Miten onnistuu yhdistää vaativa työ ja yh-äitys ilman turvaverkostoa?

Huonosti onnistuu. Kaikkea ei voi saada. Sun on vaan pakko karsia jotain pois tuosta yhtälöstä.

Sinä päätät, mikä se on.

Alaisellani oli ongelmia vuoropäiväkodin suhteen, hän oli totaaliyh myös, ja 2 lasta joutui olemaan 4 yötä peräkkäin vuoropäiväkodissa. Sanomista tuli, vaikka vaihtoehtoja ei ollut, kun asunto ei mennyt kaupaksi eli töissä oli todellakin PAKKO käydä.



Ymmärrän hyvin tilanteesi, mutta pitkässä juoksussa tuo on mahdoton kuvio. Ilman niitä harrastuksiakin.

AP:lle, uskon etta ratkaisu loytyy muutamista tassa ketjussa ehdotetuista jutuista, seka tyosi muokkaamisesta erilaiseksi. Mita esimies sanoo? Voitko rajoittaa matkustamista? Olisiko mahdollista siirtya toisiin tehtaviin ainakin toistaiseksi? Oletko miettinyt uuden tyopaikan hakemista?



Uskon muuten etta jos olet jo paassyt esimiesasemaan firmassa, he eivat halua sinua menettaa vaan pyrkivat hoitamaan sinulle paikan, jossa olet tyytyvainen. Ota rohkeasti puheeksi esimiehen kanssa! Onnea matkaan!



Olen itse yh, en asu Suomessa joten turvaverkkoa ei ole, paitsi kavereista. Lapsen isa on onneksi kuvioissa.

vielä saada aikaa harrastuksiin ja ap haluaa ehdottomasti pitää hankalan työnsä. Jousta vähän. Ei se lapsi kauaa ole pieni.

Pelastakaa Lapset tukee erityisesti vaikeissa oloissa eläviä lapsia. Tukiperhetoiminta on osa tätä toimintaa. Tukiperhetoiminta auttaa lapsiperheitä selviytymään paremmin silloin, kun vanhempien omat voimavarat ovat heikentyneet. Se tukee lasta ja hänen perheensä jaksamista. Kokemuksemme mukaan tukiperhetoiminta pystyy vastaamaan tehokkaasti lapsiperheiden vaikeuksiin. Tukiperheitä tarvitsemme erilaissa elämäntilanteissa eläville lapsille, sen vuoksi tarvitsemme erityyppisiä tukiperheitä. Tukiperheet ovat aivan tavallisia vapaaehtoisia perheitä, joilla on aikaa, tilaa ja lämpöä lapselle yhtenä, kahtena viikonloppuna kuukaudessa. Perheellä voi olla omia lapsia, mutta myös lapseton tai mummolan kaltainen perhe on hyvä silloin, kun lapsen omat isovanhemmat eivät ole läsnä lapsen elämässä.

Tukiperhejonossa on lastensuojelullisista syistä jo satoja lapsia jonossa pelkästään pk-seudulla. En usko, että tämä on nopein vaihtoehto ap:lle.

Minäkin hankkisin au pairin ja paikan tavallisesta päiväkodista. Au pair hoitaisi työmatkojen ajan ja vaikkapa pk:sta haut & alkuillat. Olisi parempi vaihtoehto noin pienelle kuin vuoropk. Mutta au pair on maassa ensisijaisesti kieltä oppimassa, ei minään kotiorjana!

Mitä teet jos lapsi sairastuu äkisti ja sinä olet työmatkalla?

vauva/lapsi joutuu kokemaan liikaa jatkuvaa ahdistusta.

jos tuuppaat sen vauvan hoitoon. Joku ihan vieras kokee ne sinun lapsesi tärkeimmät hetket ja lapsi kiintyy ihan muihin kuin sinuun.



Sitäpaitsi lapsella on oikeus isäänsä - sinun toimintasi on törkeää!

