APUA (oon 13v tyttö)

lisään että saattaako johtua siitä, että syön aika huonosti? En syö koulussa, koska nykyään oksettaa jopa maistaa sitä. Muutenki oon aina ollut huono syömään, ja joskus saattaa olla etten syö lämpimää ruokaa priin päivään, vaan elän leivällä.

On myös futisharkat talvella 5-6 kertaa viikossa...

Menkat alko vasta 15 v.

olin itse todella laiha teini-ikäisenä ja murrosikä tuli myöhään. Jouduin tekemään oikein töitä sen eteen, että muistaisin syödä riittävästi päivittäin ja kerrytettyä muutaman lisäkilon. Rinnat kasvoivat 14-vuotiaana ja menkat alkoivat 14,5-vuotiaana...

Murrosikä alkoi vähän näkyä ehkä 12-vuotiaana, mutta pysähtyi täysin kun laihduin yläasteelle mennessäni. Olin myös huono syömään, tuntui etten pystynyt syömään enemmän, vaikka halusin lihoa. Olin myös lyhyt ja kaikella tavalla pieni. Pieni olen vieläkin nyt 40-vuotiaana, mutta normaalipainoinen ja nautin siitä! Niin, rippikoulussa en tarvinnut vielä rintsikoita ja häpeile sitä. Menar alkoivat täytettyäni 15 ja samoihin aikoihin rinnat alkoivat kasvaa kunnolla, ja olivatkin sitten ihan kivan kokoiset vaikka olin muuten vielä laiha. Inhosin ihmisten kommentteja pienuudestani, vaikken sille voinut mitään... Nyt olen itse opettaja ja minusta on vain viehättävää nähdä, miten eri kokoisia ja erilaisia lapset ja nuoret ovat. Enkä koskaan ajattele tyyliin "onpas pieni". Sympatiat täältä, olet varmasti ihana sellaisena kuin olet!

rinnathan on silkaa rasvaa eivätkä kasva jos sinulle ei ole yhtään rasvakudosta. Myös kuukautisten alkaminen vaatii rasvakudosta ja nornaalipainoisen elimistön. Muutama lisäkilo ei tekisi sinulle pahaa.

Me kehitymme eri tahtiin. Kyllä sä vielä ehdit naiseuden iloista tauttimaan! =)

Eli kaikille ei tuu ikinä. Lantio levis ja läskiä alko kertyä kaksvitosena. Olikin muuten järkyttävää sillon kun minäkuvana oli tottunut sutjakkaan poikatyttöön.

Tiedän, että syöminen on ongelma, mutta vaikeasti muutettava. Oon ollu aina nirso, enkä tiedä miten pääsisin siitä eroon. Saattaa just käydä sillä tavalla joskus että unohan syödä kun en enää huomaa nälkää.

Aamupalan yritän syödä parhaani mukaan, vaikka aamuisin olenki tosi väsynyt eikä mikään oikein maistu. Koulussa en vaan saa alas mitään, ja sitten tulen kotiin mussuttamaan jotain leipää kun ei ole aikaa tehdä oikea ruokaa. (läksyt & harkat) Harkkojen jälkeen on lämmin ruoka, mutta joskus unohda syödä ja meen esim. nettiin tai jotain muuta.

Vaikuttaako jotenki nukkuminen myös kasvuun? tai siis tietenki se vaikuttaa, mutta oonko se konkreettinen ongelma, jos nukkuu vaikka vain 7½ tuntia yössä? Olen "iltavirrku", kuten isänikin ( muutenki sitä on suvussa) enkä saa unta kun puolenyön maissa. Herätä pitää sitten arkena n.7 aikoihin joten en kauaa ehdi nukkua.



On aika todennäköistä että kehityn vaan myöhään, mutta haluisin tietää että johtuuko se sittenki syömisestä, urheilusta tai unen määrästä...?

Hienosti olet itsekin tietoinen asioista :) Nuori tarvitsee paljon unta, aivan niinkuin kasvava lapsikin. Kannattaa iltaisin laittaa tietokone ajoissa kiinni, niin ei huomaamatta pyöri netissä puoleen yöhön ;) Esim. tylsien koulukirjojen lukeminen voisi tuoda unen aikasemmin.

Toinen "ongelma" on luultavasti syömisesi. Naisessa pitää olla rasvaa, jotta naishormonit toimisivat. Murrosiässä siis rasvaa alkaa luonnollisestikin kerääntyä, sillä juuri esimerkiksi kuukautiset eivät ala ellei kehossa ole tiettyä määrää rasvaa. Rinnat ovat rasvakudosta, joten luonnollisesti nekään ei (yleensä) kasva kovin suuriksi ellei rasvaa kehossa ole.



Ole huoleti! Olet hyvin nuori, joten sinulla on vielä aikaa kehittyä naiseksi. Yleinen sääntö on, että jos ei 16 ikävuoteen mennessä ole kuukautisia alkanut tms. niin silloin vasta olisi hyvä mennä lääkäriin. Joten sinulla ei ole vielä tuon suhteen mitään hätää :)

kukaan kertoa miten voin parantaa syömistäni? Se on oikestaan ollu vauvasta asti sellanen "ongelma"... Pitäskö alkaa mättämään vaikka jotain mäkkäriruokaa tai jotaki ?

