Lue keskustelun säännöt.
ulkopuolinen - ulkonäön tähden
04.01.2012 |
Olen 33-vuotias nainen, joka koko ikänsä on ollut ulkopuolinen kaikesta ulkonäkönsä vuoksi. Olen ruma. Adjektiivi, jonka juuri liitin itseeni ei ole mielikuvituksen tai huonon itsetunnon tuotosta , vaan pitkällä tähtäimellä minulle harvinaisen selväksi käynyt fakta.
Lapsuuteni oli onnellinen, muutos huonompaan suuntaan alkoi murrosiässä. Jo aivan nuorena tyttönä sain OMIEN VANHEMPIENI suusta kuulla olevani ruma. Arvatkaapa, miltä se tuntui...Olin koulussa todella hyvä, mutta se ei merkinnyt isälleni eikä äidilleni yhtään mitään. Koulussa minulla oli kavereita ja olin aika suosittu, kunnes kiusaaminen alkoi. En jaksa selostaa yksityiskohtia, mutta kiusaaminen oli päivittäistä ja äärimmäisen julmaa, päädyin melkein itsemurhaan. Minusta piirrettiin pilakuvia ja niille naurettiin, minut arvosteltiin päästä varpaisiin ja joka päivä sain kuulla, ettei minun kannattaisi elää, koska olin niin ruma.
Kiusaamiselleni ei ollut mitään "syytä", en ollut ainakaan tahallani tehnyt mitään kiusaajiani ärsyttääkseni, kai siihen rääkkiin sitten riitti se, että minä olin/olen erilaisen näköinen kuin "valtavirta".
Nykyisinkin kun menen kauppaan tms "julkisiin" paikkoihin, huomaan, kuinka jotkut ihmiset naureskelevat minulle. Minulle on tultu aivan selvin päin sanomaan, että olen ruma - niin kuin en itse tietäisi sitä! Kun kävelen kadulla, miehet sylkäisevät kohdallani (ei nyt sentään joka ikinen vastaantuleva mies). Ystäväni ovat myös huomioineet tuntemattomien oudon suhtautumisen meikäläiseen, joten kyseessä ei ole minun mielikuvitukseni.
Joku hyväntahtoinen varmasti ehdottaa minulle, että "jos muuttaisit kampaustasi/meikkiäsi", voin todeta, että kaikkea on kokeiltu - plastiikkakirurgiaan ei ole varaa ja vaikka olisikin, en menisi. Hyväksyn oman ulkoisen rumuuteni täysin, jostain syystä minun ulkonäköni näyttää olevan muille ongelma! Nuorena itkin sitä, kun en ole kaunis enkä edes tavallinen. Tuntikausia istuin peilin edessä ja mietin, kuinka laittaisin hiukseni, jotta olisin vähemmän ruma, jotta edes joku koulussa puhuisi minulle ja kelpuuttaisi seuraansa!
Tietysti on sanomattakin selvää, että olen masentunut ja käyn terapiassa. On raskasta olla aina vain silmätikkuna! Enää en tosin edes haluaisi olla kaunis, olisin aika kiitollinen jos hyvä haltiatar muuttaisi minut edes ihan tavalliseksi:)
Joku aika sitten joku nainen kirjoitti tänne samantyyppisistä kokemuksista, selvyyden vuoksi haluan kertoa, että minä en ole tuo nainen. Ihmettelen itsekin, miksi kirjoitan tänne...- tuli kai tarve avautua! Ärsyttää niin suunnattomasti tämä pinnallisuus, mikä nykyään on vallalla. Raha, tittelit, asunnon koko, automerkki, ulkonäkö; näistä on tullut monelle suoranaisia epäjumalia. Mikäs siinä, jos ihminen tavoittelee noita omassa elämässään, mutta se on paha, jos noitten perusteella aletaan arvioimaan ja arvostelemaan kanssaihmisiä! Jokainen meistä on saman Luojan luoma (näin minä uskon), kaikki erilaisia, jokainen kuitenkin yhtä arvokas!