Olen elänyt samassa tilanteessa tehden sitä mukaa ratkaisuja, kun lapsi kasvaa ja itse tietää miltä tuntuu. Aluksi helpotti se, että sain pankista vuoden lyhennysvapaata, jonka turvin saatoin jatkaa vielä vuoden kotona. Sen jälkeen huomasin miten haastavaa tai lähes mahdotonta epäsäännöllisen työn ja lapsen hoidon yhdistäminen yksin on. Niinpä päädyin lopulta vaihtamaan työtä kokonaan. Palkka laski, mutta elämänlaatu parani.

Mitenkähän ap:n lapsen päivähoito on lähtenyt käyntiin? Kerrohan kuulumisia!

Mitenkähän ap:n lapsen päivähoito on lähtenyt käyntiin? Kerrohan kuulumisia!

sujumaan. Lapseni tykkää olla päiväkodissa, ja on tullut siellä sosiaalisemmaksi, sekä oppinut nopeasti uusia taitoja.

Pääni ei olisi kestänyt enää olla kotona. Tämä oli ihan oikea ratkaisu. Tykkään todella.

Ap

Olin kotona muutaman kuukauden vanhempainloman jälkeen. Olisin toki halunnut olla hoitovapaalla, mutta sitten olisin joutunut sossun asiakkaaksi... Talous kesti kyllä muutaman kuukauden töistä poissaolon, kun laitoin asunnun lyhennysvapaalle. Varmasti ap:kin saisi lainan lyhennysvapaalle, että lapsi voisi olla kotona edes 1-vuotiaaksi asti.



Itselläni oli työn puolesta helpompi tilanne siten, että ei ollut työmatkoja. Ylitöitä oli kuitenkin pakko tehdä. Tein sitä puoli vuotta ja sitten sain uuden työpaikan. Sellaisen, jossa ei ole työmatkoja tai jatkuvia ylitöitä. Suosittelen! En olisi jaksanut kovin pitkään todella vaativan työn ja pikkulapsiajan yhdistämistä ilman työpaikan vaihtoa.

Viivyttäisit töihin menoa edes puoli vuotta.



Leikki-ikäisen kanssa pitkät työvuorot ja työmatkat onnistuvat, jos on yksi (enintään kaksi) luotettava ja aina vapaa ihminen hoitamaan lasta. Hänestä muodostuu lapselle toinen läheinen aikuinen. Käytännössä se on joku isovanhemmista tai palkattu nanny tai au pair, joka on säännöllisesti mukana lapsen elämässä.



Älä edes harkitse vaihtuvia hoitajia. Sekä lapsen että hoitajan kannalta on parempi, että hoitaja sitoutuu vähintään pariksi vuodeksi ja mieluiten asuu teillä kiireisimmät ajat. Vanhatkin isovanhemmat jaksavat olla lapsen kanssa, jos et tee heistä piikoja, vaan he saavat nauttia lapsenlapsesta ilman muita velvoitteita. Harkitse myös tutustumista isän vanhempiin. Jotkut haluavat olla isovanhempia, vaikka isä puutuisi siitä välistä.



Raha auttaa huomattavasti. Kun isovanhemmat oppivat, että heillä on luonasi oma huone, ettei matkakuluista tarvitse tinkiä, ja että siivooja hoitaa kodin ja ruokaa saa valmiina, he alkavat käydä mielellään. Kun he tulevat luoksesi, sen pitäisi tuntua heistä ikään kuin hotellimatkalta lapsenlapsen kanssa. Pienellä budjetilla en edes yrittäisi.

Jos lapsesi on terve, ja sulla on pätäkkää jolla ostat lapselle hoitajan harrastustesi ajaksi, niin onnistuuhan se ...

Meillä on täysi duuni saada arki toimimaan miehen kanssa (molemmilla matkatyö), lapsi erityistä tukea vaativa eli ei voi vuoropäiväkotiin laittaa. Mitään ei tarvitse harrastaa ;)

Lapseni ei ole täsyin terve. Hän on joutunut läpikäymään useita kirurgisia operaatioita ensimmäisten elinkuukausiensa aikana. Tällä hetkellä arki sujuu kuitenkin ihan mukavasti.

Ylimääräistä rahaa hoitajan palkkaamiseen minulla ei todellakaan ole.

