Lue keskustelun säännöt.
Joskus kadehdin amiksen käyneiden "yksinkertaista" elämää
01.01.2012 |
Ei tarvinnut heidän lukea yo-kirjoituksiin, pyrkiä yliopistoon, jättää kaverit ja lähteä toiselle puolelle Suomea opiskelemaan...Kituuttaa pätkätöissä ja jännittää saako ikinä oman alan töitä, miettiä voiko lasten yrittämisen jättää yli 3-kymppiseksi että ehtii niitä oman alan töitäkin tekemään ennen äitiyslomia...Puhumattakaan siitä, että työelämässä pisimmälle kouluttautuneet joutuvat jatkuvasti ramppaamaan lisäkoulutuksissa, koska tieto vanhenee niin nopeasti.
Amiksen käynyt sai jäädä kotipaikkakunnalle, pääsi töihin jo alle 20-vuotiaana, pystyi nostamaan asuntolainan ja perustamaan perheen jo ennen kuin täytti 25.
35-vuotiaana downshiftauksen suunnittelijana mietin todellakin joskus, miksi sitä piti vaatia itseltään älyttömiä. 18-vuotiaana sitä halusi olla parempi kuin muut, mutta ei tätä tahtia kukaan kehäraakki enää jaksa. Käsitykseni perusduuneista on varmaan romantisoitunut, mutta so what. Plääh.
Kommentit (72)
opiskelun, työn ja asunnon saamisen lisäksi yksinkertaista muutenkin, turhautuisit tuollaisen miehen rinnalla ap kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minusta moni amis on sivistyneempi kuin me. Meillä on jokaisella tietoa juuri omasta alastamme, mutta yleissivistys ei yhtään sen suurempi kuin amiksillakaan. Päinvastoin, amiskaverit osaavat korjata kodinkoneet, autot, laittaa ruokaa, hoitaa vauvoja ym. "
Eihän tuo ole sivistystä vaan ihan normaalia ihmisten arkeen kuuluvia työntekija. Jokainen juttu, lumilapiosta alkaen on opeteltavissa kun vaan tekee...
Opiskelen yliopistossa, maisterksi n.5,5v alalla ei missään nimessä työttömyyttä. Minulla on 10v työkokemus "amisalalta" joten en ikinä ole työtön ja voin aina tehdä opiskelujen ohessa töitä, minulla on 1 lapsi ja toinen tulossa, asuntolaina ja opiskelijaelämästä otan vain kermat päältä. Niin ja ihana amiksenkäynyt avomies. :D
Elämässä voi saavuttaa vaikka ja mitä ellei jää ruikuttamaan rannalle ja kadehdi muiden valintoja.
ja työtön kuin duunari ja töissä.
Miettikääpä nyt järjellä itsekin. Kuka viitsii töitä tehdä kun voi elää yhteiskunna tuilla ja pappa betalar loput.
Mieheni on amiksesta valmistunut duunari, älyä olisi varmaan riittänyt muuhunkin mutta sydän veti tälle tietylle alalle. Palkka on jossei surkea niin kovin pieni (alle 2000€/kk), työt aika usein määräaikaisia. Työ on ruumiillista, raskastakin usein. Aina on kiire ja tulosvastuut painavat.
Ärsyttää kun täällä kuvitellaan että kuka tahansa tekisi duunarin työt toisella kädellä ja siitä saisi vielä palkkaakin yli 3000€. Totuus perusporukalle on kuitenkin aika kaukana tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on amiksesta valmistunut duunari, älyä olisi varmaan riittänyt muuhunkin mutta sydän veti tälle tietylle alalle. Palkka on jossei surkea niin kovin pieni (alle 2000€/kk), työt aika usein määräaikaisia. Työ on ruumiillista, raskastakin usein. Aina on kiire ja tulosvastuut painavat.
Ärsyttää kun täällä kuvitellaan että kuka tahansa tekisi duunarin työt toisella kädellä ja siitä saisi vielä palkkaakin yli 3000€. Totuus perusporukalle on kuitenkin aika kaukana tuosta.
Äijää on huijattu, tyhmä mies tyytynyt liian pieneen palkkaan.
t. akateeminen TULOSVASTUULLA 5800 e/kk
Enemmänkin niin että jokainen hoitaa "tonttinsa" ja siinä pitää päästä tietylle tasolle, muuten on herkästi kengän kuva perseessä. Tahdoin tehdä selväksi näille akateemisille että duunarillakin on vastuu töistään, pitää tehdä tietyn tasoista jälkeä.