- Parempaa uutta vuotta 2012 kaikille vuodatukseni lukijoille:) Ja pahoitteluni kirjoitusvirheistä ja mahdollisista epäjohdonmukaisuuksista, en jaksa hioa tätä sen ihmeemmin, kunhan kirjoitin.
Kommentit (26)
Viime aikoina olen oppinut naamioimaan itseni valtaviin silmälasikehyksiin, joista en edes pidä, mutta ne vievät todella tehokkaasti huomion pois muusta naamasta.
Mutta mistään rennosta sosiaalisesta elämästä tai työpaikasta on melkein turha unelmoida, kun valtaosalle ihmisistä erottuu ensimmäisenä vain se rumuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suurelta osin ihan kuin omalta näppikseltäni.
Paitsi että olen nyt nelikymppisenä oivaltanut, etten minä nyt niin ruma olekaan. En ole kauniskaan, olen omannäköiseni. Kummasti se, että hyväksyy itsensä ja hymyilee päälle, jotenkin parantaa sitä ulkonäköä. Ihan oikeasti.
Minä olin 9 vuotta koulukiusattu, pahasti. Jotenkin luonteeni on silti sellainen, etten ole koskaan masentunut. Ahdistunut sitten senkin edestä, ja itsetunto ollut täysin paloina.
Joku järki minussa sitten vaan käski että itseäsi puret nilkkaan kun ryvet tässä itsesäälissä. Nykyään en jaksa enää olla edes katkera niille kiusaajille, muutaman olen kohdannut ja todennut että kutistuneet ovat silmissäni jyvän kokoisiksi. Yhdentekeviä.
Ja se nauraminen, minustakin tuntui vuosikymmeniä että mulle nauretaan kun kuljen kadulla. Ei tunnu enää. Jos joku nauraa, ajattelen että nauraa jollekin ihan muulle asialle. Jos nauraa minulle, niin kumpikohan on siinä se naurettava, se joka kulkee omana itsenään vai se, jonka pitää hakea omalle olemukselleen jotain perverssiä tyydytystä toisen ihmisen kustannuksella.
Eli neuvoni on se sama vanha kulunut fraasi: häntä pystyyn ja ole tyytyväinen itseesi. Se kuulostaa kornilta, mutta siinä on se kumma juttu että se toimii. ;)
En nimittäin usko, että olet totaalisen ruma. Ei kukaan ole. Kaikissa on jotakin kaunista ja viehättävää.
Minuakin on kiusattu, ei suoraan ulkonäöstä vaan epämääräisesti vain. Että haisen, että on rumat vaatteet, olen liiian köyhä, rumempiakin sanoja käytettiin. Minut kierrettiin kaukaa ja valittiin viimeisenä mukaan. Olin paljon yksin lapsena. Meinaan tällä sanoa sitä, että lapset keksivät tyhmät syynsä syrjiä jotakuta, oli se sitten ulkonäkö tai mikä hyvänsä.
Minulla on kaksi ystävää, jotka ovat olleet minulle erityisen tärkeitä. Kumpikaan heistä ei ole perinteisin tavoin kaunis. Ei missin mitoissa, eikä muutenkaan. Toinen heistä vitsailee aina, että turha minua on koristelemaan lähteä. Jotenkin roisi itseironia hänellä. Toinen näistä on ehdottoman arvokas "auraltaan".
Kumpikin on oikeasti sisäisesti kaunis. Lämmin ja onnellinen sisin, arvostus itseä kohtaan, sielun viisaus. Ne paistavat näistä ihmisistä läpi. Ja voi miten he näyttävätkään minusta kauniilta, kun heidät tunnen.
Aluksi kun tapasin toisen heistä, mielessä vilahti ajatus että kukahan tuonkin ottaa (hyi minua tästä). Nyt ajattelen, että onpa onnekas mies, kun on noin hienon naisen itselleen saanut.
Harva ihminen on kuitenkaan ihan kokonaan ruma. Hyvä ryhti, urheilullinen ja normaali/hoikka vartalo kohentaa huomattavasti ei-niin-kauniskasvoisenkin olemusta ja toisaalta erittäin kauniit kasvot ja nätit hiukset kompensoivat ylipainoa jne.
