Miten onnistuu yhdistää vaativa työ ja yh-äitys ilman turvaverkostoa?
Mitä mieltä olette?
Onnistuuko yksinhuoltajan yhdistää vaativa esimiestyö (joka edellyttää työmatkoja ja yöpymisiä poissa kotoa) ja lapsenhoito?
Olen yhden pienen lapsen yh-äiti, tällä hetkellä äitiyslomalla työstäni ja palaan töihin kun vauva on noin 10 kk.
Lapsi menee vuoropäiväkotiin kun menen töihin takaisin. Lapsen isä ei ole kuvioissa mukana, eikä tapaa lastansa. Omat vanhempani asuvat kaukana, ja ovat jo iäkkäitä.
Minulla on paljon harrastuksia, joiden ajaksi olen kuitenkin yleensä saanut lapselle hoitajan. En tiedä kuinka jatkossa omien harrastusten jatkaminen onnistuu.
Kaipaisin kokemuksia vastaavanlaisessa tilanteessa olleilta.
Kommentit (58)
Vuoropäiväkodissa yöpyminen on vauvalle ja pienelle lapselle aika vaativa juttu emotionaalisesti. Varhaisten vuosien kokemukset muokkaavat lapsen stressivastetta ja aivojen kehitystä merkittävästi, etten itse olisi valmis laittamaan pientä lasta noin vaativaan tilanteeseen toistuvasti. Odottaisin, kunnes lapsi olisi vähintään 3-4 -vuotta tai enemmänkin.
että et juurikaan välitä lapsesi hyvinvoinnista!
Hyvinhän tuo onnistuu - lapsi vuorohoitoon ja loppuajaksi hoitaja kotiin, että pääset harrastamaan.
Miksi et saman tien anna adoptioon, niin pääset eroon kokonaan?
noin pienen hoitoon? Vastaukseksi ei käy: on pakko, koska se ei pidä paikkaansa.
Ehkä parempi että annat lapsen kokonaan pois, niin ei ole sun työn ja harrastusten esteenä. Mur!
kun et pysty normaaliin kiintymyssuhteeseen sen kanssa?
Mä tein sen näin samassa tilanteessa: vaihdoin duunia, olin kotona 3-vuotta, pidin yh-kerhoa ja sitä kautta sain turvaverkon muista yksinhuoltajista...
Mutta mulle se lapsi oli aina ensimmäinen ja nyt kun lapsi on 7-vuotta, harjoittelemme yökyläilyä yli muutaman yön... Lapsi on reipas ja iloinen, toisin kuin naapuri yh:n laiminlyöty lapsi, jonka äidille on ihan normaalia, että lapsi on tuntitolkulla yksin kotona.
Jos lapsesi on terve, ja sulla on pätäkkää jolla ostat lapselle hoitajan harrastustesi ajaksi, niin onnistuuhan se ...
Meillä on täysi duuni saada arki toimimaan miehen kanssa (molemmilla matkatyö), lapsi erityistä tukea vaativa eli ei voi vuoropäiväkotiin laittaa. Mitään ei tarvitse harrastaa ;)
Lapseni ei ole täsyin terve. Hän on joutunut läpikäymään useita kirurgisia operaatioita ensimmäisten elinkuukausiensa aikana. Tällä hetkellä arki sujuu kuitenkin ihan mukavasti.
Ylimääräistä rahaa hoitajan palkkaamiseen minulla ei todellakaan ole.
Ap
päiväkodissa, etenkään jos takana on vielä kirurgisia toimenpiteitä ja siis kipukokemuksia ja ehkä muutakin lapsen neurologiaa ja tunne-elämän kehitystä kuormittavia tekijöitä. Yrittäisin kyllä hoitaa lasta mahdollisimman pitkään kotona ja olla läsnäoleva äiti muutenkin, sillä se on lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta tärkeä asia lapsen ensimmäisten vuosien aikana erityisesti tilanteissa, missä on monenlaisia kuormittavia tekijöitä muutenkin.
