan :´( en siis jaksaisi aloittaa uutta vuotta
06.01.2012 |
Ei huvita yhtään ajatella tätä alkanutta vuotta 2012, en usko että sillä on kummoisesti mitään hyvää tarjottavaa.
Mulla on mukava työpaikka, kerrankin, mutta palkalla ei tule toimeen ja työsuhdekin loppuu kesäkuun alussa.
Niinhän se on loppunut koko työelämäni ajan eli olen työttömänä aina 31.5 alkaen ja sitä sitten kestää 3-6kk ja voin sanoa että enää ei ilahduta pahemmin sekään että kesällä olen työtön.
En jaksa enää sitä työkkäri/työnhaku/paperi jne rumbaa, en vaan jaksa.
Parisuhde sitä samaa päivästä toiseen vääntymistä.
On mulla nuo kouluikäiset lapset mutta kai elämässä pitäisi olla muutakin syytä nousta sängystä, elää ja iloita kuin alpset, vai??
Totaalisen toivoton, musta, ahdistunut, luovuttanut olotila, en vaan jaksaisi aloittaa tätä uuttavuotta, en näe siihen oikein syitä.
Olisinpa edes masentunut niin voisi yrittää nuppinapeilla parantaa oloaan mutta ei tämä sitäkään ole, pahasti ainakaan, vaan tosiaan ja pelottavasti tuota luovuttaneisuuden ja toivottomuuden olotilaa.
Eläkeikäänkin vielä n.30v.
Kommentit (17)
Mutta olen myös yksinhuoltaja, nuoremman naisen takia jätetty ja erossa pataluhaksi haukuttu niin että kokoan itsetuntoni sirpaleita vieläkin. Tiedätkö, sinulla on kokonainen perhe ja ilmeisesti terveet lapset. Sinulla on niin paljon jo nyt, vaikket huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä ymmärrän sun olotilan. Itsellä juuri loppui työt,ja tulevaisuus on aivan avoinna,lainat maksettavana,kaksi lasta ruokittavana. Avomies kyllä on jakamassa kaikkea,mutta silti tulevaisuus ahdistaa. Eikä siihen olotilaan auta se,että tietää,että vois olla huonomminkin. Pitää vaan yrittää uskoa,että kyllä se siitä,elämä voittaa..
ja se että sekin tilanne tulee vain jatkumaan:( mies juuri totesi että pyysi lapsen harrastusvuosimaksuun lykkäystä siihen kunnes saa 1,5vkon kuluttua liksansa, muuten ei ole rahaa ruokaan. Ja mun liksa mikä tulee 30.1 menee kokonaan asumiskuluihin koska siinä 8pvää palkatontakin. En enää jaksa, ei ole elämänhalua.
ap
Lapsillehan pitää tarjota samaa mitä muillakin on.
Ei joululla ole tämän asian ja oloni kanssa mitään tekoa. Joulukuussakin oli muuten muutama palkaton pvä:/
ap
Lapsillehan pitää tarjota samaa mitä muillakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rahat vähissä rahaa vieneen joulun jälkeen
Ilm purkauksestani ei käynyt ilmi sen monisyisyys.
Ratakiskon vääntöä; ei johdu joulusta, edelleenkään.
Sitä paitsi tämä taloudellinen kurimushan oli "vain" se lisäkuorrute tässä olossani.
ap
rahat vähissä rahaa vieneen joulun jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uusi koulutus, uusi työpaikka. Kannattaisiko tehdä jotain nyt? Vai odottaa se 30 v. vielä?
Työssäkäynti on Suomessa vapaaehtoista. Harmi että tuo työttömyysjakso sattuu kesälle. Talvi on juuri otollista aikaa viettää sisällä lukien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunteittesi kanssa. Meitä on muitakin.
Ei ole rahaa/voimia, niinhän se taas uusiutuukin kesällä/kesän jälkeen tödennäköisimmin vaikkakaan en tiedä milloin, ei ole rahaa opiskella.
ap
uusi koulutus, uusi työpaikka. Kannattaisiko tehdä jotain nyt? Vai odottaa se 30 v. vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska minusta todellakin tuntuu siltä, etten näe syitä enää elää mutta lasten takia on pakko.
ap
tunteittesi kanssa. Meitä on muitakin.
On tässä muutkin aikuisena opiskelleet, lasten kanssa, yksinhuoltajana.