Toinen on myös se, että toisilta ihmisiltä saatava kunnioitus riippuu paljon myös omasta kunnioituksesta itseään kohtaan. Jos käyttäydyt anteeksipyydellen ja vetäytyen, sinuun otetaan helposti etäisyyttä tai jätetään huomioimatta. Jos taas kuljet selkä suorassa ja olet sinut itsesi kanssa, muiden on helpompaa kohdella sinua tasa-arvoisesti ja normaalisti.
Millä tavoin ap sinä olet ruma? Mihin asioihin voit vaikuttaa? Jos kunnon kampaus ei auta, niin lähde kuntosalille ja uusi vaatekaapin sisältö. Opettele pukeutumaan vartalotyypillesi sopivalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi että minä olen joidenkin mielestä liian kaunis. Se puolestaan on aina antanut muille luvan pitää minua tyhjäpäänä ääliönä. Olen luonteeltani ujo ja hiljainen, ja sen jo koulussa muut tulkitsivat ylpeydeksi ja leuhkuudeksi. Vanhemmatkin moittivat, kun en osannut olla puhelias ja jutella niitä näitä vieraille. Siksi minulla ei juuri ollut kavereitakaan ja siitäkin etenkin äidillä oli aina moittimisen aihetta. Hänen mielestään oli ihan oma syyni, kun kavareita ei ollut. Ja niin kai se olikin. En vaan uskaltanut lähestyä ketään ja useat muutot kouluaikoina edesauttoivat syrjäytymistäni.
Olen aina tykännyt kauniista vaatteista ja osaan meikata ja laittaa hiukset. Olen ammatissa, jossa pitää näyttää edustavalta. JA ehkä juuri siksi olen vieläkin, lähelä neljääkymmentä aika yksinäinen. Miehet eivät uskalla tai halua lähestyä, pitävät kai jonain diivana. Joskus olen kokeillut nettideittejä, mutta jostain syystä tapaamiset ovat loppuneet ensimmäiseen Ja todennäköisesti huomiotaherättävän ulkonäköni takia. :(
Veljeni sanoi kerran humalapäissään, että kukaan mies ei halua liian hyvännäköistä naista, koska sen kuitenkin joku muu vie. Hetken esittelyesineeksi ehkä, mutta ei mitään sen enempää.
Harva ihminen on kuitenkaan ihan kokonaan ruma. Hyvä ryhti, urheilullinen ja normaali/hoikka vartalo kohentaa huomattavasti ei-niin-kauniskasvoisenkin olemusta ja toisaalta erittäin kauniit kasvot ja nätit hiukset kompensoivat ylipainoa jne.
Niinpä, mutta kun ei ole nätti naama eikä kroppa... Minulla on pitkä, luiseva naama jossa pienet hailakanharmaat tihrusilmät syvällä päässä. Erittäin ulkonevat isot hampaat joissa ruskeina läikkinä näkyviä synnynnäisiä kiillevikoja. Lisäksi on runsaasti kuoppamaisia vesirokkoarpia ja nenällä ja poskipäillä rosacea-ihosairaus joka tekee ihon punaiseksi ja nenän muhkuraiseksi perunaksi. Hiukset on ohuenohuet, hiirenharmaat. Värjäilyjä olen nuorena kokeillut mutta todennut parhaaksi ettei tätä pärstää kannata näyttävänvärisillä hiuksilla korostaa.
Kropan suhteen olen äärimmäisen hoikka, suorastaan luiseva. Ryhtini on rakenteellisista syistä huono, yläselässä noita-akkamuhkura ja pää voimakkaasti etukenossa. Kuntosalitreeniä kokeilin nuorempana mutta eipä se ulkoasua oikein parantanut.
Tosin nykyisin en enää edes olisi mitenkään kiinnostunut parantamaan ulkonäköäni, haluan olla tällainen millainen luonnostani olen. Ja koen jopa loukkaukseksi jos joku ehdottelee muutoksia ulkoiseen olemukseeni, esim. hampaiden korjauttamista, nenäleikkausta tai erilaista kampausta, koska minusta minulla on oikeus olla juuri tällainen ja tulla ihmiseksi hyväksyttyä juuri tällaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva ihminen on kuitenkaan ihan kokonaan ruma. Hyvä ryhti, urheilullinen ja normaali/hoikka vartalo kohentaa huomattavasti ei-niin-kauniskasvoisenkin olemusta ja toisaalta erittäin kauniit kasvot ja nätit hiukset kompensoivat ylipainoa jne.