42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiseen helppoon provoon taas lähditte innosta vinkuen mukaan.
Hoh hoijaa.
43, no kyllä tulosvastuuta on mutta ei ehkä sanan varsinaisessa merkityksessä
Enemmänkin niin että jokainen hoitaa "tonttinsa" ja siinä pitää päästä tietylle tasolle, muuten on herkästi kengän kuva perseessä. Tahdoin tehdä selväksi näille akateemisille että duunarillakin on vastuu töistään, pitää tehdä tietyn tasoista jälkeä.42
Heh, tuohan on ihan normaali tilanne töissä kun töissä! Eli työt on hoidettava, tai niitä ei enää anneta. Tulosvastuun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Tulosvastuu on sitä, että ole hebkilökohtaisesti vastuussa siitä, että yksikkösi tuottaa tulosta - siis myös ne pölöpäät, joita työ ei kiinnosta. Siinä siis ollaan vastuussa muustakin kuin omasta työpanoksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiseen helppoon provoon taas lähditte innosta vinkuen mukaan.
Hoh hoijaa.
43, no kyllä tulosvastuuta on mutta ei ehkä sanan varsinaisessa merkityksessä
Enemmänkin niin että jokainen hoitaa "tonttinsa" ja siinä pitää päästä tietylle tasolle, muuten on herkästi kengän kuva perseessä. Tahdoin tehdä selväksi näille akateemisille että duunarillakin on vastuu töistään, pitää tehdä tietyn tasoista jälkeä.42
Heh, tuohan on ihan normaali tilanne töissä kun töissä! Eli työt on hoidettava, tai niitä ei enää anneta. Tulosvastuun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Tulosvastuu on sitä, että ole hebkilökohtaisesti vastuussa siitä, että yksikkösi tuottaa tulosta - siis myös ne pölöpäät, joita työ ei kiinnosta. Siinä siis ollaan vastuussa muustakin kuin omasta työpanoksesta.
jumaloi vielä hölmömpää miestään ja luulee että se on jotenkin tärkeä tyyppi työpaikallaan. vai että tulosvastuu :=DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiseen helppoon provoon taas lähditte innosta vinkuen mukaan.
Hoh hoijaa.
Luulen että monikin akateeminen haluaisi ainakin toisinaan vaihtaa epävarman elämäntilanteen töissäkäyvän ammattiin kouluttautuneen kanssa..
On meitä akateemisia, joiden pätkätyöt ja apurahoista riippuvaiset tulot eivät paljon mahdollista asuntolainaa tai lasten hankintaa. Surullista ettei sitä tajuta.
ja se eka rivarikolmio oli maksettuna alle 30-vuotiaana, siinä vaiheessa kun kaverit valmistuivat yliopistosta kovan opintovelan kanssa ja aloittivat työn etsimisen. Ja vuokralla ovat lähes kaikki edelleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnjohtoon ja suunnitteluunhan tuota koulutusta tarvitaan. On toki amislaisia, joilla päässä raksuttaa hyvinkin ja ovat edelleet työurallaan loistavasti.
Mutta pääsääntöisesti akateemisuudessa on kyse myös suunnittelusta, taustojen selvittämisestä ja laajempien kokonaisuuksien ymmärtämisestä.
Vielä kun sitä ihmisen johtamista saisi pakollisena kaikille vähintään 2ov kurssin, olisi moni asia paremmin
Mieheni 35v muutti aikoinaan pieneltä paikkakunnalta muualle paikkakunnan "toivona" ja kaveripiirin "aivona" tekemään yliopistolle tuplatutkinnon. Hän onnykyään vaativassa, tutkintojaan vastaavassa työssä.
Muutimme takaisin hänen paikkakunnalleen jokunen aika sitten. Hänen kaverinsa, jotka siis amis-taustaisia lähinnä, ovat lyhentäneet omakotitalolainojaan jo yli 10 vuotta (versus meidän 2v), ovat naimisissa, lapsia on useita. Elämäntyyli on sitä arkea, mutta jollain tapaa varsin stressitöntä. Töiden jälkeen suljetaan työpaikan ovet, palataan perheen luokse ja harrastetaan. Vuorotöissä voivat vuorotella puolisoidensa kanssa niin, ettei heidän lapset joudu viettämään pitkiä päiviä päiväkodeissa. Pihassa kahdet audot jne.
