Lue keskustelun säännöt.
Jätänkö äidin ja lapsen?
04.01.2012 |
Tilanne on se että olen laittanut paksuksi muijan johon en ole rakastunut ja jota kohtaan ei ole mitään tunteita. Meillä ei varsinaisesti ollut koskaan mitään seurustelusuhdetta, vain lyhytaikainen seksisuhde. Raskauden puolessa välissä muija pyysi muuttamaan luokseen, jotta voisin auttaa häntä kotitöissä ja myöhemmin lapsen hoidossa. Ajattelin että se voisi olla hyvä idea vaikka me ei oikeastaan edes seurusteltu. Tuleehan se kuitenkin olemaan minun lapseni ja onhan minulla velvollisuus pitää siitä huolta.
Olemme nyt asuneet kolme kuukautta yhdessä ja lapsi on kohta syntymässä. Välillemme ei ole vieläkään muodostunut mitään tunteita. Olemme vain kämppiksiä. Hän kuitenkin haluaa suhteelta enemmän kuin kaveruutta. Todennäköisesti haluaisi mennä naimisiin. Tämä nainen on henkisesti epätasapainoinen ja raskaus on vain pahentanut sitä. Hän hermostuu jatkuvasti mitättömistä asioista. Yhdessä asuminen on välillä ollut yhtä helvettiä. Pidän häntä ärsyttävänä ja vastenmielisenä. Koska olen välinpitämätön häntä kohtaan, hän vuorostaan reagoi turhautuneesti minua kohtaan.
Haluan kuitenkin olla tukena ja turvana raskauden loppuun asti, mutta kannattaako minun jäädä asumaan hänen luokseen raskauden jälkeen? Tuleeko perheen perustamisesta yhtään mitään jos ollaan vain "kavereita" ja "kämppiksiä". Jos nyt lähden se olisi varmasti helpompaa kuin vuoden päästä, koska silloin olisin jo kiintynyt lapseen. Olenko liian kiltti jos uhraan oman elämäni ja kärsin yhdessä asumisesta hänen kanssaan lapsen takia? Onko lapsellekaan hyväksi varttua tälläisessä ilmapiirissä? Mitä ihmettä voisin tehdä?
Terveisin, epätoivoinen mies
Kommentit (41)
tiedä mitä tuleman pitää! Nyt on tärkeintä saada vauveli kunniallisesti elämän alkuun. Sinun tilanteesi on vasta seuraavana listalla. Yleensäkään ei kannata mennä asioiden edelle!
Miten ihmeen voit olla liian kiltti? Aikuinen mies ja teit lapsen! Kaipa nyt huolehditkin siitä ja varot jatkossa jakelemasta niitä siemeniäsi kelle tahansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teistä ei tule pariskuntaa? Oletko kertonut hänelle rehellisesti ja avoimesti että asutte yhdessä koska haluat auttaa vauva-aikana jne?
Voisiko olla hyvä keskustella hänen kanssaan, kertoa että haet koko ajan omaa asuntoa esim hänen läheltä. Olet vauva-ajan hänen turvana sitten joko saman katon alla tai sitten omassa asunnossa hänen lähellään. Teette yhteishuoltajuus sopimuksen ja tapaat säännöllisesti lastasi.
Hienoa että pystyt kantamaan vastuusi mutta ei lapsen tulo teidän kummankaan elämään tarkoita sitä että teidän olisi nyt ehdottomasti mentävä naimisiin jos tunteita ei ole.
Nainen on hölmö jos ei ymmärrä kantaasi. Ei ketään voi pakottaa ihastumaan, rakastumaan, rakastamaan toista aikuista.
Olen pari tällaista velvollisuudentunnosta jäänyttä tapausta seurannut läheltä. Pisin kesti 8 vuotta. Eikä helppoa ollut.
Ei siitä mitään tule varsinkin jos jo lähtökuosissa toinen ällöttää.
Koita tarjota apua niin paljon kuin voit, osallistu synnytykseen jos saat...mutta muuta pois ja tee kauniisti selväksi, että haluat vain ja ainoastaan olla lapselle isä .
En ole ketjua lukenut ja varmasti joku feministi käskee hoitamaan homman kun kerran keppinsä on kastanut. Mutta ei. Nainen on valinnut pitää lapsen ja sinä olet luvannut osallistua lapsen elämään-siinä loppuu velvollisuutesi.
terapiaan tajutaksesi, että aikuinen mies määrää munaansa eikä se miestä.