Toinen on myös se, että toisilta ihmisiltä saatava kunnioitus riippuu paljon myös omasta kunnioituksesta itseään kohtaan. Jos käyttäydyt anteeksipyydellen ja vetäytyen, sinuun otetaan helposti etäisyyttä tai jätetään huomioimatta. Jos taas kuljet selkä suorassa ja olet sinut itsesi kanssa, muiden on helpompaa kohdella sinua tasa-arvoisesti ja normaalisti.
Millä tavoin ap sinä olet ruma? Mihin asioihin voit vaikuttaa? Jos kunnon kampaus ei auta, niin lähde kuntosalille ja uusi vaatekaapin sisältö. Opettele pukeutumaan vartalotyypillesi sopivalla tavalla.
Olen ruma kasvoistani, todella omituisen näköinen, en viitsi lähteä tarkemmin ruotimaan, koska silloin joku voisi tunnistaa minut. Minulla on upeat hiukset ja upea vartalo, mutta se ei näytä kompensoivan mitään, sen verran uskomatonta palautetta saan TUNTEMATTOMILTA ihmisiltä.
Minulla on nykyisin ihan hyvä itsetunto, koko kirjoitukseni pointti oli se, että ulkonäköni on ongelma muille, minulle ihan tuntemattomille ihmisille ja se loukkaa ja hämmästyttää minua todella, siksi kirjoitin "vuodatukseni".
Kannan itseni "ylpeästi" pää pystyssä. Minulla ei ole mitään hävettävää. Häpeää saisivat sen sijaan tuntea ne, jotka saavat jotain iloa siitä, kun tulevat päin näköä arvostelemaan ulkonäköäni. Nuorempana tämä oli minulle hirvittävä taakka, ei enää. Minussa on paljon todella hyviä ominaisuuksia, joista tosin harva on kiinnostunut ottamaan selvää. Olen ystävällinen, oikeudenmukainen, kohtelias, lojaali, rehellinen ja olen todella onnellinen, että olen kaikkea tätä! T:Ap
mutta en millään usko, että kukaan on niin lamaannuttavat ruma, että se haittaisi työn saamista. Sitten kyllä, jos on groteskin epämuodostunut, papahsti kasvoistaan palanut palovammapotilas tms jotain todella häiritsevää (en halua väheksyä näitä ihmisiä, enkä oikeuttaa syrjintää, mutta nämä esimerkkinä niin isosta poikkeamasta "normaalista", että sillä on vaikutusta tuntemattomien käyttäytymiseen)
Sen kyllä uskon, että kiusaaminen kotona ja koulussa romauttaa itsetuunnon tässä asiassa. Ja kusipäitä mahtuu aina joukkoon kuin joukkoon.
Vaatimattomammankin näköiset ihmiset löytävät pareja. Hankalampaa se tietysti on kuin sellaiselle iloiselle nätille naapurintytölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nimittäin usko, että olet totaalisen ruma. Ei kukaan ole. Kaikissa on jotakin kaunista ja viehättävää.
En oikein viitsi laittaa kuvaani tänne, joku kuitenkin tunnistaisi. En olekaan totaalisen ruma, mitä ulkoliseen rumuuteen tulee, omaan upean vartalon ja kauniit hiukset, tosin kasvoni ovat poikkeuksellisen rumat joten nuo kaksi hyvää seikkaa eivät paljoa kompensoi...T.Ap
pahoillani kokemastasi :( Aivan hirveää. Uskon täysin mitä sanot, koska olen kuullut muilta vastaavaa ja itse olin teini-iässä rumahko ja epävarma, ja minua kiusattiin juuri ulkonäöstä, ja jo se jätti hirveän epävarmuuden omasta viehättävyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nimittäin usko, että olet totaalisen ruma. Ei kukaan ole. Kaikissa on jotakin kaunista ja viehättävää.
