G:Lapsesi/lastesi tämän hetkinen ärsyttävin tapa?

"No es tuyo!!!!" (ei ole sun). Pikkuveli ei saisi koskea mihinkään.

haluaa "rakastaa" kaikkia. Juu ihan kiva ajatuksena mutta kun se rakastaminen on yleensä sitä että huudetaan täysiä "MÄ HALUUN RAKASTAA!!!" ja samaan aikaan istutaan pikkusiskon päällä tai yritetään kuristää -.-



Terkkuja vaan tutuille. :)

Teinipoika rummuttaa käsillään tai jaloillaan, napsuttaa myös sormiaan. Roikuttaa ylipitkää tukkaa naamallansa ja nykii päätänsä pakkoliikkeen omaisesti halutessaan nähdä välillä jotain tukkansa takaa.



Eskarilainen vastaa kaikkeen pizzaäänellä: ei ole (tai siis jotenkin eijole, nopeasti äännettynä. Mistä helvetistä tollanen on peräisin?)

ärsyttävintä on eskarilaisen aamulähdöt... Pukeminen kestää jumalattoman kauan ja lisäksi koko ajan kiukutellaan siitä kun pitää lähteä. Lopulta eskarissa on aina kuitenkin kivaa, mutta tyttö on vain toivottoman huono lähtemään mihinkään. Oli se lähtö sitten vaikka Linnanmäelle, niin lähteminen ja pukeminen on todella tuskaisen vaikeaa. Aamuisin saa kyllä laskea aika monta kertaa kymmeneen, jotta hermot ei menisi ihan joka aamu...

esikoinen.

Jos yritän pyytää että voisiko se lopettaa laulamisen niin että mä kuulisin telkkarin tai esim. sen ihmisen puheen jonka kanssa juttelen, hiljaisuutta kestää kaksi sekuntia ja sitten laulu alkaa uudelleen.

Kinuaa myös pelejä tai piirrettyjä jatkuvasti.



3 v: Raivotessaan huutaa "enenenenenenen".



10 kk: Alkaa huutaa ja vaatia aina kun näkee mut.

puree jatkuvasti. Varsinkin silloin kun tuota komentaa niin torahampaat tulee esille ja käy kimppuun apinan raivolla. Joku päivä puren vielä takasin :(

7v: Suhaa ympäri kämppää hirveällä vauhdilla ja haastaa riitaa isoveljen kanssa (ks. yllä).

5v:tä vauvattaa: Lässyttää, saattaa välillä jopa kontata.



Joululoma on pitkä, joo.

haluaa "rakastaa" kaikkia. Juu ihan kiva ajatuksena mutta kun se rakastaminen on yleensä sitä että huudetaan täysiä "MÄ HALUUN RAKASTAA!!!" ja samaan aikaan istutaan pikkusiskon päällä tai yritetään kuristää -.-

Terkkuja vaan tutuille. :)

Tämän luettuani aloin vaistomaisesti etsiä tykkää-nappia. Pari kohdista taas oli sellaisia, että lapseni voisivat sanoa ne minusta: "kohta" ja laulaminen.

Meillä sekä 7- että 4-vuotiaalla on raivostuttava tapa hokea "äitiä" ennen kuin kertoo asiansa. Eli ei voi vain tulla ja sanoa, mitä on mielessä, vaan täytyy ensin hokea "äitiä" kunnes sanon "no mitä?" tms.

Ärsyttää myös se, että lapset eivät voi ymmärtää, että minulle ei voi tulla puhumaan, kun olen puhelimessa.

Ja ärsyttää näiden kombinaatio: jos olen puhelimessa ja on oikeasti saatava minulta apua nopeasti, ei voi vain tulla hokemaan "äitiä" niin kuin normaalisti, vaan silloin pitää tulla ja sanoa, että nyt tulee verta.

