Mitenkäs onnistuu kummiksi tuleminen, jos on kirkosta eronnut?

Kirkko ja seurakunta ei sitä nimeä anna vaa lapsen vanhemmat. Lisäksi mä ihmettelen että mihin te sitä kirkkoa oikein siinä kummiasiassa tarvitte? Ettekö osaa olla lapselle tärkeitä ja läheisiä ihmisiä ilman että pappi antaa siihen luvan tai kummikirjan? Koko kummiushan on oikeasti ihan teidän omassa päässänne, kirkko ei valvo eikä vahdi kummeja mitenkään. Ja jos te ette kuulu kirkkoon ettekä kasvata lasta kristilliseen uskoon kuten kirkko kummin olettaa tekevän niin ettehän te edes oikeasti mitään kummeja ole. Miksi te haluatte roolin jota ette edes aio toteuttaa? Minusta lapselle voi olla läheinen vaikkei siihen kirkkoa ja kummiutta sotkekaan. Mun puolesta voit toki liittyä kirkkoon ja ryhtyä kummiksi. Sehän on vaan teidän ja vanhempien välinen asia, ei sinänsä kuulu mulle eikä muillekaan. Ihmettelen vaan että jos haluat olla lapselle läheinen ihminen niin mikset vain ole sitä? Mihin sä sitä kirkkoa oikeasti siinä tarvit?

miksi kirkkoon kuulumaton haluaa kummiksi, en sitä miten kirkon ja yhteiskunnan suhteet liittyy tähän mitenkään, enkä sitä miksi nimenomaan pitää olla kummi ollakseen luottoaikuinen.

Kummi on uskonnollinen ohjaaja, joka ohjaa seurakunnan toimintaan ja uskoon ja jonka rooli loppuu rippikouluun.

Toki myönnän, että en ole asiaa juuri aikaisemmin pohtinut, joten sammakoita tulee helposti ajattelemattomuuttani.

Yllä on yksi viesti, jossa ollaan oikein tyytyväisiä kirkkon kuulumattomaan kummiin.

Kummius siis liittyy uskon ohjaamiseen. Mielestäni myös nyky yhteiskunnassa kaivataan ohjaajaa lapselle. Maailmassa on paljon asioita, jotka eivät liity uskontoon, mutta joissa tarvitaan ohjaajaa ja oman perheen "ulkopuolista" tukea.

Sellaista ei taida virallisesti olla. Kummit ovat pyhitetty kirkolle. Eikö tällaiselle traditiolle olisi tarvetta myös kirkon ulkopuolella?

Maailmassa on paljon asioita, joita voisi kummi ja nuori pähkiä, teini-ikäisenä erityisesti, vaikka kyse ei olisikaan uskonnosta (internet, päihteet, koulumenestys, parisuhde, aikuiseksi kasvaminen, ihmisyys, empaattisuus, vanhemmuus, elämän kokemukset jne.).

Mielestäni tässä on yhteiskunnallinen tyhjiö ja tällaiselle olisi sosiaalinen tilaus, siis "kummiudelle" ilman kristilistä merkitystä.

Haluaisin siis olla kummi myös kirkollisten asioiden ulkopuolella. Konfirmoituna, rippikoulun käyneenä ja koulussakin uskonnosta kymppejä lukiossa opiskelleena ja aikuisiällä kirkosta eronneena uskon, että olen uskon asioita pohtinut ainakin sen mitä keskiverto suomalainen, todennäköisesti enemmänkin.

Se että pohtimiseni ja käsitykseni kirkosta ja kristinuskosta on johtanut eroamiseeni kirkosta ei mielestäni tarkoita, että en tuntisi asioita tai että en osaisi tarvittaessa opastaa nuorta.

Tämän kaltaisia asioita mietin, kun tarkoitin tuota kommenttiani.

ap

Kirkko ja seurakunta ei sitä nimeä anna vaa lapsen vanhemmat. Lisäksi mä ihmettelen että mihin te sitä kirkkoa oikein siinä kummiasiassa tarvitte? Ettekö osaa olla lapselle tärkeitä ja läheisiä ihmisiä ilman että pappi antaa siihen luvan tai kummikirjan? Koko kummiushan on oikeasti ihan teidän omassa päässänne, kirkko ei valvo eikä vahdi kummeja mitenkään. Ja jos te ette kuulu kirkkoon ettekä kasvata lasta kristilliseen uskoon kuten kirkko kummin olettaa tekevän niin ettehän te edes oikeasti mitään kummeja ole. Miksi te haluatte roolin jota ette edes aio toteuttaa? Minusta lapselle voi olla läheinen vaikkei siihen kirkkoa ja kummiutta sotkekaan. Mun puolesta voit toki liittyä kirkkoon ja ryhtyä kummiksi. Sehän on vaan teidän ja vanhempien välinen asia, ei sinänsä kuulu mulle eikä muillekaan. Ihmettelen vaan että jos haluat olla lapselle läheinen ihminen niin mikset vain ole sitä? Mihin sä sitä kirkkoa oikeasti siinä tarvit?

