Lue keskustelun säännöt.
Käytättekö yli 70-vuotiaita isovanhempia lastenhoitoapuna?
02.01.2012 |
Me emme oikein voi jättää lapsia hoitoon. Heillä on fyysinen kunto ok mutta muuten ei oikein harkintakykyä eikä vastuunottokykyä. Eivät ymmärrä miten alle kouluikäisiä pitää vahtia.
Uutenavuotena mm. antoivat yhtäkkiä tähtisadetikun 3-vuotiaan käteen. Samainen lapsi oli viime kesänä (tuolloin 2v) Raid-pullo kädessä myrkyttämässä muurahaisia (vaikka pullossa varoitetaan että lapset ei saa olla edes samassa huoneessa!)
Tarjottu ruokakin on usein vanhentunutta tai mitenkuten säilytettyä.
Pyytävät lapsia jopa yökylään mutta ei vaan voida antaa, kun ei ole luottamusta.
Kommentit (32)
Ikä ei ratkaise vaan se vastuunkantokyky, jota ap:n tapauksessa isovanhemmilla ei taida olla. Omilla lapsillani on kaksi alle 60v patalaiskaa mummoa jotka eivät ole hoitaneet tai auttaneet sekuntiakaan koskaan, kun ovat niin vanhoja. Oma äitini oli 52 kun tuli mummoksi ja siis liian vanha että jaksaisi ikinä yhtään auttaa: ) molemmat mummot terveitä oloneuvoskotirouvia joiden elämänisältö on tv, kolmet päiväunet joka päivä ja seiskalehden luku. Rankkaa on. Kuvaavaa lienee se että oma äitini sanoi ettei ikinä aio auttaa minua mitenkään, mutta 85 v oma mummoni on tarjonnut apuaan lastenhoidossa useastikin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olleet mummolassa päivähoidossa jo kaksi vuotta, joka ikinen arkipäivä klo 7.45-16.15. Ei ole mitään ongelmia ollut.
Hoito on hyvää ja lapset tykkäävät olla mummolassa hoidossa. Heillä on siellä valtavasti leluja, kirjoja, pelejä. Käyvät puistossa ja perhekerhossa. Mummo laittaa itse ruokaa ja ruoka on taatusti tuoretta ja hyvää. Syövät siellä aamupalankin ja mummo antaa vitamiinitippoja joka päivä.
Mummolla on ikää 76 vuotta, mutta hän onkin ikäisekseen erittäin hyväkuntoinen, ei esimerkiksi ole mitään lääkityksiä tms.
On itse sanonut, että lapset ovat nuorentaneet! Sanoo nyt jo miettivänsä, miten elämä hiljeneekään kun vanhempi menee eskariin kahden vuoden päästä.
Lähinnä mietin että onko tuollainen hömelöys jotenkin juuri tuon n. 30-luvulla syntyneen ikäpolven ongelma ("lapset kasvattavat itse itsensä") vai onko nuo vaan tulleet vähän seniileiksi.
Ihania ihmisiä, kunto ei kyllä enää niin hirveän hyvä ole, mutta lapsetkin jo vähän isompia ettei tarvitse vaippoja vaihdella tms.
Suorastaan soittelevat perään jos menee muutama päivä :)
ja silloin tällöin tarvittaessa jonkun tunnin mummilassa. Lapsella tosin ikää jo 9 vuotta, joten ei tarvitse oikeastaan kun seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat lapsen kanssa kuin majakka ja perävaunu.
Mummo itse anelee lasta luokseen, jos emme ole vähään aikaan vieneet hoitoon.
Enemmän pitäisi ja aina olemme saaneet hoitoapua, jos olemme tarvinneet.
Ei tulisi kuuloonkaan, että voisivat vahtia lapsia. 73-vuotias isäni ehkä voisi jotenkin selvitä, mutta en usko, että hän jaksaisi edes tuntia aktiivista ja temperamenttista viisivuotiasta - helpot ja rauhalliset kouluikäiset varmaan menisivät päivän, pari. Äitini taas on dementoitunut vähitellen viimeisen viiden vuoden aikana. Tämä on ollut minulle suuri suru, koska hänessä lapseni menettivät erittäin aktiivisen ja välittävän isoäidin. Tosin nuorimmalle hän ei sellainen enää jaksanut olla, kun sairaus alkoi viedä häntä hiljalleen. Tämän jälkeen myöskään isäni ei juuri enää ole jaksanut olla kauhean kiinnostunut lapsistamme, ymmärrettävästi, koska äidin ja hänen asioidensa hoitaminen vie hänen aikaansa ja voimiaan.
Olkaa kiitollisia isovanhemmille tuesta ja ajasta, jotka he teille antavat. Sen arvo todellakin kirjastuu vasta kun sen on menettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isovanhemmat ovat auttaneet paljon, olen siitä äärettömän kiitollinen. Valitettavasti toinen mummi (72v) sai joulun alla sydänoireita, ja nyt on pakko miettiä että voiko poikaa yökylään laittaa ja miten jaksetaan tulevaisuudessa. Meillä on vilkas erityislapsi, joten ei voi ajatella että lapselle tulisi järkeä lisää kovin nopsasti :(
Kaikki isovanhemmat hoitavat lastamme erittäin hyvin, retkeilevät, tekevät loistavaa kotiruokaa, jne eli kyllä meillä on käynyt tuuri.
yhtä lapsistani 3-4 tunnin ajan, maksimissaan kerran viikossa. Muuten väsyy liikaa. Tästäkin on kyllä suurta apua etenkin silloin, kun lapset sairastavat ja pitää lähteä viemään jotakuta lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä papat on yli 70 ja periaatteessa aika hyväkuntoisia, mutta en heillekään jättäisi yli tunniksi kyllä kummallekaan poikaa vahdittavaksi. Isompaa kyllä - tosin luultavasti isompi vahtisi pappaa eikä päinvastoin.