Olen totaali-yh ja ainoa kerta kun olen saanut asumistukia ja toimeentulotukea, oli kun olin hoitovapaalla. Tulotaso toki eri kuin töissä, mutta itse en raaskinut viedä alle 2v lasta päiväkotiin.
Miksi laitat noin pienen hoitoon? Vastaukseksi ei käy: on pakko, koska se ei pidä paikkaansa.
Ehkä parempi että annat lapsen kokonaan pois, niin ei ole sun työn ja harrastusten esteenä. Mur!
Koska minulla ei ole rahaa olla kotona. Asuntolainan lyhennykset on maksettava ajallaan jne.
Toisekseen, kaipaan aivoilleni muutakin tekemistä, kuin olla kotona lapsen kanssa. Vapaa-ajallani en halua olla "äiti-ihmisten" kanssa tekemisissa, sillä haluan puhua kaikesta muusta paitsi vauvoista.
Ap
ei kukaan normaali pistä sairasta, usein operoitua lasta 10 kk vanhana yöksi jonnekin vaan, että pääsee duunikeikalle.
Onneksi sulla ei ole rahaa pistää lasta pois elämäsi tieltä... suosittelen terapiaa. Teillä on vielä 17 yhteistä vuotta jäljellä ja jos kiintyminen alkaa noin takkuisesti, etkä oikein uskalla rakastaa lasta - tarvitsette apua!
nimim. yh, jolla oli myös sairas lapsi ja joka haki apua psykiatrilta
En ole vastaavassa tilanteessa, mutta olen vaativassa työssä. Kaksi työkaveriani on yh-äitejä ja kumpikin on kyllä vahvasti riippuvainen vanhempiensa ja muiden sukulaisten avusta, juuri pitkät poissaolot, lasten sairastelut jne. tekevät avun korvaamattomaksi. Toinen itse asiassa muutti vanhempiensa kotikaupunkiin sen takia, ettei pärjännyt työnsä ja kahden pikkulapsen kanssa yksin ilman turvaverkostoa. Ehkä, jos sinulla on niin paljon rahaa, että voit palkata vakituisen, oman lastenhoitajan, joka voi tehdä useamman päivän putkia ja öitäkin, sitten voisi onnistua. 10kk ikäinen on sitäpaitsi kamalan pieni olemaan pitkiä pätkiä erossa vanhemmistaan, etenkin vaihtuvien hoitajien kanssa.
Ei kai tuossa muuten mitään, mutta työmatkat ja yöpymiset voi olla vähän vaikeampi juttu. Lasta kun ei voi oikein päiväkausiksi hoitoon jättää.
Uraihmisenä ja entisenä yksinhuoltajana ymmärrän, ettei uraa kannata pois heittää ja töihin paluu pikaisesti on usein järkevää. Kehottaisin kuitenkin hakemaan vaihtoehdon tuolle työmatkailulle, muuten yhtälö voi olla mahdoton sekä sinulle että lapselle.
Lapsen hoitoon laittaminen pienenäkin ei välttämättä ole huono juttu, jos vaan satut löytämään hyvän hoitopaikan/hoitajan. Hyvä hoitaja on fiksu tasapainoinen ihminen, joka kohtelee lapsia kuten pitääkin. Niitä kuitenkaan ei ole ihan joka paikassa ja kun lapsi on noin pieni, hän ei pysty kertomaankaan sinulle miten hoidossa menee.
Tosiaankin, monet täällä palstalla paheksuvat alle 3-vuotiaan hoitoon laittamista mutta se ei ole ainoa totuus. Itselläni on 3 lasta, kaksi heistä pääsi päivähoitoon heti 10 kk vanhana. Molemmista on kehittynyt hyvin sosiaalisia ja taitavia lapsia. Hoitopaikat on tosin valkattu sitten todella tarkkaan.
olen itse kahden lapsen totaali-yh ja teen vaativaa asiantuntijatyötä (tosin varsinainen työaika on virka-aika, iltatyömenoihin ja työmatkoihin olen hankkinut hoitajan).