Jos oletetaan, että vanhemmat haluavat kastaa lapsensa (vaikka eivät syvästi uskonnollisia olekaan), ja haluavat lapsellaan tasan kaksi kummia, eivät yhtään enempää eivätkä yhtään vähempää.

Tämä vastannee ainakin moneen kysymykseesi. Tämän tarkemmin on osaa vastata, ainakaan muiden puolesta.

ap

Ps. tuo nimen antaminen aikaisemmassa kirjoituksessani oli huumoria..... ;)

Aika suurikin, jos et kirkosta ja varsinkaan sen opetuksesta oikein pida.

Kummina toimimisesta:

Kummina oleminen on paitsi tehtävä myös mahdollisuus erityisen läheiseen ihmissuhteeseen. Kummi on kutsuttu vanhempien rinnalla pitämään huolta lapsesta.

Huolenpidossa ja ystävyydessä toteutuvat kristittynä elämisen periaatteet ja lähimmäisen rakkaus. Kummin tärkeä tehtävä on myös lapsen puolesta rukoileminen.

Kummeja ei voi vaihtaa eikä kummeilta ottaa pois tehtäväänsä kastetoimituksen jälkeen. Kummien lisääminen on mahdollista erityisistä syistä./i]

että miksi sinä tarvitset jonkin "tittelin".



Jos välit lapsen vanhempiin on - ja pysyy - kunnossa läheisestä ihmisestä tulee koko lailla automaattisesti luottoaikuinen. Loppu on ihan itsestäsi kiinni!



Jos et pidä välejä vanhempiin ja lapseen kunnossa, et sinä lapsen elämään pääse mesomaan, vaikak kuinka olisit virallinen kummi. Ei kummilla ole mitään sellaista asemaa, että hänellä olisi virallisempi lupa puuttua kaikkeen.

Kirkko ja seurakunta ei sitä nimeä anna vaa lapsen vanhemmat. Lisäksi mä ihmettelen että mihin te sitä kirkkoa oikein siinä kummiasiassa tarvitte? Ettekö osaa olla lapselle tärkeitä ja läheisiä ihmisiä ilman että pappi antaa siihen luvan tai kummikirjan? Koko kummiushan on oikeasti ihan teidän omassa päässänne, kirkko ei valvo eikä vahdi kummeja mitenkään. Ja jos te ette kuulu kirkkoon ettekä kasvata lasta kristilliseen uskoon kuten kirkko kummin olettaa tekevän niin ettehän te edes oikeasti mitään kummeja ole. Miksi te haluatte roolin jota ette edes aio toteuttaa? Minusta lapselle voi olla läheinen vaikkei siihen kirkkoa ja kummiutta sotkekaan. Mun puolesta voit toki liittyä kirkkoon ja ryhtyä kummiksi. Sehän on vaan teidän ja vanhempien välinen asia, ei sinänsä kuulu mulle eikä muillekaan. Ihmettelen vaan että jos haluat olla lapselle läheinen ihminen niin mikset vain ole sitä? Mihin sä sitä kirkkoa oikeasti siinä tarvit?

Jos oletetaan, että vanhemmat haluavat kastaa lapsensa (vaikka eivät syvästi uskonnollisia olekaan), ja haluavat lapsellaan tasan kaksi kummia, eivät yhtään enempää eivätkä yhtään vähempää.

Tämä vastannee ainakin moneen kysymykseesi. Tämän tarkemmin on osaa vastata, ainakaan muiden puolesta.

ap

Ps. tuo nimen antaminen aikaisemmassa kirjoituksessani oli huumoria..... ;)

Aina ei silti saa kaikkea mitä haluaa. No joo, näinhän toimii suurin osa, lapset kastetaan koska se on tapana. Ja onhan se tavallaan ihan kiva että olette valmiita liittymään kirkkoon jotta pääsette "kummeiksi".

ollaksenne lapsen kummeja. Siis te tulevat kummit ja ehkä lapsen vanhemmat olette kummasti kiinni tässä ajatuksessa. Voitte sopia kummiudesta ihan keskenänne.



Jos lapsi kastetaan, tarvitsee hän kyllä kaksi kirkkoon (ainakin sillä hetkellä) kuuluvaa kummia. Ja lapsen nimenannon ja kasteen liittäminen yhteen on ihan vanhempien ratkaisu, ei mitenkään yhteiskunnan pakottama.