Univaikeudetki on ollu pienestä pitäen... Kävin kaikki unikoulut sun muut, kulemma oikein jossain "parantajallakin" :DD

Oon kyllä ollu aina pienikokoinen. Vastasyntyneenä painoin jtn. 2500g ja olin 45cm. Että oon varmaa ihan luonnostaanki vaan pikkunen....:P Ihmetyttää vaan, että kaikki muut perheessä on tavallista pitempiä, jopa mun veli joka syntyi keskosena....:ooo Muttajoo kiitos kaikista vastauksista ja muista! :))



t. ap

toisilla vasta yläasteella ja silloin on hyvä ostaa jo ensimmäiset rintaliviit. Kaikille ei suuria rintoja tulekaan. Yläasteen aikana ne rinnat kuitenkin kehittyvät sinullekin.

paino saisi olla yli 40 kg, liiallinen laihuus voi hidastaa murrosikää :) Koeta herkutella joskus ja syö joka päivä lämmin ruoka. Mielestäni painosi on liian alhainen. Kysy terv.hoitajalta neuvoa.

vasta yläasteella, huoh. Eikä tod. kehity kaikille vielä yläasteella.

meidän yläaste on suht iso (n. 500 oppilasta) ja jotenki tuntuu et oon iha niitä harvoja tän ongelman kanssa ::(

Kannattaa hieman seurata eri ruokien vaikutusta oloosi.



Ehkä kaikki ruuat ei sovi sinulle ainakaan isoina määrinä. Kokeileppa seurata onko esim. maidon juonnilla/syönnillä vaikutusta oloosi. Ja muista ehottomasti käyttää kalkkitabletteja jos et käytä riittävästi maitotuotteita.



Turhaan ei kannata mitää välttää eli jos ei tule oireita niin älä jätä mitään pois.



Minulla esim. maidosta tulee hieman huono olo ja en saa unta illasta eikä oikein ruoka maistu.



Tsemppiä

Itselläni menkat alkoi 11v syntymäpäivänä, järkyttävä kokemus oli kun ei tiennyt sellaisia olevankaan. Rinnat kasvoi jo 10v. Joten tuntuu että lapsuus jäi liian lyhyeksi, oli lapsi mieleltäni ja käytökseltäni mutta aina vaadittiin enemmän koska näytin ikäistäni vanhemmalta.

En sano että sulla on helpompaa, nuorena tahtoo niin nopeasti aikuiseksi ja olla samanlainen kuin muut mutta älä stressaa itseäsi, kaikki aikanaan...

Tuosta sun syömisestä, nuori hyvä syö! Väkisin syöminen on kamalaa ja kaikki meinaa tulla ylös, lisäksi jälkeenpäin on paha olo ja väsyttää (ainakin mulla). Mutta kehityksen kannalta on todella tärkeää että syö vaikka edes pieniä mutta monipuolisia annoksia useamman päivässä. ite alotin tällei: leipälautanen ja siihen keräsin niitä mistä pidän paistettua jauhelihaa (vahvasti maustettuna), juustoa, porkkanaa, lanttua, paahtoleipää ja joskus jugurtin. Toi määrä kuulostaa varmasti susta kamalalta mutta esim. tota jaulihaa oli noin 2 ruokalusikallista, eli pieniä määriä. Vastaavanlaisia lautasellisia söin 4 kertaa päivässä melkein vuoden ajan ja aina yritin ottaa lautaselle jotain mistä en pitänyt. Nyt 15 vuotta myöhemmin ei ole ongelmaa ruuan suhteen. Mutta se vaatii kärsivällisyyttä ja tarmokkuutta että ei anna periksi. Ravintoa tarvitset paljon urheilunkin takia mutta myös kehitys vaatii rasvakudosta.

Tsemppiä todella paljon sulle :) Odota vaan kyllä se kehityskin siitä lähtee käyntiin ajallaan ja parilla lisäkilolla :) Oikein hyvää uutta vuotta!

Itselläni menkat alkoi 11v syntymäpäivänä, järkyttävä kokemus oli kun ei tiennyt sellaisia olevankaan. Rinnat kasvoi jo 10v. Joten tuntuu että lapsuus jäi liian lyhyeksi, oli lapsi mieleltäni ja käytökseltäni mutta aina vaadittiin enemmän koska näytin ikäistäni vanhemmalta.

En sano että sulla on helpompaa, nuorena tahtoo niin nopeasti aikuiseksi ja olla samanlainen kuin muut mutta älä stressaa itseäsi, kaikki aikanaan...