Sä urpo olet tehnyt lapsen naisen kanssa jota et rakasta. Huh huh....huolehdi jatkossa ehkäisystä!!
Niin ja toinen asia. Sun velvollisuutesi on myös äidin hyvinvointi. Onko hänellä läheisiä auttamassa? Voitko asua mahdollisimman lähellä? Voitteko pysyä ystävinä? Jos välität lapsesta niin sinun velvollisuus on kertoa äidille hyvin hellävaroen tunteistasi. Se varmaan sattuu ja lujaa ja voi olla ettei halua sinua elämäänsä enään tai ystäväkseen. Jo tuollainen asia yhdessä raskauden kanssa voi laukaista vakavan masennuksen. Myös synnytyksen jälkeen pitkään hormonit epätasapainossa. Oot kyllä osaltasi sopan keittänyt.
Kanna nyt vastuusi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä urpo olet tehnyt lapsen naisen kanssa jota et rakasta. Huh huh....huolehdi jatkossa ehkäisystä!! Niin ja toinen asia. Sun velvollisuutesi on myös äidin hyvinvointi. Onko hänellä läheisiä auttamassa? Voitko asua mahdollisimman lähellä? Voitteko pysyä ystävinä? Jos välität lapsesta niin sinun velvollisuus on kertoa äidille hyvin hellävaroen tunteistasi. Se varmaan sattuu ja lujaa ja voi olla ettei halua sinua elämäänsä enään tai ystäväkseen. Jo tuollainen asia yhdessä raskauden kanssa voi laukaista vakavan masennuksen. Myös synnytyksen jälkeen pitkään hormonit epätasapainossa. Oot kyllä osaltasi sopan keittänyt. Kanna nyt vastuusi!!
Ihan kuvitteellinen juttu. Ettekö huomaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkas sinä luomakunnan kruunu olet mennyt sekaantumaan sellaisen kanssa?
On ystävällinen ajatus olla naisen tukena raskauden loppuun asti. On hyvä, jos on joku saattamassa synnytyssairaalaan ja sieltä hakemassa.
Muuten noista lähtökohdista ei perhettä kannata jäädä perustamaan, kun toinen on ärsyttävä ja vastenmielinen. Toiveennekaan eivät kohtaa.
Jos voit olla varma vauvan turvallisuudesta, vetäytyminen takavasemmalle on varmasti viisainta kaikkien osapuolien kannalta. Säästät samalla itseäsi monelta harmilta.
Olen itse aikoinani ollut kuvailemasi kaltainen "hullu akka", jonka kanssa elämä on ollut yhtä helvettiä. Miehen olisi kannattanut jättää minut ja viedä vauva mennessään, kuten kuulemma oli monta kertaa pohtinut.
Itse asiassa en olisi edes vastustellutkaan, koska ei muiden ihmisten elämiä tarvitse pilata jos yhdellä on ongelmia. Olisin suonut miehelleni ja lapselleni kaiken onnen vaikka myös jonkun toisen naisen luona.
Noh, meillä kävi niin että minä sain lopulta omat ongelmani hoidettua ja enää mies ei halua lähteä. Sitä en tiedä rakastaako hän minua vai ei, vai menikö positiiviset tunteet vaikeina aikoina. Itse rakastan häntä syvästi edelleen.
Voi olla, että hän on mennestä katkeroitunut ja tulee jossain vaiheessa nostamaan kytkintä.
Toki meidän esimerkkimme poikkeaa ainakin siinä, että miehellä oli ainakin alussa lämpimiä tunteita minua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.....sinä olet luvannut osallistua lapsen elämään-siinä loppuu velvollisuutesi.....
No jos lapsi on lelu ni voihan sillä silloin tälöin leikkiä. MUTTA jos sieltä syntyy ihka oikea vauveli niin kehoittaisin miettimään vähän syvemmältä näitä velvollisuuksia, sillä SINUN velvolisuutesi eivät lopu ainakaan 20:en vuoteen!
Tee se kerralla selväksi itsellesi niin voit kunnioittaa itseäsi aikuisena miehenä!
Kaikki tunnusmerkit täyttyy. Oletteko pöllöt tajunneet, että ap ei vastaa viesteihinne, vaan naureskelee partaansa kun nielitte syötin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tunnusmerkit täyttyy. Oletteko pöllöt tajunneet, että ap ei vastaa viesteihinne, vaan naureskelee partaansa kun nielitte syötin?