Verotus (siis maksetaanko kirkollisveroa ja mihin kuntaan kunnallisvero menee) määräytyy vuodenvaihteen tilanteen mukaan. Jos marraskuussa painetussa verokortissa on väärä kotikunta (muutto marras-jolukuussa) ja kunnallisveroprosentti tai kirkollisvero laskettuna tilanne korjataan lopullisessa verotuksessa.



Joihinkin isompien kaupunkien seurakuntiin voi kastettu ja konfirmoitu aikuinen liittyä netissä, muutoin kirkkoherranvirastossa. Erota voi aina netissä.

[Maailmassa on paljon asioita, jotka eivät liity uskontoon, mutta joissa tarvitaan ohjaajaa ja oman perheen "ulkopuolista" tukea.

Sellaista ei taida virallisesti olla. Kummit ovat pyhitetty kirkolle. Eikö tällaiselle traditiolle olisi tarvetta myös kirkon ulkopuolella?

Se että pohtimiseni ja käsitykseni kirkosta ja kristinuskosta on johtanut eroamiseeni kirkosta ei mielestäni tarkoita, että en tuntisi asioita tai että en osaisi tarvittaessa opastaa nuorta.

ap

Olen ollutkummiuteni alkutaipaleella seurakunnan jäsen, ja sittemmin eronnut.

Nyt vanhimman kummilapsen rippijuhlat lähestyvät, ja olen miettinyt, miten niiden kanssa toimitaan. esimerkiksi tunnen oudoksi mennä kirkossa eteen siunaamaan lasta (vieläkö näin toimitaan, edellistä juhlista on jo aikaa???), toisaalta olen tämän nuoren kummeista ainoa, jolla on mahdollisuus näin tehdä, enkä halua että nuori tuntee itsensä "hylätyksi".

Liitynkö seurakuntaan yhden päivän ajaksi vai miten asia ratkaistaan... En tiedä vielä. Kummilapsen kanssa näitä asioita on jo sivuttu, hän tietää etten kuulu enää kirkkoon. Perheensä on "tapakristittyjä".

Eli seuraavan vuoden kirkollisverotus määräytyy edellisen vuoden viimeisen päivän mukaan ja vaikka liittyisit kirkkoon joka vuosi uudelleen ensimmäinen päivä ja eroasit toiseksi viimeinen päivä ei veroja maksettavaksi tulisi..

ollaksenne lapsen kummeja. Siis te tulevat kummit ja ehkä lapsen vanhemmat olette kummasti kiinni tässä ajatuksessa. Voitte sopia kummiudesta ihan keskenänne.

Jos lapsi kastetaan, tarvitsee hän kyllä kaksi kirkkoon (ainakin sillä hetkellä) kuuluvaa kummia. Ja lapsen nimenannon ja kasteen liittäminen yhteen on ihan vanhempien ratkaisu, ei mitenkään yhteiskunnan pakottama.

Verotus (siis maksetaanko kirkollisveroa ja mihin kuntaan kunnallisvero menee) määräytyy vuodenvaihteen tilanteen mukaan. Jos marraskuussa painetussa verokortissa on väärä kotikunta (muutto marras-jolukuussa) ja kunnallisveroprosentti tai kirkollisvero laskettuna tilanne korjataan lopullisessa verotuksessa.

Joihinkin isompien kaupunkien seurakuntiin voi kastettu ja konfirmoitu aikuinen liittyä netissä, muutoin kirkkoherranvirastossa. Erota voi aina netissä.

mutta kirkko vaatii kaksi kirkkoon kuuluvaa kummeiksi, eikä nyt muita löydy. Siksi siis olemme liittymässä päiväksi kirkkoon.

Kirkkohan tässä vaatii kaksi kirkkoon kuuluvaa, jonka toki ymmärrän (tavallaan), mutta itse olisin oikein tyytyväinen vaikka kirkko ei kirkkoon kuuluvia vaatisikaan, vaan että saisimme olla kummeja ihan itsenämme.

Lapsen vanhemmat eivät ole kirkosta eroamassa, vaan haluavat kastaa lapsensa kuten tässä maassa on varmaan kohta vuosituhat tehty. Olisihan se kiva kun meillä olisi traditio, jossa haettaisiin kummeja kirkon ulkopuoleltakin, hieman toisenlaisella kummitraditiolla.

Ainakin itselleni omat kummini ovat kuitenkin muita sukulaisia läheisempiä ja tärkeämpiä, jotenkin se vain tuntuu siltä.