En oikein viitsi laittaa kuvaani tänne, joku kuitenkin tunnistaisi. En olekaan totaalisen ruma, mitä ulkoliseen rumuuteen tulee, omaan upean vartalon ja kauniit hiukset, tosin kasvoni ovat poikkeuksellisen rumat joten nuo kaksi hyvää seikkaa eivät paljoa kompensoi...T.Ap
Pidät sellaisia vaatteita, joissa vartalosi on edukseen ja annat kauniiden hiustesi näkyä. Ei muuten muutkaan ihmiset niin tavattoman kauniita ole. Tavallisen ja arkisen näköisiä ihmisiä on maailma pullollaan. Vain muutama harva kaunis näkyy jossakin silloin tällöin jos ihan rehellisiä ollaan.
Kyse on lähinnä itsetunnosta. Vaikka näyttäisi möröltä voi olla suosittu ja pidetty jos vaan on sinut itsensä kanssa. Luonne on se kaikkein tärkein ihmisessä. Se ratkaisee.
Onneksi olet päässyt terapiaan, jossa voit käsitellä ikäviä ja inhottavia kokemuksia!
Tee kovasti töitä sen eteen, äläkä anna periksi, niin varmasti saat olosi parempaan päin.
Usein suuri osa kauneudesta kuitenkin tulee ihmisen sisältä, kun on terve itsetunto jaksaa iloita ja mennä eteenpäin.
Ihan uskomatonta, että aikuisenakin saa kuulla ilkeitä kommentteja ulkonäöstä ja usein!!?? Ethän vain nyt liioittele asiaa, vai onko tosissaan totta. Missä ne tarkalleen moittii ulkonäköäsi, millä sanoin? Kuinka monta kertaa esim. viimeisen kk aikan olet joutunut vastaaviin tilanteisiin?
Sano heille takaisin nauraen, että et se sinäkään mikään hurmuri ole ja jatka matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pahoillani kokemastasi :( Aivan hirveää. Uskon täysin mitä sanot, koska olen kuullut muilta vastaavaa ja itse olin teini-iässä rumahko ja epävarma, ja minua kiusattiin juuri ulkonäöstä, ja jo se jätti hirveän epävarmuuden omasta viehättävyydestä.
Kiitos tuosta, mitä sanoit. Hassua, että täälläkin näköjään kirjoittelee sellaisia, jotka kommentoivat tyyliin; " Ei kauneus ole kaikki kaikessa". " Ei rumuus voi olla este työpaikan saamiselle", jne... Tarkennuksen vuoksi todettakoon, että vaikka nuorena tyttönä itkin paljon rumuuttaani, ei ulkonäköni ole ENÄÄ minulle "issue", enkä todellakaan arvostele toisia ihmisiä ulkonäön perusteella. Minulle ei ole olemassa rumia miehiä tai rumia naisia, mutta rumia ihmisiä, heitä on PALJON. He ovat juuri niitä tuntemattomia, jotka saattavat tulla vetämään minua hihasta esimerkiksi ruokakaupassa ja sanoa "Anteeks, mut satutko tietämään, että sä olet ihan helvetin ruma." Johon minä yleensä totean; " Kiitos, kyllä se on jo tähän ikään menessä tullut minulle selväksi."
Käyttäydyn normaalisti, silti minun näkemiseni aiheuttaa toisinaan esimerkiksi kaupan kassaneidissä tirskumista, kulmien kohottelua ym suhteellisen epäasiallista käytöstä. Tietysti se loukkaa, mutta eniten minua hämmästyttää se, miksi jotkut kanssaihmiseni eivät voi hyväksyä ulkonäköäni!T:Ap
He ovat juuri niitä tuntemattomia, jotka saattavat tulla vetämään minua hihasta esimerkiksi ruokakaupassa ja sanoa "Anteeks, mut satutko tietämään, että sä olet ihan helvetin ruma." Johon minä yleensä totean; " Kiitos, kyllä se on jo tähän ikään menessä tullut minulle selväksi."