Ihan todelliselta kuulostaa imo. Mitkä ovat ne provon tunnusmerkit? Se että jotain ärsyttää?
mutta tämä alkuperäinen kuulostaa kovin naisen tekstiltä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tunnusmerkit täyttyy. Oletteko pöllöt tajunneet, että ap ei vastaa viesteihinne, vaan naureskelee partaansa kun nielitte syötin?
Ihan todelliselta kuulostaa imo. Mitkä ovat ne provon tunnusmerkit? Se että jotain ärsyttää?
Aika erikoista laittaa viesti ja sitten jättää vastaamatta, kun muut kyselevät ja kommmentoivat. Nämä ovat lähes poikkeuksetta provoja.
että joku mies a) muuttaisi syntyvän vauvan vuoksi naisen luokse b) tulisi tänne kysymään apua :D :D :D
Kaikki tunnusmerkit täyttyy. Oletteko pöllöt tajunneet, että ap ei vastaa viesteihinne, vaan naureskelee partaansa kun nielitte syötin?
Ihan todelliselta kuulostaa imo. Mitkä ovat ne provon tunnusmerkit? Se että jotain ärsyttää?
Kiitos kaikille vastanneille ja hyvistä kommenteista. Vastailen muutamiin kysymyksiinne:
>Haiseeko, onko oikeasti tyhmä saapas, lihava, isonenäinen? Mitä näit hänessä alkujaan? Minkä ikäisiä olette?
Olemme kummatkin kolmekymppisiä. Muija on ihan normiälyinen, mutta tosiaankin mielentilat vaihtelevat erittäin herkästi. Tämä ei johtu pelkästään raskaudesta sillä epävakaata ja omituista käytöstä on ollut myös ennen raskautta. Itse en häntä silloin niin hyvin tuntenut mutta tämä on yhteisiltä tutuilta kuultua. Ulkonäöltään normaali tosin ylipainoinen.
>Ymmärrän, että silmukka kiristyy kaulasi ympärillä, mutta ehkä ei olisi kannattanut muuttaa yhteen raskausaikana. Jälkiviisautta, tiedän, mutta liemessä olet.
Yhteenmuuttamista mietin hyvin pitkään, eikä se ollut helppo päätös. Päätin kuitenkin rohkeasti kokeilla jos siitä tulisi yhtään mitään. Nyt on tullut todistetuksi että eihän siitä mitään tule.
>yhteishuoltajuus / viikko-viikko systeemi
Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. Kaikkien osapuolien kannalta se kuulostaisi parhaimmalta. Tietyt käytännön asiat saattavat kuitenkin askarruttaa varsinkin kun lapsi on vielä pieni.
Jos lähden heti lapsen syntymän jälkeen niin äiti ei joudu olemaan yksin lapsen kanssa. Hän synnyttää kotipaikkakunnallaan ja jää vanhempiensa luokse asumaan kuukaudeksi. Hänen vanhempansa ovat luotettavat ja lapsi on varmasti hyvissä käsissä heidän luonaan.
Minulle on tällä hetkellä aika selvää että meistä ei tule normaalia pariskuntaa. Tämä on kuitenkin hänelle vaikeasti ymmärrettävissä ja pelkästään se saa hänet suuttumaan että kohtelen häntä kuin kaveria.
Ymmärrän että on vastuuntuntoista jäädä naisen luokse muutamaksi kuukaudeksi synnytyksen jälkeen. Mutta eikö se loppupeleissä vain tee tilanteesta entistä tuskallisemman ja pahemman kun kuitenkin lopulta olen muuttamassa pois?
Olen jo käytännössä mennyt liian pitkälle enkä haluaisi luvata tulevaiduudelle sellaista mitä en voi lunastaa.
mutta tästä viestistäsi paistaa, että ajattelet lähtemisen/jäämisen osalta vain teidän kahden aikuisen suhdetta/sen olemattomuutta. Vastuuntunto jne. kommentit koskivat l a s t a - älä jätä vauvaa pelkän epävakaan ja yksinäisen äidin "armoille"! (kuulostat kyllä poikkeuksellisen vastuuntuntoiselta, moni ei pohtisi koko asiaa lainkaan).
Kuten moni jo sanoi, tämä ei tarkoita, että sun pitäisi jäädä suhteeseen - ei todellakaan!
Kiitos kaikille vastanneille ja hyvistä kommenteista. Vastailen muutamiin kysymyksiinne:
>Haiseeko, onko oikeasti tyhmä saapas, lihava, isonenäinen? Mitä näit hänessä alkujaan? Minkä ikäisiä olette?