Suoraan sanoen kaikkea ei voi saada, eli harrastuksista joudut luopumaan tuossa kuviossa.
Yhtä ihmettelen: miten ihmeessä sinulla ei ole varaa hoitajaan? Antamiesi työtietojen perusteella voisi olettaa, että palkkasi on ihan, ok, sillä maksaa kyllä hoitajankin.
Priorisointi on se tärkein, lapsien etu tulee ensin. Työnantaja varmasti joustaa työn suhteen (jos et pysty jäämään täysin hoitovapaalle niin sitten osittainen hoitovapaa).
ja itsekästä. Et halua olla lapsen kanssa, et välitä minne sen laitat, kunhan pääset pois kotoa, etkä joudu äitien kanssa tekemisiin. Haluat vain pönkittää omaa egoa, välittämättä lapsen hyvinvoinnista.
Mitä jos lapsi kuolee? Siksikö haluat välimatkaa lapseen?
mikä ei sinänsä ole ihme, sairas lapsi ja lapsen isä ei ole kuvioissa.
Sinuna hankkisin keskusteluapua.
aivoilleen turvallista ja läheistä kiintymyssuhdetta läsnäolevaan äitiin. Tilanne vaikuttaa lapsen tasapainoisen tunne-elämän kehityksen kannalta hyvin riskaabelilta, jos hänet vielä laitetaan vuoropäiväkotiin vauvana - ihan kuin jo noissa sairaalakeikoissa ei olisi riittävästi haastetta.
Onneksi tällaiset kirjoitukset ovat usein Porvoosta.
10kk ikäinen on sitäpaitsi kamalan pieni olemaan pitkiä pätkiä erossa vanhemmistaan, etenkin vaihtuvien hoitajien kanssa.
Miksi sä teit sen lapsen? Kun et pysty normaaliin kiintymyssuhteeseen sen kanssa?
Mä tein sen näin samassa tilanteessa: vaihdoin duunia, olin kotona 3-vuotta, pidin yh-kerhoa ja sitä kautta sain turvaverkon muista yksinhuoltajista...
Mutta mulle se lapsi oli aina ensimmäinen ja nyt kun lapsi on 7-vuotta, harjoittelemme yökyläilyä yli muutaman yön... Lapsi on reipas ja iloinen, toisin kuin naapuri yh:n laiminlyöty lapsi, jonka äidille on ihan normaalia, että lapsi on tuntitolkulla yksin kotona.
Halusin kokea äitiyden ennen kuin se on iän vuoksi mahdotonta. Olen lähemmäs 40-vuotias. Lapsen isä ei asu Suomessa, eikä tule koskaan olemaan lapsen kanssa tekemisissä.
Ap
ja kaipaat uusia kokemuksia. Hieno homma.
Mitä kirurgisia operaatioita lapsellesi on ap tehty ja miksi? Onko lapsi joutunut viettämään pitkiäkin aikoja sairaalahoidossa?
Halusit vauvan, kun se pitää tehdä, niinkö? Mutta olet niin tapoihisi juurtunut ja omien tarpeittesi lumoissa, ettet tajua, että se käärö, joka tuotti pettymykset sinulle olemalla sairas kasvaa ihmiseksi, josta sinun pitää pystyä huolehtimaan seuraavat 18 vuotta!
Pistä lapsesi nyt edes seuraavat kahdeksan vuotta tärkeimmäksi asiaksi elämässäsi ja sinut palkitaan suuremmin kuin voit kuvitetellakaan.
Vaikutat iästäsi huolimatta epäkypsältä äidiltä.
Jos lapsesi on terve, ja sulla on pätäkkää jolla ostat lapselle hoitajan harrastustesi ajaksi, niin onnistuuhan se ...
Meillä on täysi duuni saada arki toimimaan miehen kanssa (molemmilla matkatyö), lapsi erityistä tukea vaativa eli ei voi vuoropäiväkotiin laittaa. Mitään ei tarvitse harrastaa ;)