Käyttäydyn normaalisti, silti minun näkemiseni aiheuttaa toisinaan esimerkiksi kaupan kassaneidissä tirskumista, kulmien kohottelua ym suhteellisen epäasiallista käytöstä. Tietysti se loukkaa, mutta eniten minua hämmästyttää se, miksi jotkut kanssaihmiseni eivät voi hyväksyä ulkonäköäni!T:Ap
Ihan käsittämätöntä. Jonkun teinin asteelle jääneen pissiksen tirskumisen uskon, nehän tirkuu ihan mille vaan, mikä ei mahdu heidän maailmaansa ja arvostustensa piiriin. Mutta että joka katsoo asiakseen tiedottaa, että toinen on ruma! Luulin, että tuota kuulee vaan baareissa känniääliöiltä.
Mutta edelleen, voiko se vaikuttaa työn saamiseen, jos ei puhuta "edustusaloista" tai jonkun pintapaikan vaatemyyjän duunista?
Ja uskon, että myös kiusaamalla herkistetyn ihmisen tulkinta on vääristynyt. Osa on varmasti ihan totta, osa menee ylitulkinnan puolelle.
Onneksi olet päässyt terapiaan, jossa voit käsitellä ikäviä ja inhottavia kokemuksia!
Tee kovasti töitä sen eteen, äläkä anna periksi, niin varmasti saat olosi parempaan päin.
Usein suuri osa kauneudesta kuitenkin tulee ihmisen sisältä, kun on terve itsetunto jaksaa iloita ja mennä eteenpäin.Ihan uskomatonta, että aikuisenakin saa kuulla ilkeitä kommentteja ulkonäöstä ja usein!!?? Ethän vain nyt liioittele asiaa, vai onko tosissaan totta. Missä ne tarkalleen moittii ulkonäköäsi, millä sanoin? Kuinka monta kertaa esim. viimeisen kk aikan olet joutunut vastaaviin tilanteisiin?
Sano heille takaisin nauraen, että et se sinäkään mikään hurmuri ole ja jatka matkaa.
Ei, en liioittele, en jaksaisi käyttää aikaani tänne satuilemiseen:) Edellisistä vastauksistani käy ilmi joitain kommentteja, joita olen saanut tuntemattomilta ulkonäöstäni. Joudun ikävien kommenttien kohteeksi lähes joka kerta kun menen jonnekin yleiselle paikalle. Olen joskus miettinyt, että joudun varmaan olemaan kiusattu lopun ikääni:( En voi omalle poikkavuudelleni mitään! Pukeudun siististi, olen hoikka, kannan itseni hyvin -mitä se auttaa!
Kirjoitin tänne alunperin siksi, koska halusin tuoda ilmi, millaiselta tuntuu olla jollain tavalla erilainen, halusin antaa ihmisille ajattelemisen aihetta. Miksi joku saa kicksit siitä, kun tulee sanomaan jotain ilkeää toiselle IHMISELLE, LÄHIMMÄISELLEEN?!? Minä olen ulkoisesti ruma, mitä se kenellekään kuuluu? Olkaa iloisia, että ette ole samanlaisia kuin minä.
Onneksi olet päässyt terapiaan, jossa voit käsitellä ikäviä ja inhottavia kokemuksia!
Tee kovasti töitä sen eteen, äläkä anna periksi, niin varmasti saat olosi parempaan päin.
Usein suuri osa kauneudesta kuitenkin tulee ihmisen sisältä, kun on terve itsetunto jaksaa iloita ja mennä eteenpäin.Ihan uskomatonta, että aikuisenakin saa kuulla ilkeitä kommentteja ulkonäöstä ja usein!!?? Ethän vain nyt liioittele asiaa, vai onko tosissaan totta. Missä ne tarkalleen moittii ulkonäköäsi, millä sanoin? Kuinka monta kertaa esim. viimeisen kk aikan olet joutunut vastaaviin tilanteisiin?