Olemme kummatkin kolmekymppisiä. Muija on ihan normiälyinen, mutta tosiaankin mielentilat vaihtelevat erittäin herkästi. Tämä ei johtu pelkästään raskaudesta sillä epävakaata ja omituista käytöstä on ollut myös ennen raskautta. Itse en häntä silloin niin hyvin tuntenut mutta tämä on yhteisiltä tutuilta kuultua. Ulkonäöltään normaali tosin ylipainoinen.
>Ymmärrän, että silmukka kiristyy kaulasi ympärillä, mutta ehkä ei olisi kannattanut muuttaa yhteen raskausaikana. Jälkiviisautta, tiedän, mutta liemessä olet.
Yhteenmuuttamista mietin hyvin pitkään, eikä se ollut helppo päätös. Päätin kuitenkin rohkeasti kokeilla jos siitä tulisi yhtään mitään. Nyt on tullut todistetuksi että eihän siitä mitään tule.
>yhteishuoltajuus / viikko-viikko systeemi
Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. Kaikkien osapuolien kannalta se kuulostaisi parhaimmalta. Tietyt käytännön asiat saattavat kuitenkin askarruttaa varsinkin kun lapsi on vielä pieni.
Jos lähden heti lapsen syntymän jälkeen niin äiti ei joudu olemaan yksin lapsen kanssa. Hän synnyttää kotipaikkakunnallaan ja jää vanhempiensa luokse asumaan kuukaudeksi. Hänen vanhempansa ovat luotettavat ja lapsi on varmasti hyvissä käsissä heidän luonaan.
Minulle on tällä hetkellä aika selvää että meistä ei tule normaalia pariskuntaa. Tämä on kuitenkin hänelle vaikeasti ymmärrettävissä ja pelkästään se saa hänet suuttumaan että kohtelen häntä kuin kaveria.
Ymmärrän että on vastuuntuntoista jäädä naisen luokse muutamaksi kuukaudeksi synnytyksen jälkeen. Mutta eikö se loppupeleissä vain tee tilanteesta entistä tuskallisemman ja pahemman kun kuitenkin lopulta olen muuttamassa pois?
Olen jo käytännössä mennyt liian pitkälle enkä haluaisi luvata tulevaiduudelle sellaista mitä en voi lunastaa.
Lähdet sitten jos siltä tuntuu. Tuona aikana kiinnyt lapseen ja saat elämäsi parhaan ihmissuhteen ja ihmisen jolle olet koko maailma. Eli lapsesi.
Mutta ihan kommentoisin vain että psyykkisesti tasapainossa olevat naisetkin kilahtelevat raskauden aikana tuon tuostakin ja mitä kummallisimmista asioista. -Kuuluu "taudin kuvaan";)
Olisiko mahdollista, että asuisitte hyvin lähekkäin tässä alkuvaiheessa. Lapsen kannalta on tietysti hyvä, että molemmat olisivat läsnä mahdollisimman paljon heti alussa. Toisaalta ajattelen, että jos vanhempien välit eivät ole kunnossa ja jatkoa ei ole tiedossa, lapsen saattaa olla parempi olla ilman ikävää tunnelmaa? Ja silloinhan ei ole tulossa myöskään sit, että lapsi oppii olemaan molempien vanhempien kanssa ja sitten isä muuttaakin pois.
En tarkoittanut parishdeneuvontaa siltä kannalta, että jatkatte yhdessä. Tarkoitin sitä, että teillä on kuitenkin olemassa jonkunlainen suhde. Olet epävarma, miten toimia. En usko, että kukaan tällä palstalla, kukaan tutuistasi, osaa yks kaks sanoa mikä on paras ratkaisu. Uskon, että parhaaseen ratkaisuun pääsette keskustelemalla ammatti-ihmisen kanssa. Joka tuskin sanoo, että tottakai menette naimisiin ja rupeatte onnellisiksi. Ammatti-ihminen osaa nähdä myös, onko äiti masentunut ja osaa ehkä ohjata äitiä oiekaan suuntaan, huomaamaan oman vastuunsa tapahtumista jne jos suhde ei etene häntä tyydyttävällä tavalla.
Ja vielä yksi asia, oletko pohtinut isän vapaita yms. Kuinka ne menevät, jos ette asu yhdessä? Kannattaa ajatella niitäkin ennen lopullista ratkaisua.