- kaikesta saa sanoa sata kertaa, ennen kuin mitään tapahtuu

- pahanteon jälkeen kun on ojennettu ja nuhteet vastaanotettu ja tyttö vapaa lähtemään, hän ivallisesti rääkäisee tai huutaa jotain, muutenkin nykyään tuollaista pilkallista huutelua ym

- päristely ja sylkeminen

- kaappien penkominen ja syöminen ilman lupaa (aina kun katse välttää, ollaan jotenkin kiipeilty tuolin kanssa pöydälle ja sieltä kaappiin syömään jotain herkkuja)



2v:

- pöydälle kiipeily jatkuvasti, saa kieltää noin minuutin välein

Meillä sekä 7- että 4-vuotiaalla on raivostuttava tapa hokea "äitiä" ennen kuin kertoo asiansa. Eli ei voi vain tulla ja sanoa, mitä on mielessä, vaan täytyy ensin hokea "äitiä" kunnes sanon "no mitä?" tms.

Ärsyttää myös se, että lapset eivät voi ymmärtää, että minulle ei voi tulla puhumaan, kun olen puhelimessa.

Ja ärsyttää näiden kombinaatio: jos olen puhelimessa ja on oikeasti saatava minulta apua nopeasti, ei voi vain tulla hokemaan "äitiä" niin kuin normaalisti, vaan silloin pitää tulla ja sanoa, että nyt tulee verta.

Joka ikinen lause aloitetaan äiti/isi. Sitä hoetaan niin kauan, että vastaa no? Helvetti kun ei voi vain sanoa asiaansa. Varsinkin meidän pienempi kun nämä hänen "asiansa" ovat usein saman sanan hokemista (kun on esim ulkona huomattu joku juttu) monta kertaa. "Äiti" "no" "lintu" "joo" "Äiti!!" "no?" "lintu!" "Äiti!!!" "No?" "lintu" ..... AAARGH.

Sitä ei myöskään tajuta, ettei voi tulla huutelemaan kun olen puhelimessa. Tästäkin on sanottu. Huutelevat myös isälleen kun tämä on parvekkeella eikä ikkunan läpi kuule.

Sen lisäksi se repii mua hiuksista ja nauraa käkättää. Mutta vain ja ainoastaan mua. Hermot sillä menee 13 kertaa päivässä kun tahtootahtootahtoo muttei saa selvitettyä mitä tahtoo ja dorka äiti ei ymmärrä mitä nyt taas ollaan vailla...

saa minut kuilun partaalle nukkumalla iltapäivällä vaikka viiteen asti ja valvomalla aamulla kahdeksaan. En vois sietää sitä, että ei eletä edes suurinpiirtein ruokarytmin ja päivärytmin mukaan.

Jos yritän pyytää että voisiko se lopettaa laulamisen niin että mä kuulisin telkkarin tai esim. sen ihmisen puheen jonka kanssa juttelen, hiljaisuutta kestää kaksi sekuntia ja sitten laulu alkaa uudelleen.

Voin vain kuvitella :D lasten laulu on vielä yleensä jokseenkin hirvittävää ja aina helvetin kovaäänistä... Pahimpia on bussilaulajat, joita vanhemmat eivät edes käske olemaan hiljaa. Siinä sitten kuunnella puoli tuntia viisivuotiaan kailotusta, ah.

- kaikesta saa sanoa sata kertaa, ennen kuin mitään tapahtuu - pahanteon jälkeen kun on ojennettu ja nuhteet vastaanotettu ja tyttö vapaa lähtemään, hän ivallisesti rääkäisee tai huutaa jotain, muutenkin nykyään tuollaista pilkallista huutelua ym - päristely ja sylkeminen - kaappien penkominen ja syöminen ilman lupaa (aina kun katse välttää, ollaan jotenkin kiipeilty tuolin kanssa pöydälle ja sieltä kaappiin syömään jotain herkkuja)

4v. tytöltä.

tekee myös kiusaa; kun hermot kireänä olen komentanut ja käskenyt, tulee nyppimään ja tökkimään ja juoksee nauraen pois...ja sama toistuu useaan kertaan!

Joka helvetin kysymykseen vastaus "iha sama" Kyseessä tyttö 12v.

-Tuletko kauppaan mukaan?