Omalla miehellä niin vaativa työ, ettei työt todellakaan lopu siihen, kun hän lähtee pois työpaikalta. Yhteinen aika on jatkuvasti kortilla. Harrastuksiin ei ole samalla tavalla aikaa. Sitten kun minä palaan takaisin töihin, lapsemme ovat vähintään sen kahdeksasta viiteen päiväkodissa kun kummankaan työt eivät jousta. Stressiä, kiirettä. Eikä puhettakaan, että miehen alalla voisi saikutella. Joululomallakin tehtiin käskystä töitä. Palkka on toki huomattavasti kovempi kuin amis-kavereillaan, mutta toisaalta kuukausilyhennykset ovat myös tuplasti suuremmat, jotta laina saataisiin myös joskus maksettua. Nämä kaverithan ovat lyhentäneet omiaan jo vuosikausia.
Kyllä, kieltämättä, samaa ollaan usein viime aikoina pohdittu kuin AP. Mutta ehkäpä kiitos seisoo sitten viimeistään eläkeiässä.
Mieheni 35v muutti aikoinaan pieneltä paikkakunnalta muualle paikkakunnan "toivona" ja kaveripiirin "aivona" tekemään yliopistolle tuplatutkinnon. Hän onnykyään vaativassa, tutkintojaan vastaavassa työssä.
Muutimme takaisin hänen paikkakunnalleen jokunen aika sitten. Hänen kaverinsa, jotka siis amis-taustaisia lähinnä, ovat lyhentäneet omakotitalolainojaan jo yli 10 vuotta (versus meidän 2v), ovat naimisissa, lapsia on useita. Elämäntyyli on sitä arkea, mutta jollain tapaa varsin stressitöntä. Töiden jälkeen suljetaan työpaikan ovet, palataan perheen luokse ja harrastetaan. Vuorotöissä voivat vuorotella puolisoidensa kanssa niin, ettei heidän lapset joudu viettämään pitkiä päiviä päiväkodeissa. Pihassa kahdet audot jne.
Omalla miehellä niin vaativa työ, ettei työt todellakaan lopu siihen, kun hän lähtee pois työpaikalta. Yhteinen aika on jatkuvasti kortilla. Harrastuksiin ei ole samalla tavalla aikaa. Sitten kun minä palaan takaisin töihin, lapsemme ovat vähintään sen kahdeksasta viiteen päiväkodissa kun kummankaan työt eivät jousta. Stressiä, kiirettä. Eikä puhettakaan, että miehen alalla voisi saikutella. Joululomallakin tehtiin käskystä töitä. Palkka on toki huomattavasti kovempi kuin amis-kavereillaan, mutta toisaalta kuukausilyhennykset ovat myös tuplasti suuremmat, jotta laina saataisiin myös joskus maksettua. Nämä kaverithan ovat lyhentäneet omiaan jo vuosikausia.
Kyllä, kieltämättä, samaa ollaan usein viime aikoina pohdittu kuin AP. Mutta ehkäpä kiitos seisoo sitten viimeistään eläkeiässä.
Stressaava ja kiireinen työ ja elämä vaativat usein veronsa.