Kuule elämä on just sellasta, millaisena sen itse näkee.
Katsotko elämästäsi ne hyvät puolet vai mässytätkö paskoja.
Uskomattoman itsekästä kuvitella, että muilla asiat olisi vain hyvin.
Itse rakennat oman elämäsi.
Ja miten niin et muka ole masentunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa tuohon lotkaisuun nyt enempää kiinnittää huomiota, en tosiaankaan:(
Ja kyllä, minulla ei ole varaa opiskella ja jos sitä ei joku pysty tajuamaan niin se on sitten se ongelma kys hlön omassa päässä.
Me tulemme niukinnaukin toimeen kun olen työttömänä eli ansiosidonnaisella ja jos ns omaehtoisesti opiskelisin niin saisin toki tuon ansiosidonnaisen mutta kuten sanoin niin me emme sillä ja miehen tuloilla elä.
Kotiakaan ei voi myydä koska jossakinhan on asuttava ja vuokratasolla maksaa jo tätä omaa.
ap
Masentunut ei näe mitään valopilkkuja elämässään ja mitkään parannusehdotukset eivät vain sovi hänelle ja ovat mahdottomia. Hän ei näe syytä elää.
Näin ulkopuolisen näkökannaltahan sinulla on asiat melko hyvin. Toislla kun lasi on puoliksi tyhjä ja toisilla puoliksi täynnä... Tässä asioita, joita näen hyvinä elämässäsi:
1) mies, joka jakaa arjen. Ystäväni on yksinhuoltaja, ja hänen elämänsä on raskasta, koska kaikki taloushuolet ja kasvatushuolet kaatuvat hänen niskaansa eikä ole ketään, jonka kanssa jakaa tätä taakkaa. Yllättävät menot ovat aina mieletön stressin aihe (viimeksi hajosi pesukone).
2) Vielä kesäkuuhun asti työpaikka, joten ette ole vielä taloudellisesti niin tiukoilla kuin tulette myöhemmin olemaan. Työpaikka kartuttaa työkokemusta, ja toisaalta sieltä voi saada myös mukavia työkavereita sen sijaan, että möllöttäisi yksin kotona. Veljeni on pitkäaikaistyötön ja masentunut. Hän makaa sängyssä iltapäivään, ei jaksa innostua mistään ja alkaa olla pahasti syrjäytynyt. Minusta lyhyestäkin työsuhteesta kannattaa iloita ja ottaa kaikki irti siitä, että voi työtovereista saada pidempiaikaisiakin ystäviä tai jos ei muuta, niin kivaa juttuseuraa päivisin. Oma työni on raskasta, mutta itselläni on maailman parhaat työkaverit, joiden kanssa juteltuani on mieli paljon parempi.
3) Lapset, jotka tarvitsevat sinua. Kärsin lapsettomuudesta. Kadehdin kaltaisiasi, joilla ne lapset on, ja samalla suuttuttaa, miten vähän niitä arvostatte. Vain totaalisen masentunut saattaa olla niin itsekäs, että toteaa lapsistakin, että siinähän ne ilman minua pärjää. Tottakai pärjäävät, jos on pakko. Mutta minkälaisia syviä haavoja se heihin jättääkään. Että eivät olleet edes niin arvokkaita ja tärkeitä, että äiti jaksaisi heidän eteensä elää ja nauttia elämästä heidän kanssaan.
Et saavuta mitään itseäsi säälittelemällä. Muutoksia on pakko tehdä, jos tuntuu, että elämä ei anna sinulle nyt tarpeeksi. Muutokset vaativat uhrauksia. Työttömyyskausina voit opiskella ja samalla etsiä töitä. Kun löydät sopivan työn, otat sen avoimin mielin vastaan. Säästätte kuukausittain 20 euroa tietylle tilille, ja voitte niillä rahoilla tehdä jotain mielekästä vuoden tai kahden päästä esim. käydä kylpylässä, viettää hotellilomaa Virossa tms.
Asiat muuttuvat vain, kun niitä muutoksia alkaa tehdä. Se on valitettava totuus. Sinuna aloittaisin sillä, että varaisin aikaa lääkärille. Olet sen tarpeessa.
Alue: Aihe vapaa
mutta huomenna aamulla, yritä ajatella uudestaan asia, mieti mistä pidät, mitä (pieniäkin tapahtumia) odotat. anna itsesi unelmoida vähän. varmasti löydät joitain valopilkkujakin sitten.