Kertokaa mielipiteenne: 23-vuotias äiti lähtee armeijaan

ja ainakin minä rekrytoinneissa karsastan naisia, jotka halveksivat muita naisia. Se kun tulee selkeästi esille kysyttäessä armeija-ajasta ja tehdystä valinnasta. Ajatusmalli on suunnilleen sellainen, että olen parempi, koska olen ollut 6 kk täysihoidossa.

Meidän miesvaltaiseen työyhteisöön (tai oikeastaan mun entiseen) haettiin työntekijää. Haastatteluissa yksi nainen hoki koko ajan tulevansa paremmin toimeen miesten kanssa ja haluavan nimenomaan miesten työpaikalle ja inhoavansa akkalaumoja jne. Ignooras mut ihan täysin. Sanomattakin lienee selvää, ettei valittu. Työnhaussa pätevyydellä on väliä.

Nainen, joka ei ole välttämättä koskaan ollut naisvaltaisessa työyhteisössä, selittää innoissaan, että haluaa miesvaltaiseen työyhteisöön, koska naiset hankalia työkavereita. Ja kun kysyn, että sinähän olet nainen eli siis omien sanojesi mukaan hankala, alkaa hirveä selittäminen, että armeijan käyneet naiset osaa olla miesten kanssa eri tavalla, tasa-arvoisesti.

välittäkö muiden mielipiteistä. Täällä toinen alikersanttiäiti. Itse menin kyllä armeijaan 21-vuotiaana, tyttöni oli silloin 3v. Jäi isän kanssa kotiin, mieheni oli töissä ja tyttö tarhassa. Ei ollut mitään ongelmia, minua tuettiin päätöksessäni. Todellakin on armeijasta hyötyä koulutuksen ja työn suhteen. Johtamiskurssit luin hyväksi, kuin myös liikuntakurssit. Olen johtavassa asemassa eräässä firmassa, kyllä pomoni vakuuttui siitä, että olen käynyt armeijan. Olen nyt 31-vuotias. Tsemppiä! :)

Hän on talon huonoin johtaja. Armeijan malli ei toimi elämässä, jossa pitää saada aikaan tulosta.

teidän mielestänne kaikki armeijan käyneet naiset ovat pohjasakkaa, eivät pärjää elämässä? Tsiisus miten tyhmää porukkaa täällä on.



-itsekin armeijan käynyt

teidän mielestänne kaikki armeijan käyneet naiset ovat pohjasakkaa, eivät pärjää elämässä? Tsiisus miten tyhmää porukkaa täällä on. -itsekin armeijan käynyt

maailmansa on äärimmäisen mustavalkoinen ja he pitävät itseään muita naisia parempina.

Minkä muuten huomaa kommentistasi: kukaan ei kirjoittanut, että he olisivat pohjasakkaa. Sinä vain näet muut naiset pelottavina.

Ylipäätään olen sitä mieltä, että armeija käydään ENNEN lasten hankkimista. Niin miehet kuin naisetkin. Ja mitä tulee armeijan käymiseen/käymättömyyteen työnsaannin kannalta, epäilen sen olevan kovinkaan merkittävä meriitti. Naisesimiehiä ilman armeijakokemusta on pilvin pimein.



Toki kuulosti, että lähellä asuva perhe tosiaan voisi tavata äitiä usein jne., mutta minusta tuntuu jotenkin oudolta pitää armeijan käymistä noin tärkeänä.

Mikäs siinä, jos on kotona asiat hyvin. Itse olen nyt 3-vuotiaan pojan äiti ja lähdin heinäkuussa 2011 inttiin (pojalla ikää hieman vaille 2v tuolloin). Olin sen vuoden siellä ja kotiuduin alikersanttina.

armeijaa lapsen ollessa pieni. Teen aika paljon rekrytointeja ja minulle se olisi iso miinus, enkä varmaan sellaista ihmistä palkkaisi lainkaan.



t. äiti henkilöstöosastolta

Mitä olen naisten varuskunnasta olemisesta kuullut niin en suosittele. Vähintäänkin kysyn miksi ihmeessä? Poliisiksikin pääsee vaikka intti olisi käymättä. Naiset saa sielä niin paljon huomiota että ensimäiseksi tulee mieleen äiti raasu joka on jäänyt huomiotta ja lähtee varuskuntaan pönkittämään itsetuntoaan. Ihan oikeasti. Ja toi 1,5v on aika pieni olemaan ilman äitiään, eli siihen saa sopeutua että isi on jatkossakin se 1.

eli samoilla linjoilla tämän kanssa

lapsi on pieni ja armeijaan ja hyötyä työnhaussa(??)...en tajua yhtälöä.

jotenkin sairasta että pienen lapsen äiti kokee tärkeämmäksi tappamaan opettelemisen kuin lapsensa kanssa olon, mene hyvä ihminen töihin niin saat sitä työkokemusta.

sen suorittaa. Lapsi on tosi hankalassa iässä. Yhtälailla isän lähtö armeijaan olisi 1,5-vuotiaan lapsen elämässä hankalaa. Tuon ikäinen osaa jo tosiaankin ikävöidä ja kaivata, sitävastoin ei kykene millään tavalla ymmärtämään asiaa. Ihmettelen millä alalla työnsaannissa nykyään enää katsotaan armeijan käymistä erityisen positiivisena asiana. Lisäksi, kuten moni jo mainitsi, puolen vuoden armeijakokemus ei ole erityinen meriitti. Minusta nainen on monta vuotta myöhässä. Miksi ei käynyt armeijaa ennen perheen perustamista?

Tuolloin 1,5-vuotias poika jää isänsä kanssa kotiin. Äiti lähtee suorittamaan varusmiespalvelusta. Miksi? Koska äiti on halunnut vuosia suorittaa armeijan. Mielummin nyt kuin myöhemmin, äiti miettii. Myöhemmin asiaa vaikeuttaisi se, että lapsi tajuaisi kunnolla äidin poissaolon ja saattaisi itkeä ikäväänsä. Äidin mielestä armeija on hyvä asia esimerkiksi koulutukseen haun ja työnhaun kannalta. Mielipiteitä? Äiti olisi armeijassa puoli vuotta, perhe asuu varuskunnan läheisyydessä.

jotenkin sairasta että pienen lapsen äiti kokee tärkeämmäksi tappamaan opettelemisen kuin lapsensa kanssa olon, mene hyvä ihminen töihin niin saat sitä työkokemusta.

Sitten ei ole sairasta jos isä lähtee inttiin??????

Miten voi olla äidille sairaampaa opetella tappamaan kuin isälle?

Mä en tajua teitä arvostelijoita; lapsihan on isän eli toisen vanhemman vastuulla, ei heitteillä. Ja mitä sitten vaikka jatkossa isä olisikin nro 1? Onko se jotenkin huonompi vaihtoehto kuin se, että äiti on 1?????? Mikä tekee äidistä paremman vanhemman kuin mitä vastuullinen isä on?

Ole nyt se vuosi kun kerran lähdet ja käy AUK/RUK jos jotain hyötyä haluat.

Sinne vaan, jos kantti kestää, niin ruumiillinen kuin henkinen. On se aivan ihanaa, kun pidetään sulkeiset ja alikessu karjuu siis karjuu komentoja. Maahan, ylös, maahan, olalle vie, tuota jatkuu pitkään. Ja kuka perkele siellä hymyilee, täällä ei hymyillä, naama peruslukemille. Tiedän, mitä arki on, olen asunut lapsuuteni kasarmialueella. Naisena en menisi, minua ei komenna kukaan. Epäilen, ettei ystäväsi tule kestämään.