Ap

sinulla ei ole mitään käsitystä lapsen tarpeista. Miks teit lapsen kun elämäsi ei siihen taivu? Yh:na, terveidenkin lasten äitinä ja normaalin päivätyön kanssa lasten, kodin ja työn ym elämän yhdistäminen on oma lukunsa. Joko tämä on provo tai sitten olet todella hakoteillä vanhemmuutesi kanssa

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette?

Onnistuuko yksinhuoltajan yhdistää vaativa esimiestyö (joka edellyttää työmatkoja ja yöpymisiä poissa kotoa) ja lapsenhoito?

Olen yhden pienen lapsen yh-äiti, tällä hetkellä äitiyslomalla työstäni ja palaan töihin kun vauva on noin 10 kk.

Lapsi menee vuoropäiväkotiin kun menen töihin takaisin. Lapsen isä ei ole kuvioissa mukana, eikä tapaa lastansa. Omat vanhempani asuvat kaukana, ja ovat jo iäkkäitä.

Minulla on paljon harrastuksia, joiden ajaksi olen kuitenkin yleensä saanut lapselle hoitajan. En tiedä kuinka jatkossa omien harrastusten jatkaminen onnistuu.

Kaipaisin kokemuksia vastaavanlaisessa tilanteessa olleilta.

10 kuukauttakin on liian kauan. Miksi työnantajan pitäisi katsella ihmistä joka ei tee töitä?

Vierailija kirjoitti:

päiväkodissa, etenkään jos takana on vielä kirurgisia toimenpiteitä ja siis kipukokemuksia ja ehkä muutakin lapsen neurologiaa ja tunne-elämän kehitystä kuormittavia tekijöitä. Yrittäisin kyllä hoitaa lasta mahdollisimman pitkään kotona ja olla läsnäoleva äiti muutenkin, sillä se on lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta tärkeä asia lapsen ensimmäisten vuosien aikana erityisesti tilanteissa, missä on monenlaisia kuormittavia tekijöitä muutenkin.

Tämähän on inhimillisesti katsoen oikea vaihtoehto, mutta siitä kyllä saa sitten kuulla.

Saa leiman otsaansa työnvälttelystä vaikka hoitaisi omaa lastaan.

Aina löytyy niitä joista se kotona raskasta arkea vetävä äiti on se masilman pahin asia. Häntä voi sitten moralisoida lapsen hoidosta vaikka kuinka. Pahimpia ovat itse epämääräistä elämää viettävät.

Suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluu yksi henkilö jonka kontolle lasketaan kaikki. Äiti joka on jäänyt yksin vastuuseen joutuu silti kantamaan kaikkea velvollisuutta. Mitään vaatimustason alennusta ei anneta.

Se on se talvisota jota yksinhuoltajien on käytävä.

Minusta tuli eron myötä yh, kun lapset olivat 4&5. Siihen asti takasin, että heillä oli a) 1,5&2,5 vuotta kotihoitoa rauhassa kanssani b) sen jälkeen vain 4-5h/pv osapäivähoito

a hyvässä, kodinomaisessa päiväkodissa kunnes he täyttivät 2&3. Siitä sitten p.kotia 8h/päivä kunnes koulu alkoi.

Eron jälkeen lasten ollessa 4&5v-10-v minulla alkoi kaksinkertainen työmäärä ja oman yrityksen kasaaminen. Palkkasin kotiin hoitajan, etteivät he ikinä olleet yksin koulunkaan.jälkeen. Myös isovanhempia on tarvittu sekä onneksi isäkin kuvioissa säännöllisesti.

En ikinä kuvitellut, että pystyisin yrityshommiin muulla tavalla. Lasteni henkinen hyvinvointi on investointini no 1. En ikinä tekisi päivääkään mitään työtä lasteni hyvinvoinnin kustannuksella. Matkatyöt umohdin, yritys toimii perheen lähellä.

Arvovalintoja. Ilman tukiverkkoa kukaan ei pärjää, sen joutuu oppimaan silloin kun elämä pistää polvilleen.#lifehacks no 1

Jokainen etsii omat ratkaisunsa.

Vaativa työ? Myyjä?

Joka mammalla on näköjään vaativa työ. Taitaa olla vaan niin että vaativuus on vain kykyihin nähden.