Mieheni 35v muutti aikoinaan pieneltä paikkakunnalta muualle paikkakunnan "toivona" ja kaveripiirin "aivona" tekemään yliopistolle tuplatutkinnon. Hän onnykyään vaativassa, tutkintojaan vastaavassa työssä. Muutimme takaisin hänen paikkakunnalleen jokunen aika sitten. Hänen kaverinsa, jotka siis amis-taustaisia lähinnä, ovat lyhentäneet omakotitalolainojaan jo yli 10 vuotta (versus meidän 2v), ovat naimisissa, lapsia on useita. Elämäntyyli on sitä arkea, mutta jollain tapaa varsin stressitöntä. Töiden jälkeen suljetaan työpaikan ovet, palataan perheen luokse ja harrastetaan. Vuorotöissä voivat vuorotella puolisoidensa kanssa niin, ettei heidän lapset joudu viettämään pitkiä päiviä päiväkodeissa. Pihassa kahdet audot jne. Omalla miehellä niin vaativa työ, ettei työt todellakaan lopu siihen, kun hän lähtee pois työpaikalta. Yhteinen aika on jatkuvasti kortilla. Harrastuksiin ei ole samalla tavalla aikaa. Sitten kun minä palaan takaisin töihin, lapsemme ovat vähintään sen kahdeksasta viiteen päiväkodissa kun kummankaan työt eivät jousta. Stressiä, kiirettä. Eikä puhettakaan, että miehen alalla voisi saikutella. Joululomallakin tehtiin käskystä töitä. Palkka on toki huomattavasti kovempi kuin amis-kavereillaan, mutta toisaalta kuukausilyhennykset ovat myös tuplasti suuremmat, jotta laina saataisiin myös joskus maksettua. Nämä kaverithan ovat lyhentäneet omiaan jo vuosikausia. Kyllä, kieltämättä, samaa ollaan usein viime aikoina pohdittu kuin AP. Mutta ehkäpä kiitos seisoo sitten viimeistään eläkeiässä.
Stressaava ja kiireinen työ ja elämä vaativat usein veronsa.
Sitä pelkäänkin. :/
Yleistyksiä ei saa tehdä, mutta stressitason ero on valtava tässä nimeonomaisessa kaveripiirissä. Mies on usein sanonut, että ne 10 vuotta mitkä tuli vietettyä yliopistolla kahta tutkintoa vääntäen, olisi voinut myös käyttää työtä tehden, omaa yritystä perustaen tai muuten vaan omaisuutta pikkuhiljaa kerryttäen. Nyt on otettava "kiri" ja oravanpyörässä ollaan, hip hei.
on AINA haaveillut yliopistoon menosta ja akateemisesta elämästä ja kokenut vahvasti että kuuluu sinne. Yo-tutkinnosta kulunut jo useampi vuosi, pari vuotta AMK:ta käytynä ja kaksi lasta. Koko ajan tuntunut että se jokin puuttuu (akateeminen tutkinto).
Näitä lukiessa epäilys hiipii mieleen...
Olisiko sittenkin pitänyt valita se lähihoitajan tutkinto tai vastaava.
Kertokaa te, joilla kokemusta: onko yliopistosta (valtiotieteellinen ala) haaveilu SEN KAIKEN ARVOISTA?
on AINA haaveillut yliopistoon menosta ja akateemisesta elämästä ja kokenut vahvasti että kuuluu sinne. Yo-tutkinnosta kulunut jo useampi vuosi, pari vuotta AMK:ta käytynä ja kaksi lasta. Koko ajan tuntunut että se jokin puuttuu (akateeminen tutkinto). Näitä lukiessa epäilys hiipii mieleen... Olisiko sittenkin pitänyt valita se lähihoitajan tutkinto tai vastaava. Kertokaa te, joilla kokemusta: onko yliopistosta (valtiotieteellinen ala) haaveilu SEN KAIKEN ARVOISTA?
Itse nautin kyllä suuresti yliopistoelämästä, eli jos koet vahvasti että sinun henkinen elämänlaatusi siitä paranee, hae valtioteelliseen ihmeessä. Mutta varaudu siihen, ettei sinun asemasi työmarkkinoilla sen johdosta välttämättä paljoa parane nykyisestä (riippuen toki myös siitä, mistä olet nyt valmistunut).
Valtiotieteellinen tutkinto on omalla tapaa sellainen yleistutkinto, joka itsessään ei takaa mitään. Tunnen kyllä paljon menestyviä ihmisiä kyseisellä tutkinnolla, mutta he ovat olleet varsin aktiivisia myös monella muulla saralla. :)
Olen itse opiskellut yliopistossa, kuten suuri osa kavereista ja sukulaisista. Minusta moni amis on sivistyneempi kuin me. Meillä on jokaisella tietoa juuri omasta alastamme, mutta yleissivistys ei yhtään sen suurempi kuin amiksillakaan. Päinvastoin, amiskaverit osaavat korjata kodinkoneet, autot, laittaa ruokaa, hoitaa vauvoja ym. Asioita, joita en ole ikinä joutunut tekemään. Pihan lumityötkin vaativat opettelua, en tiedä, millainen lapio pitäisi olla.