Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehelläni ei ole koskaan lomaa
06.01.2012 |
Yrittäjä. Tänään taas on jotain työhommaa, jota ei ehtinyt kuulemma tehdä arkena ja nyt on "kätevä" tehdä se, kun muilla on lomapäivä. Jatkunee vielä viikonloppunakin, kuten yleensä. Vähintään joku parin tunnin homma on myös lauantaisin ja sunnuntaisin. Joulun alla piti pitkin hampain vapaata 22.-25. päivä, tapanina oli jo kiire töihin ja äyskähteli siitä minulle (kun vaadin tulemaan avuksi, jouluvieraita oli tulossa).
Tämä tarkoittaa sitä, että aina kun pitäisi siivota jotain, mies on töissä. Eikä saa enää edes kahvikuppiaan aamulla tiskikoneeseen. Todella klassinen kahvikuppidraama, mutta minulla niin alkaa keittää tämä kuvio.
Joku sanoo, että miehen rahat mulle kyllä kelpaa. Kelpaisikin. Soisin mieluusti, että mies menisi tavallisiin palkkatöihin tienaamaan rahaa ja lomapäiviä. Nyt ei ole kumpaakaan.
En osaa nalkuttaa, vaan joustan ja odotan. Nyt olen kuitenkin joustanut ja odottanut niin monta vuotta, että malja alkaa olla ylitsevuotavainen. Palaan parin kuukauden päästä töihin, mieskin muisti tämän ja ihmetteli, että kukahan meillä sitten siivoaa.
Olen kateellinen tavallisille perheille, joissa isäkin osallistuu perhe-elämään ja kodinhoitoon. Joissa ei joka ikisen ruokailun aikana puhuta työpuheluita tai näppäillä tietokonetta. Joissa tehdään yhdessä lomamatkoja tai ihan vaan vietetään lomaa koko perheen voimin. Minun lapsuudenperheessäni oli sellaista, miehen kotona taas miehen isä oli aina jossain; maataloustöissä, metsästämässä, yms. Tätä kaavaa mies kai toistaa, vaikka aikoinaan vannoi, ettei hänestä tule sellainen kuin isänsä oli.
Kommentit (6)
joka toinen viikkoa ja se lasku menisi sitten suorana miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei näe vaihtoehtoja. Hän suuttuu, kun alan puhua aiheesta, koska kokee, että hänen on pakko olla töissä. Pitää kahvikuppeja pikku juttuna, minua naurettavana pilkunnussijana, kun jaksan niistä ärsyyntyä.
Mies oli aikoinaan palkkatöissä. Niissä veti itsensä piippuun, kun samalla tavalla koki, että hänen on pakko saada aikaiseksi sitä ja tätä. Ei ottanut kuuleviin korviinsa, kun sanoin, ettei ylimitoitettu työkuorma ole miehen ongelma vaan miehen työnantajan ongelma.
Mieheni on aina aliarvioinut erilaisiin asioihin menevän ajan, siksi hänellä on aina liikaa töitä. Lupaa ja lupaa, niin asiakkailleen kuin vanhemmilleen ja kavereilleen, ja aika on pois perheeltä. Mies ei myöskään ole valmis luopumaan yrittäjänä toimimisesta, koska haluaa pitää kiinni "vapaudesta". Kokee, että palkkatöissä olosuhteet saivat aikaan työuupumuksen, ei edelleenkään ymmärrä oman toimintatapansa osuutta asiassa.
ap
joka toinen viikkoa ja se lasku menisi sitten suorana miehelle.
ja jos maksaisikin, se olisi pois jostain muusta. Yritys ei todellakaan tuota mitään. Minä maksan jopa osan miehen laskuista.
ap
vastaavassa tilanteessa auttoi keskustelu (monta sellaista) jotka aloitin hyvällä aterialla enkä pyrkinytkään tuomaan esille omia näkökantojani vaan esitin kysymyksiä esim "millaisena näet elämäsi nyt ja viiden vuoden kuluttua, millaisena isänä uskot lapsesi sinun näkevän/onko se sellainen kuva jota itse haluat, onko parisuhteemme tyydyttävä mielestäsi ja jos ei miten muuttaisit sitä, mitä tavotteita sinulle on elämässäsi jne". Meillä keskusteluissa paljastui, että mieheni halusi esim olla hyvä isä(erilainen kuin omansa) ja alettiin yhdessä pohtia millä toimilla hän voisi toimia sellaisen hyvänä/läsnäolevana isänä. Samaa metodia käytin sitten myös parisuhteen ja perheen kanssa. Pääasiassa tässä toimi se, että mies sai "itse keksiä" mikä mättää ja millä toimilla hän saa sekä oman että perheensä elämänlaadun parannettua:)
Itse olen yrittäjä ja voin kertoa, että me saadaan tässä hommassa pyörittyä vaikka kuinka. Osa syy on se ettei me osata ORGANISOIDA hommiamme.
Terv. yrittäjä!
Alue: Aihe vapaa
Olen jo tottunut elämään tätä nk.yh-elämää parisuhteessa. Kaipaisin normaalia arkea, mutta minkäs teet. Enää en edes oikein odota miestä kotiin, vaan me näemme kun näemme.