Miksi kotiäidit pitävät itseään parempina ihmisinä kuin töissäkäyvät?

Mä oon miettinyt monesti tätä, että millä perusteella pitää toista "huonona äitinä", tai saa ainakin sanomisensa kuulostamaan siltä. Oikeastaan se tulee vaan siitä, että ei tekisi jotain ratkaisua oman lapsensa kohdalla, eikä pysty ymmärtämään miten toinen on päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun. Helposti menee ehkä arvosteluksi ja äitiyden arvioimiseksi?



Itse en laittaisi 1-vuotiasta ikimaailmassa päikkyyn, joten ehkä on vaikea pitää tälläistä äitiä yhtä hyvänä kuin itseään (vaikka toinen olisikin mahtava äiti!). Sitten kun tuntee koko ihmisen ja perheen tarinan, on helpompi pitää tätä toisenlaista äitiäkin erinomaisena erilaisista ratkaisuista huolimatta. Esimerkiksi oma siskoni laittoi 1,5vuotiaansa päiväkotiin, enkä päivääkään ole ajatellut tämän olevan huono äiti, päinvastoin! Kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuutta ei pysty näkemään jos ei tunne ihmistä ja perhetta sekä heidän tilannetta.



Samoin kantamin olen jonkun todennut mielestäni huonoksi (tai superlaiskaksi) äidiksi, tuntien perheen ja tilanteen ja sitten heidän tekemät valintansa.



Eikös elämässä ole helppo muillakin kuin äitiyden osa-alueella tuomita kuoren mukaan? Ei tämä ole poikkeus, vaan ihan ihmislajille tyypillistä kaikilla osa-alueilla. Itse pyrin sitä välttämään viimeiseen :)

Sulla menee elämästä paljon hukkaan, jos mietit koko ajan että mitä muut ajattelevat sinusta ja tavastasi olla äiti, nainen, ystävä jne. Sitäpaitsi; jokainen nainen on joskus kotiäiti (=kotona lapsen kanssa) ja jokainen joskus työäiti. On jotenkin tosi lapsellista yrittää saada aikaan tällaista keinotekoista vastakkainasettelua.

Jos olet lapsen kanssa kotona 3v(tai vanhemmaksi) ei tarkoita että olet yhtään sen parempi äiti kuin minä joka olen laittanut lapseni hoitoon hänen ollessa vuoden ikäinen. Jokainen elää tavallaan ja jokainen on paras äiti lapselleen. Sinä Kotiäiti et ole yhtään sen parempi kuin minäkään!

vai miksi kuvittelet jonkun olevan parempi äiti kuin sinä itse? Auttaisiko keskustelu psykologin kanssa?

olen tehnyt lapselleni ison palveluksen antamalla hänen kasvaa kotona ekat varhaislapsuuden vuodet. SEN olen siis mielestäni ratkaissut sinua paremmin. Toki se oli hemmetinmoinen taloudellinen uhraus (kahden lapsen hoitovapaiden aikana perheemme kärsi yhteensä n. 60 tuhannen euron ansiotulomenetykset), mutta minusta joka sentin väärti silti.



Joten miksi ihmeessä en saisi olla tyytyväinen ratkaisuuni? Jos sinulla on omasta ratkaisustasi alitajuisesti huono omatunto, se ei ole minun syyni silti.

minä olen ollut sekä kotiäiti että työäiti enkä kotona ollessani kokenut olevani parempi äiti vaikka toki olenkin sitä mieltä että lapsen paras paikka on kotona alle 3-vuotiaana. Ettet vain ap nyt kaataisi omaa huonoa omaatuntoasi toisten niskaan? Itsekin olen vienyt 2v lapseni hoitoon ja kokenut siitä huonoa omaatuntoa...

Vauva ei kuulu päivähoitoon.

mua ärsyttää sellaiset vanhemmat jotka kiikuttavat lapsensa vauvoina toisten hoitoon kun eivät vaan jaksa olla niiden kanssa kotona. Sitten vedotaan siihen ettei muka ole rahaa kuten mun kaverini. On vienyt 2 lastaan 9kk iässä tarhaan kun ei muka ollut rahaa mutta kävivät sitten vähintään kerran vuodessa kaukomatkoilla...arvoja on monia ja toisilla paremmat kuin toisilla. On toki olemassa niitäkin joiden on taloudellisesti ihan pakko mennä töihin...t. kotiäiti joka on sinut oman äitiytensä kanssa.

omistautuneita eli ajattelevat lapsen parasta enemmän. Ei mullekaan tullut edes mieleen viedä mun vauvaikäisiä tarhaan vaan kitkuteltiin todella pienillä tuloilla siihen asti että jokainen oli ainakin 2-3v. Moni vie vauvaikäisensä hoitoon vain siksi kun ei jakseta olla lapsen kanssa kotona, kaivataan haasteita ja halutaan päteä uralla...se siitä lapsen parhaasta!

Mulla on 4,5-vuotias lapsi kotihoidossa. En ole raskaana, työkyvytön, sairaslomalla, ei ole muita lapsia. Olen työtön itsestäni johtumattomista syistä.

En saa lapsen hoidosta mitään tukea, enkä myöskään työttömyyskorvauksia, en sentin senttiä. Työssäoloehto ei täyty. Että enpä tässä elä yhtään kenenkään muiden rahoilla kuin oman mieheni. En kenenkään työssäkäyvän äidin rahoilla.

etenkin päiväkodissa. Sääliksi käy pikkuset.