-Iha sama

-Mitä otat aamupalaksi?

-Iha sama

-Tarviitko jotain kaupasta?

-Iha sama

-Kuinka monta perunaa syöt?

-Iha sama

-Mitä toiveita joululahjaksi

-Iha sama

-Mä suutun sun päälles kohta

-Iha sama

Ja sit mul menee hermo ja likka mököttää omassa huoneessaan, mut hei, iha sama...

ja haluaa kaataa vettä ruokaansa ja sekoitella sitä syömisen sijaan. Puklaa myös ruoat ja vedet suusta ruokalappuun ja välillä syö sieltä uudestaan.

Kantelee ja kaatelee kissan ruoka ja vesikippoja ja on kokoajan menossa tonkimaan kissanvessaa.

Ei anna pukea vaan tahtoo "iti" eikä se vielä oikein onnistu.



Ylipäätään tuntuu että kaikki ennen helposti sujuneet asiat ovat nyt vaikeita.

AI jestas.

Tekee siis kaiken juuri päin vastoin kuin on pyydetty, jos sanotaan että älä koske niin tasan varmana menee koskemaan.

Jos piirtäessä sanotaan että vain paperille niin tasan juoksee huoneeseensa ja piirtää seinälle.

Jos ei saa tehdä mielensä mukaan tai saa haluamaansa tavaraa, vaikkapa kaupassa niin alkaa huuto ja se huuto kestää loppureissun tai kotona vähintään puoli tuntia. Polkee jalkaa, vuodattaa krokotiilin kyyneleitä ja pahimmillaan tulee lyömään. Sylissä ollessa kiukutellessa hakkaa päällään rintakehään.

Muutenkin rimpuilujen takia olen mustelmilla, poika on 98cm ja 17kg.. Voimaa löytyy jo.



Uhmaan liittymätön tapa on taas se, että hän tunkee KAIKEN ruoan lasiinsa. Tai vaihtoehtoisesti kippaa lasin sisällön lautaselle ja sitten juo sen lautasella olevan nesteen. Ruoka-annoksia ollaan pidetty pieninä, mutta ei mitään vaikutusta.



No mutta kyllä sillä on hyviäkin päiviä, onneksi ja päivittäiset halauskohtaukset, hän siis tulee syliin ja halaa monta kertaa sekä antaa pusuja, auttaa noiden uhmakohtausten unohtamisessa. =)

AI jestas.

Tekee siis kaiken juuri päin vastoin kuin on pyydetty, jos sanotaan että älä koske niin tasan varmana menee koskemaan.

Jos piirtäessä sanotaan että vain paperille niin tasan juoksee huoneeseensa ja piirtää seinälle.

Jos ei saa tehdä mielensä mukaan tai saa haluamaansa tavaraa, vaikkapa kaupassa niin alkaa huuto ja se huuto kestää loppureissun tai kotona vähintään puoli tuntia. Polkee jalkaa, vuodattaa krokotiilin kyyneleitä ja pahimmillaan tulee lyömään. Sylissä ollessa kiukutellessa hakkaa päällään rintakehään.

Muutenkin rimpuilujen takia olen mustelmilla, poika on 98cm ja 17kg.. Voimaa löytyy jo.

Uhmaan liittymätön tapa on taas se, että hän tunkee KAIKEN ruoan lasiinsa. Tai vaihtoehtoisesti kippaa lasin sisällön lautaselle ja sitten juo sen lautasella olevan nesteen. Ruoka-annoksia ollaan pidetty pieninä, mutta ei mitään vaikutusta.

No mutta kyllä sillä on hyviäkin päiviä, onneksi ja päivittäiset halauskohtaukset, hän siis tulee syliin ja halaa monta kertaa sekä antaa pusuja, auttaa noiden uhmakohtausten unohtamisessa. =)

Se että lapsi ei puhu. Ollaan yritetty aina kysyä että mitä haluat jne. mutta ei se vain saa aloitettua sitä puhetta. Nyt sentään jo halutessaan sanoo "iti", kun haluaa isin auttamaan, ei tarvitse minun aina mennä =D