Lue keskustelun säännöt.
Masentaa...
02.01.2012 |
siis aivan kaikki. Tämä on surkuttelu tekstiä mut pakko johonki saaha purkautua. Aamuisin ensimmäinen ajatus et ei jaksais nousta..päivän sitä sit vilkuilee kelloa et millon on ilta ja pääsee huilii. Oon kahen lapsen kans kotona, mies tekee vuorotyötä. Haluan olla lasten kans vielä kotona ku ne on pieniä, mut nyt jotetki kaikki asiat tökkii ja tuntuu et hermot menee pienistäki asioista. Omatunto soimaa ku on aina väsy ja kärtynen:( Kummallaki lapsella uhma päällä eli joka päivä saa useampaa asiaa vääntää ja kääntää. Varsinki vanhemman kans tuntuu et kärsivällisyys loppuu..koko ajan inttää ja väittää vastaan asiasta ku asiasta..haluaa sitä ja haluaa tätä..En tiedä mitä tehdä. Mies tietää väsymykseni ja touhuaa kyllä lasten kans ku on kotona et mä saan vähän "omaa aikaa", mut silti olo on kurja :(
Kommentit (4)
en osaa kuvitella itselle toisenlaistakaan elämää. Kuulostaa tylsältä mut suunitelmia ei ole, päivä kerrallaan mennään. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välillä tuntuu että sitä on aivan yksin näiden tunteiden kans..niitä ei osaa aina "pukea sanoiksi". ap
mitä suunnitelmia sinulla on? mitä aiot tällä viikolla tehdä? entä ensi kesänä?
Teet sitä mitä arvostat ja olet halunnut, mutta et osaa nauttia.
Meillä ollut sama tilanne: toinen töissä, saa sieltä kicksejä ja sos.seuraa (aikuisten!) ja on tavallaan latautunut olemaan lasten kanssa illalla. Sitä kait kutsutaan "laatuajaksi". Mutta miten saisit itse kicksejä lasten kanssa olemisesta?
- Olet tod.näk. lievästi masentunut, vaikka haluisit nauttia, ei onnistu. Väsymys liittyy tähän ja jos olo on koko ajan kurja, ei valoa kovin helposti näekään tunnelin päässä.
- uhmaikäisten kanssa menee "kaikilla" äideillä (ja isillä) hermot => siitä ei pidä huonoa omaatuntoa ottaa. Lapsellehan pitää näyttää, että suuttuu. Lastenpsykologin mukaan niin kuuluukin tehdä. Lapsi kokee, että välität, kun suutut. Tietty joku maltti pitää säilyttää.
- Puhu miehesi kanssa. toiv. hän ymmärtää arvostaa työtäsi. sano, että tarvitset arvostusta ja henkistä apua.
- isän pitää olla myös ikävä, hän ei saa napsia parhaita paloja, vaikka niin helposti käykin. Silloin lapset osaavat arvostaa sinuakin. Isän pitää puhua lasten kanssa, miten päivisin / iltaisin toimitaan kun hän on töissä (eli osallistua lasten kasvattamiseen).
- lievään masennukseen auttaa ihan varmasti liikunta, kokemusta on. sen ei tarvitse olla paljoa. "Oma aika" ei auta, jos ei pää ole kunnossa. Mieti miltä elämäsi näyttää vuoden kuluttua, ei kai se elämä ihan toivotonta ole?
Itse jäin kaipaamaan (ehkä katkeranakin) niitä menetettyjä hyviä hetkiä lasten kanssa. Mutta kun tosiasia on, ettei uhmaikäisten kanssa ole niin paljoa hyviä hetkiä.
- kun elämässä menee paskasti, ei näe sitä hyvää, mitä ympärillä on. Kuitenkin myöhemmin, esim juuri vuoden kuluttua sitä osaa jo arvostaa. Elämään kuuluu myös alamäet, mutta asioilla on ajan myötä taipumus selvitä ja parantua!
- elämä on elämistä varten. Sinä olet nyt lapsia varten. et nyt tunnu iloitsevan siitä, kuinka korvaamattoman tärkeä olet lapsille. paljon enemmän katuisit jos olisit töissä, pääsisit helpommalla, mutta jotain jäisi kokematta.
- kehu lapsia aina kun voit, ei haittaa vaikka "hieman valhetelisit" heidän kuullen kun kerrot miten päivä on mennyt.
- tarvitset hyviä rutiineja: yhteinen ruoka (lounas / päivällinen / iltapala), jossa puhutaan päivän asioista. Liikuntahetki. Koeta saa uni kuntoon, niin voit paremmin.
- jos oikeasti alkaa mennä huonommin (et pääse sängystä aamuisin ylös), tarvitset apua!