Tuosta sun syömisestä, nuori hyvä syö! Väkisin syöminen on kamalaa ja kaikki meinaa tulla ylös, lisäksi jälkeenpäin on paha olo ja väsyttää (ainakin mulla). Mutta kehityksen kannalta on todella tärkeää että syö vaikka edes pieniä mutta monipuolisia annoksia useamman päivässä. ite alotin tällei: leipälautanen ja siihen keräsin niitä mistä pidän paistettua jauhelihaa (vahvasti maustettuna), juustoa, porkkanaa, lanttua, paahtoleipää ja joskus jugurtin. Toi määrä kuulostaa varmasti susta kamalalta mutta esim. tota jaulihaa oli noin 2 ruokalusikallista, eli pieniä määriä. Vastaavanlaisia lautasellisia söin 4 kertaa päivässä melkein vuoden ajan ja aina yritin ottaa lautaselle jotain mistä en pitänyt. Nyt 15 vuotta myöhemmin ei ole ongelmaa ruuan suhteen. Mutta se vaatii kärsivällisyyttä ja tarmokkuutta että ei anna periksi. Ravintoa tarvitset paljon urheilunkin takia mutta myös kehitys vaatii rasvakudosta.

Tsemppiä todella paljon sulle :) Odota vaan kyllä se kehityskin siitä lähtee käyntiin ajallaan ja parilla lisäkilolla :) Oikein hyvää uutta vuotta!

Mun kokemus on just, että jotku pitää mua nuorempana, ja sitä myötä jotenki tyhmempänä(?). Siis sellaset vähemmän tutut. Ei mua oikeestaan hirveesti ees haittaa tää "ongelma", mutta just kaikki yhteiset suihkut tms. ahdistaa. Voin muuten kokeilla tuota ruokaneuvoas, katotaan onnistunko. & kiitos... :)

Ettei oo vielä tullut mitään negatiivistä kommenttia, vaikka ollaan av:eella ;))

Mulla oli aikoinaan ihan täsmälleen sama tilanne kuin aloittajalla, joten tiedön tarkalleen miten ahdistavaa on kokea olevansa erilainen, kehittymätön. Tosin itselläni pienikasvuisuus johtui aika paljon vakavasta sydänviasta, mutta myös hormonaalisista seikoista myöhemmin varmasti. Sydämeni on leikattu kaksi kertaa, 3 kk:n ikäisenä ja 11-vuotiaana. Olin jo syntyessäni pieni, eikä sairauden takia ollut oikein ruokahalua koskaan. Mainitsen tässä esimerkin itsestäni: kun 11-vuotiaana minut oli juuri leikattu (ja joka aamu punnittiin), painoni oli vain 24 kg. Siis olin viidesluokkalainen, ja ikätoverini olivat melkein puolet isompia kuin minä. Häpesin itseäni todella suuresti.



No, vaikka sydän oli sitten parantunut, ja kaikinpuolin olisi pitänyt alkaa näkymään murrosiän merkkejä, ei niitä vaan kuulunut.Kun olin kuudennella luokalla, minua alettiin kiusata koulussa. Se oli aivan kauheaa aikaa. Mielsin, että osaksi pienikasvuisuuteni ja kehittymättömyyteni takia minua juuri kiusattiinkin. Kuukautiseni alkoivat 14,5-vuotiaana. En edes tiennyt, mitä kuukautiset tarkoittavat käytännössä, joten järkytys oli suuri kun koulun vessassa huomasin olevani ihan veressä. Onneksi sitten kuitenkin tajusin mitä se oli, ja selvisin päivän tunkemalla housuihini wc-paperia. Rippikoulussakin olin vielä ihan pikku tytön näköinen, kun taas jotkut olivat melkein aikuisen oloisia.



Menin kauppakouluun, ja sieltä päästessäni olin jo 20-vuotias, mutta vain 43-kiloinen(pituus 157 cm), ja koko ajan kärsin babyfacesta. Ja aina ihmiset katsoivat oikeudekseen huomautella minun "pienuudestani". Olin siloin jo sairastunut vakavaan masennukseen ja olin äärimmäisen ahdistunut. Noin 23-vuotiaana aloin saada lisää painoa, ja minulla oli jo rinnat, ja rasvakudosta muuallakin, painoni oli n. 50 kg.



Nyt reilut 30-vuotiaana olen ihan naisen näköinen, joskin painoa saisi nykyään olla vähemmän (näin ne ajat muuttuu), minua luullaan monesti 10 vuotta nuoremmaksi. Rinnat minulla ovat C-kupit.



Mutta sinä aloittaja, tsemppiä paljon ja sinäkin kehityt kyllä! Jos haluat keskustella ongelmastasi, terveydenhoitaja on juuri sitä varten. Ja kun sinulla on noin paljon harkkojakin, muista että on tärkeää syödä ainakin yksi lämmin ateria pv:ssä ja muutenkin monipuolisesti ja väh. 5 krt/pv välipaloja. Tarvitset 8-9 tunnin yöunet, kuten kaikki kasvavat nuoret.

Oon 13v tyttö.mul on toi sama ongelma. Mul on kyl tissit ja karvat, mut lantionkaari puutuu omast mieles. Siis tunnen oloni henkisesti kehittyneemmäks ku muut. Oon 158/45. En haluu häiritä tällä mut oon kuullu turnerin syndrooma sairaudesta sillon ei kuulemma kehity normisti tää on vaivannu mua ny viikon.