No joo, tietysti voisin olla lapselle läheinen ilman kummi "titteliäkin". Mutta minä olen niin tittelinkipeä, että kun sitä mahdollisuutta minulle tarjotaan, olen erittäin otettu kunniasta ja haluan olla hyvä kummi, vaikka se ei ehkä tarkoita ihan sitä, mitä kirkko sillä "puhtaimmillaan" saattaisikin haluta.

ap

itse siitä esimerkki, kummina nyt ja paperilla todiste asiasta.

tulisi kyllä sylikummi, eli taidan mennä kirkon ehdoilla. Ei se mitään.



Mutta joo, hyvä esimerkki tuo 43:nen.



ap

Jos olisin vastaavassa tilanteessa, kuin ap, oma ateismini ei sallisi minun liittyä takaisin kirkkoon hetkeksi kummiuden takia. Minulla on kristittyjä ystäviä, joiden vakaumustani ateismistani huolimatta kunnioitan ja kokisin nolona tuollaisen kikkailun. Mielestäni se kertoisi siitä, ettei voi kunnioittaa joidenkin ihmisten kristillisiä arvoja, kummius on ikäänkuin vain joku halpa juttu, jossa voi laskelmoida hyödyt. (Toki ovat kummit välillä kristillisenkin instituution sisällä sellaisia, joilta vaan lypsetään rahat kummilapselle.)



Kaikkein pöyristyttävimpiä tämän ketjun viestejä ovat ne, joissa pohditaan, paljonko veroja joutuu maksamaan tuosta pyrähdyksestä kirkossa ja oikein syynätään, että kannattaako! Noloa ja moukkamaista.

Kirkkoherranvirastoissa tarkistetaan, kuuluvatko kummit kirkkoon. Jos ei kuulu, ei voi olla kummi.

Helposti - samalla tavalla kuin jos kuuluisit kirkkoon. Jos en aivan väärin muista, yhden kummeista pitäisi olla kirkon jäsen. Vanhemmat vaan ilmoittaa sinut kummiksi. Omalla kakarallani on kaksi kirkkoon kuulumatonta kummia.

Nykyään kummit tarkastetaan etukäteen ja jos selviää ettei kummi kuulu kirkkoon ja ole käynyt rippikoulua, ei kummiksi voi päästä.  Ennen ei kummeja voinut mistään tarkastaa ja sen takia pääsi läpi kummiksi kelpaamattomia.

Tämän ketjun (ja ap:n) pitää olla provo. Ei kirkko ja seurakunta ole mikään r-kiska josta haetaan pikakahvi kun kahvihammasta kolottaa. Hävettää oikein ajatuskin siitä että jotkut ovat valmiita liittymään ja eroamaan parin päivän takia.

Minun paras ystäväni ei kuulu kirkkoon mutta silti hän on erittäin merkitykselliinen luottoaikuinen lapselleni ja toimi kasteessa ”sylikummina” eli vauva oli hänen käsivarsillaan kun pappi kastoi. Hänen lisäkseen lapsella on kolme kirkkoon kuuluvaa kummia, jotka seisoivat ystäväni rinnalla kastetilaisuudessa.

Minä olen 40-vuotias ja minulla on kaksi kummia. He ovat muistaakseni rukoilevaisia tai jotain muita lahkolaisia. Koskaan he eivät minua vieneet kirkkoon tai mitenkään opastaneet uskon tielle, mutta joka syntymäpäivä ja joulu he toivat lahjan siihen asti, kunnes pääsin ripiltä.

Lahja saattoi olla uskonnollinen. Rippilahjaksi sain nimikoidun Raamatun, joskus aiemmin Hartaita toivelauluja (siis saman tyyppinen kuin nämä Fazerin Suuret toivelaulukirjat mutta sisältönä virsiä ja uskonnollisia nuortenlauluja), koska olin innokas pianisti, ja ikkunakoriste, sellainen pieni lasinen maalattu enkeli, jonka läpi siivilöityvä auringonvalo kirkastaa kauniiksi. Se on matkannut jokaiseen asuntooni, eikä koti tuntuisi kodilta ilman pikkuruista ikkunaenkeliäni.

Minusta minulla oli erinomaisen kummit. Itse lähetän heille aina syntymäpäivä-, pääsiäis- ja joulukortin, vaikka emme enää tapaakaan, koska olen muuttanut kauas kotiseuduilta.

Onkohan kummius menettänyt merkitystään kun ei palstalla ole ollut enää juuri mitään keskustelua kummiudesta ja etenkin nyt, kun lapsiakin syntyy vuosi vuodelta vähemmän ja kirkkoonkaan ei enää kuuluta samaan malliin kuin ennen?

Aikaisemmin oli paljon keskustelua kummiudesta, kummien valinnasta ja lahjoista ja niiden puutteesta vaan eipä oikein enää taida olla.