Itse olen olut 5½ vuotta kotiäitinä (päivät kotona lasten kanssa). Kyllä se on rikkaus lapsille ja äidille.

En ole raskaana, enkä työkyvytön, enkä sairaslomalla.

eikä muutakaan ongelmaa,hienot koulutodistukset ym.Merkkivaatteet ja omat huoneet ja kotiäiti olen ja tänäänkin tein hyvät kalasopat heille.Edes lomalla ei tarvitse olla yksin kuin työssäkäyvien äitien lapset.Miettikää ettei lapsen kuulu olla yksin.Noloa ja jättää jälkensä tuo yksinäisyys ja kaikki netin uhat kun äiti ei vahdi.

omistautuneita eli ajattelevat lapsen parasta enemmän. Ei mullekaan tullut edes mieleen viedä mun vauvaikäisiä tarhaan vaan kitkuteltiin todella pienillä tuloilla siihen asti että jokainen oli ainakin 2-3v. Moni vie vauvaikäisensä hoitoon vain siksi kun ei jakseta olla lapsen kanssa kotona, kaivataan haasteita ja halutaan päteä uralla...se siitä lapsen parhaasta!

läsnä lapsen elämässä n. 10 tuntia /päivässä enemmän kuin uraäiti. Jo sillä perusteella voisi sanoa että on parempi äiti. (jos ei ole juoppo tai jotain muuta). Miksi tästä siis edes kiisteltäisiin? Onhan se selvä että kotiäiti ajatteleem enemmän lastaan, ja jokainen tietää että pienelle lapselle on parasta olla kotona,; päiväkodeissa on stressiä, melua, epäpäteviä hoitajia, joutuu taistelemaan aikuisen huomiosta, jne..

(te uraäidit ehkä puhutte näistä asioista nimikkeellä virikkeet, mutta minä en). Rankka paikka pienelle lapselle (1-3v)!

jäädessään kotiin, koska tutkijat sanovat sen olevan lasten PARHAAKSI. Ja tämä pyhittää asian. En ole koskaan tajunnut sitä, miksi mitää toimia sen mukaan, mikä on jonkun väittämän mukaan PARAS, kun pitäisi keskittyä siihen, mikä on RIITTÄVÄN HYVÄ.



Ajatuksesta lemahtaa marttyyriys. Eli kunnon äidin pitää uhrautua, että on kunnon äiti. Laajennettuna, koko perheen pitää uhrautua, jos vaikka taloudellista tilannetta pidetään kriteerinä. Muuten arvot ovat väärät.



Meille perheen taloudellinen toimeentulo on verrattomasti tärkeämpi asia kuin se, että kotona pitää olla, koska kotona pitää olla.

Päivähoidon vahingollisuudesta on vaikka kuinka paljon tutkimustietoa.



Teidän olisi pitänyt hankkia se toimeentulo ensin ja sitten vasta lapsi. Ehkäisy on keksitty.

lapsia ehkä lainausmerkeissä:) Tytär on jo 16v. ja poika 19v. Molemmat opiskelevat ja voisin kyllä kuvitella, että aika lailla samoilla arvoilla lapsiaan kasvattavat kun minä ja heidän isänsä.

Kaiken keskellä asuttiin vielä ruuhkavuosina (kamala nykytermi) kolmella eri mantereella ja lapset "joutuivat" vaihtamaan koulua ja ystäväpiiriä usein. Nyt kokevat sen vain rikkaudeksi.

mutta meitähän on moenksi. Olen täysin samaa mieltä siitä, että jokainen äiti on lapselle se paras äiti:).Ja kyllä sen yleensä "lopputuloksessa" huomaa.

Hyvä äiti tai huono äiti, pick up!

vähän herne nenässä? Ole sinut itsesi ja valintojeni kanssa niin ei kiukuta.

34 no öh, jos on kaksi vaihtoehtoa, toinen on hyvä ja toinen on HUONO. Päivähoidon vahingollisuudesta on vaikka kuinka paljon tutkimustietoa.

Teidän olisi pitänyt hankkia se toimeentulo ensin ja sitten vasta lapsi. Ehkäisy on keksitty.

koska päivähoito ei ole itsestään selvästi HUONO vaihtoehto. Meidän lapsillakin on ollut poikkeuksetta hyvät hoitajat ja varsinkin viimeinen päiväkoti oli aivan erinomainen.

Ja perspektiiviä tähän löytyy, koska omista lapsista kaksi on jo täysi-ikäisiä ihmisiä. :D

Aikamoiset kriteerit asetat erityisesti pk-seudulla asuville nuorille ihmisille, jos pitää olla hyväpalkkaiset vakityöt (tai siis ainakin miehellä), asunto maksettu ja reservirahasto kotivuosien varalle. Mutta kaikki eivät asukaan pikkukaupungeissa kotitalon maille isin puutavarasta ja työpaikalta varastetuista tarpeista veroakiertäen pykätyssä älvärissä.

Ap, taisit tahallaan verrata yksivuotiaan hoitoon laittamista ja kolmevuotiaan (tai vanhemman) kotihoitoa. Yksivuotias on vauva vielä, kolmevuotiaat taas ovat jo hyvinkin omatoimisia. Yksivuotiaalle paras paikka on koti. On tilanteita, joissa noin pieni on pakko laittaa hoitoon. Mut ei se tarkoita sitä, että hoitoon laittaminen olisi lapsen kannalta hyvä vaihtoehto.