Uhhuh.. Lainasin kirjastosta muutaman Tommy Hellstenin opuksen. Mitä PASKAA!
Kuka oikeasti voi saada noista kirjoista mitään? Pelkkää abstraktia tajunnanvirtaa, kirjoittajan omaa höpinää ilman mitään kunnon pointtia. Tai sitten lässyttävää jorinaa ja itsestäänselvyyksiä jonkun amerikkalaisen Tohtori Philin tyyliin.
Siis kuka näitä lukee??
Kommentit (23)
Keijo Tahkokallio. Kerran jouduin työpaikan kustantamalle päivälle, jossa oli Keijo luennoimassa. En voinut kuin äimistellä sitä lammaslaumaa siinä ympärillä.
mutta itselleni "Virtahepo olohuoneessa" avasi aikoinaan syyt siihen, miksi olin koko lapsuuteni ja nuoruuteni kärsinyt pahasta olosta ja ahdistuksesta. Nyt olen traumani käsitellyt ja elämässäni eteenpäin päässyt.
Myöhemmin lukemani Hellstenin kirjat tuntuvat enemmän tai vähemmän toistavan samoja asioita.
Ja sen jälkeen kun luin jonkun lehtijutun omasta pojastaan, muistaakseni nykyään samassa firmassa, meni viimeinenkin maku. Omia juttujaan puhuu suurena totuutena.
selkeämpiä, esim. juuri Virtahepo ololhuoneessa. Myöhemmät ovat tosiaan enemmän abstraktia asioiden pyörittelyä suuntaan ja toiseen.
Kerran aloin lukemaan sitä "Saat sen minkä haluat" (vai mikä se on?) ja parikymmentä sivua kahlasin kunnes oli pakko lopettaa.
Nimenomaan, itsestäänselvyyksien latomista. Ja se paradoksien ja "oivallusten" älyttömyys. Ihan KOKO AJAN tyyliin: sinä olet vahva jos olet heikko, musta on valkoista, kun et tee mitään niin teet kaiken...
Huh....
Hellstenissä aimo annoksen patriarkaalista uskonnollisuutta ja tarkkoja sukupuolirooleja. Ongelmia lähestytään vain ydinperheen näkökulmasta. Hyh, ja tuollaista sitten suuret joukot ihmisiä lukee kuin jotain suurempaa viisautta.
Ap
mutta alkupään kirjat ovat asiaa. Tai sanotaan nyt että luin ne silloin kun olin traumoista paranemiseni alkumetreillä ja tuntui siltä että tää on asiaa, mutta siitä ei ollut hirveästi käytännön hyötyä. Esim. juuri Virtahepo olohuoneessa. Ne kyllä auttavat havaitsemaan virtahevon, mutta eivät ehkä kovin hyvin auta tilanteesta ulos vakavasti traumatisoitunutta ihmistä. Sitten kun olin monta vuotta työstänyt traumojani ja luin kirjat uudestaan, ymmärsin kunnolla mitä niissä sanotaan ja totesin että juuri näin.
Nimenomaan, itsestäänselvyyksien latomista. Ja se paradoksien ja "oivallusten" älyttömyys. Ihan KOKO AJAN tyyliin: sinä olet vahva jos olet heikko, musta on valkoista, kun et tee mitään niin teet kaiken...
kokenut tällaisen muutoksen. Ja toisaalta asiaa on vaikea selittää sellaiselle joka ei ole sitä kokenut.
"saat sen mistä luovut" -teema. Esim. parisuhteessahan asia on juuri noin: toimivaa parisuhdetta ei saa ellei anna toiselle vapautta.
ei kai kukaan voi antaa kirjallaan valmiita vastauksia? lienee kyse siitä että lukijan päässäkin syntyisi ajatuksia.
Ei tarvitse tehdä niin samoin kuin Tommy...
Jotkut saa avaimia asioihin Tommylta toiset ei...
Ei kai ole olemassakaan kirjaa joka sopii kaikille?
Sellaista, jota toivoisi monen elämästävieraantuneen hyysääjävanhemman kuuntelevan ihan tosissaan. T:opettaja
Olen lukenut Virtahepo olohuoneessa -kirjan joskus 2005 ja se oli silloin mun mielestä puhdasta paskaa. Sittemmin mulla oli elämässä pysähtymisen paikka ja luin kirjan uudestaan. Ihan kuten joku tuolla aiemmin, minäkin vasta silloin tajusin, mitä siinä kirjassa oikeasti sanottiin. Se oli hyvä kirja siihen tilanteeseen. Mielestäni tarvitaan ongelma ennen kuin hakee ratkaisua, siksi kesti aikansa tajuta tai oikeastaan tarvita Hellstenin kirjaa. Näin siis mulla, en tiedä miten muilla.
Tommyn kirjoittaman lastenkasvatusoppaan, ja siinä näkyi vähän liian selkeästi se, että isukki on ollut enemmän maailmalla luennoimassa vanhemmuudesta, kuin kotona hoitamassa omia lapsiaan. Ei siis juuri sellaista käytännön tietoa ja osaamista, vaan sellaista teoreettista höpinää, josta ei hirveästi saa vinkkejä omaan elämään.
Vai onko Hellstenkin tosiaan kirjoittanut lastenkasvatusoppaita?
Mä luin jonkun Tommyn kirjoittaman lastenkasvatusoppaan, ja siinä näkyi vähän liian selkeästi se, että isukki on ollut enemmän maailmalla luennoimassa vanhemmuudesta, kuin kotona hoitamassa omia lapsiaan. Ei siis juuri sellaista käytännön tietoa ja osaamista, vaan sellaista teoreettista höpinää, josta ei hirveästi saa vinkkejä omaan elämään.
mutta ehkä noista on ihmisille apua ja kättä pitempää sitten erotilanteessa, masentuneena, kriisissä jne. kun ei itse jaksa ajatella ja on umpikujassa. Ei terve tarvitse lääkettä ja kuinka sokea tajuaisi sen mitä näkee edessään?
Toisessa ketjussa joku tiesi että kehuttu Virtahepo olohuoneessa onkin plagiointi amerikkalaisesta kirjasta, ei Hellstenin omaa tuotantoa.
Siis se ainoa hyvä kirja jolla nousi kuuluisuuteen..
Harvemmin näillä itseapukirjailijoilla on omaa, uutta sanottavaa. Hyllymetrin kun lukee, niin löytää ehkä muutaman joka toimii omalla kohdalla. Hellsteniltä minulla on vain Virtahepo olohuoneessa, jonka lukeminen loppui ensimmäisiin jeesusteluihin.
Minä en ole myös Hellstenin jorinoista ikinä välittänyt. Muka-syvällistä puoli new age -tyylistä psykoulostetta.
Dr. Philistäkään en perusta mutta kyllä minä häntä paljon käytännöllisempänä pidän kuin tätä Hellsteniä. Joihinkin asioihin Phil ihan hyvin sanoo suorat sanat ja pyrkii voimaannuttamaan ihmistä huomaamaan että hän itse voi ratkaista ongelmansa, kun lopettaa ruikuttamisen ja alkaa ottaa askelia haluttuun suuntaan. Syvempiin tunne-elämän tai aivokemian ongelmiin toki sellainen lähestymistapa ei ihan toimi, tyyliin sanoa masentuneelle että lähde lenkille ja ota itseäsi niskasta kiinnil