Äitini on ollut jo pitkään liian huonossa kunnossa vastatakseen kenestäkään muusta. Anopille nyt uskaltaisi viedä vaikka viikoksi hoitoon, sillä toimi vielä reilu vuosi sitten pph:na.
Olisin kyllä mielelläni käyttänyt pirteätä ja täysijärkistä anoppia lapsenvahtina, mutta aina oli toiset lapset vahdittavana, siis melkein joka päivä. Eipä kerinnyt meidän lapsia kun muut olivat tärkeämpiä. Olen lievästi sanottuna katkera.Tulee mieleen, että en taida itsekään sitten keretä kun minun vuoroni olisi olla apuna vanhukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille anoppi sanoi päin näköä ettei oikeastaan tarvitse pojan perhettä elämäänsä kun saa kaiken tarvitsemansa tyttären perheeltä. Tytär on niin rakas ja sitä kautta tyttären lapset niin rakkaita, että haluaa olla mummo vain heille. Miniän lapset eivät kuulu hänelle. Surettaa mieheni puolesta, mies pahoitti mielensä kovin. Ja surettaa lasteni takia, kun anoppi on ainoa mummo, ja nyt siis itse irtisanoutunut mummoudestaan...
En todellakaan auta anoppia vanhana, tytär auttakoon kun saa äidiltään itse apua päivittäin...
lähes kahdeksankymppiset isovanhemmat hoitivat paljonkin leikki-ikäisiä lapsiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunto ja vastuunottokyky ratkaisee. Meillä on isoisovanhemmat reilu 70v, jotka hoitavat lastenlapsiaan ja lapsenlapsenlastaan välilällä. Matkustelevat, hoitavat mökkiä, laittavat ruokaa ja ulkoilevat, heistä ei vanhuus näy. Joskut saman ikäiset ovat jo toinen jalka haudassa. Vauvan isoisotäti taas ajaa autoa, mökkeilee ja hiihtää, ikää 94v. Ei olla niin läheisiä, että vauvaa jättäisin, mutta kouluikäisiä lapsenlapsenlapsiaan tämä mummeli hoitaa mallikaasti. Jaksamisesta, halusta ja kunnosta se on kiinni, ei iästä!
Ei mummo jaksa ja eikä sen tarvitse jaksaa.
Mummo vierailee meille, mutta me hoidamme omat lapsemme.
Silloin kun lapset oli pieni, niin pääsi vilkas kuous karkuun mennen tullen.
Numerot todellakin ratkaisee.
Vanhat tarvii päiväunensa ja ovat hitaita.
Monella jo kaikennäköistä vaivaa.
En ymmärrä, ette te nuoret isät ja äidit ette jaksa hoitaa omia lapsianne, mutta vanhojen ihmisten pitäisi jaksaa toimia lastenhoitajina.
Eri asia, jos vanhus itse tahtoo eli pyytää. Muuten ei.
ja niin särmää porukkaa et moni nuorempi jää jälkeen, todella energisiä, viitseliäitä (leipovat lastenlasten kanssa, käyvät puistoissa, lukevat satuja jne). Heille antaisin omanikin hoitoon koska tahansa ;)
Minun 71-vuotias äitini esimerkiksi juoksi viime kesänä puolimaratonin ja on aktiivinen muillakin elämän alueilla: matkustelee ja on mukana erilaisissa kulttuuririennoissa. Hoitaa mielellään lapsiammekin tarvittaessa, ja kyllä joskus itse apua siihen pyydämme myös (toki siinäkin kohtuus).
Seitsemänkymppinen ei automaattisesti ole vaivainen ja sairas, vaikka toki monet sitä jo ovatkin. Kuitenkin monet tuonikäiset, etenkin korkeastikoulutetut naiset, ovat nykyään erittäin hyväkuntoisiakin. Erot ovat suuret.
Sen sijaan, iästä riippumatta, ei kai kukaan (toivottavasti) pidä omia vanhempiaan minään lastenhoitoautomaattina. Eipä tulisi mieleen viedä lapsia mihinkään hoitoon, ellei olisi varma siitä, että hoitaja oikeasti lapset hoitoon haluaa.
Numerot todellakin ratkaisee.
Vanhat tarvii päiväunensa ja ovat hitaita.
Monella jo kaikennäköistä vaivaa.
En ymmärrä, ette te nuoret isät ja äidit ette jaksa hoitaa omia lapsianne, mutta vanhojen ihmisten pitäisi jaksaa toimia lastenhoitajina.
Eri asia, jos vanhus itse tahtoo eli pyytää. Muuten ei.
kaikki neljä isovanhempaa ovat yli seiskakymppisiä. No, he tekevät asioita omalla tavallaan. SAmalla tavalla kuin minut kasvatettiin, ja ihminen minusta tuli.
ovat välillä pitkiä vkonloppuja kolmen lapsemme kanssa kun olemme matkoilla. Ikää heillä 75 ja 72.