Sano heille takaisin nauraen, että et se sinäkään mikään hurmuri ole ja jatka matkaa.Ei, en liioittele, en jaksaisi käyttää aikaani tänne satuilemiseen:) Edellisistä vastauksistani käy ilmi joitain kommentteja, joita olen saanut tuntemattomilta ulkonäöstäni. Joudun ikävien kommenttien kohteeksi lähes joka kerta kun menen jonnekin yleiselle paikalle. Olen joskus miettinyt, että joudun varmaan olemaan kiusattu lopun ikääni:( En voi omalle poikkavuudelleni mitään! Pukeudun siististi, olen hoikka, kannan itseni hyvin -mitä se auttaa!
Kirjoitin tänne alunperin siksi, koska halusin tuoda ilmi, millaiselta tuntuu olla jollain tavalla erilainen, halusin antaa ihmisille ajattelemisen aihetta. Miksi joku saa kicksit siitä, kun tulee sanomaan jotain ilkeää toiselle IHMISELLE, LÄHIMMÄISELLEEN?!? Minä olen ulkoisesti ruma, mitä se kenellekään kuuluu? Olkaa iloisia, että ette ole samanlaisia kuin minä.
Ja numero 18 oli siis Ap:n kommentti.
On sitä joillakin otsaa mennä ilmoittamaan toiselle, että olet muuten ruma!!!???
Mielenkiinnosta kysyn, minkälaisia kaunottaria/komistuksia nämä kommentoijat ovat itse olleet?
Ehkä juuri joku känniääliö saattaisi noin sanoa. Kuljetko sellaisissa "yleisissä paikoissa"?
Tämä kyllä haiskahtaa todella oudolla kun Suomessa muutenkaan ihmiset puhu yleensä tuntemattomille yhtään mitään, elleivät ole humalassa.
On sitä joillakin otsaa mennä ilmoittamaan toiselle, että olet muuten ruma!!!???
Mielenkiinnosta kysyn, minkälaisia kaunottaria/komistuksia nämä kommentoijat ovat itse olleet?
Ehkä juuri joku känniääliö saattaisi noin sanoa. Kuljetko sellaisissa "yleisissä paikoissa"?Tämä kyllä haiskahtaa todella oudolla kun Suomessa muutenkaan ihmiset puhu yleensä tuntemattomille yhtään mitään, elleivät ole humalassa.
Kyllä nuo kommentoijat ovat olleet ihan selvin päin, en edes käy baareissa. Ihan ruokakaupassa on tultu sanomaan tai kadulla syljetty päin näköä, siistit, tavalliset ihmiset. Eivät itsekään mitään kauniita/komeita, vaan tavallisia, arkisia kadun tallaajia. Tällaista on varmasti vaikea ymmärtää tai uskoa, mutta kun on tarpeeksi erilainen niin valitettavasti joutuu kohtaamaan näin ala-arvoista käytöstä. T:Ap
Voi kun teki kipeää lukea tekstisi, koska siinä on niin paljon samaa kuin mitä itse olen kokenut :(
Minusta myös jo lapsena sukulaiset kauhistelivat vanhemmilleni, että miten niin kauniille vanhemmille on voinutkin syntyä niin ruma tytär, "tuollainen punanaamainen keltatukkainen räkänokka", kun veljetkin on kauniita kuin nuket. Asiaa korosti se että äitini on menestynty 1960-luvulla kauneuskilpailuissakin, ja hänelle oli selvästi suuri pettymys ettei ainoasta tyttärestä tullut kaunotarta. Hän olisi toivonut jopa missiä tai mallia tyttärestä, tai ainakin suosittua tyttöä, mutta tytöstä tuli lyhyt, kumaraselkäinen, luihunaamainen ja huonoihoinen ja hampainen hyypiö.
Nykyisin minua ei kyllä ulkonäkö aktiivisesti haittaa kun en työn lisäksi käy missään. Ei minua töissä sentään arvioida ulkonäön perusteella kun olen osaava alani ammattilainen. Miehen ja lapsia olisin joskus toivonut mutta eihän miestä koskaan tällä pärställä ole saanut, ja ehkä parempikin niin etteivät geenini jatku. Nyt nelikymppisenä yksinäisyyden surukin on jo surtu ja vanhapiikailuun totuttu, nuorempana joskus oli valtava suru etten ollut koskaan edes seurustellut ja että kun menin baareihin ja muihin mistä ihmiset löysi miehiä minulle naurettiin.